Minun ainakin pitäisi mennä peittelemään kesällä pilkkomieni puiden päälle pressukatos. Ei mahdu puuvajaan kun pieni osa. Kun viitsis.
Niin - ja tietystikin Syys-Silakan litkaaminen on pian ajankohtaista. Sinne mennään takuulla, jos henki pihisee.
Rasvaisia hopeakylkiä välkehtii litkassa.
Kutsu on kuulunut Kainuun Puolukkametsiin rämpimään.
Enpä tiedä?
Aja ensi 600 kilometriä, toinen mokoma takaisin --Puolukoiden tähden?
Taidanpa kääntyä tutun Torikauppiaan puoleen. Syksyisin myydään torilla rekasta ämpärikaupalla puolukoita "alle torihintojen".
Kerrohan mitä sinulle syksy tuo eteen.
Niin - ja tietystikin Syys-Silakan litkaaminen on pian ajankohtaista. Sinne mennään takuulla, jos henki pihisee.
Rasvaisia hopeakylkiä välkehtii litkassa.
Kutsu on kuulunut Kainuun Puolukkametsiin rämpimään.
Enpä tiedä?
Aja ensi 600 kilometriä, toinen mokoma takaisin --Puolukoiden tähden?
Taidanpa kääntyä tutun Torikauppiaan puoleen. Syksyisin myydään torilla rekasta ämpärikaupalla puolukoita "alle torihintojen".
Kerrohan mitä sinulle syksy tuo eteen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Syys ei ole mun juttuja ollenkaan. Pimeyttä, sataa melki aina, koleeta ja ennenkaikkea suruttaa kauniin kukkaloistoni hiipuminen.
Ilon antaa ajatus keväästä, kaiken uudistumisesta :)
Torilta jo useammanvuoden olen marjani hakenut, ei mitään suuria määriä...jotain kuitenkin ja kaupan pakastimeista sitten kun loppuvat.
Nuuka-Iita kun olen, mietin kyllä tarkkaan mistä kannattaa tarjouksia hakea jos autolla on meininki hakea :))
Puukasat on jo peitetty. Perunan nosto ehkä ensi viikolla. Puolukoita on lähimetsässä, pakasteessa viime vuonna poimittuja monta muovipussia.
Sitten alkaa taas polttopuiden keräily metsästä.
Syksy tuo tervetulleen viileyren portaikkoihin ja asuntoihin,ei helmeile hiki huoltomiehen otsalla.
syksy on valmistumisen aikaa ,onko polttopuita? entäs piha ja varisseet lehret?
se tuo pimeyden ja kosteat taukotuolit.
Kun tarpeeks pitkään kärvistellään pimeyres niin pihvalot syttyy ja sit onkin taas kohta kevät.
Puolukoita löytyy vaikka mistä, sen verran kun tarvii, mutta tiedän vain yhden paikan mistä voi onkia silakoita.
vielä saatava ennen syksyn pimeitä, asennettua valot ja muut sähköt neljään makkariin yhteen oleskelu-tilaa, veskiin ja eteiseen.
Kyllästyttää jo noi jatkojohdot, jotka on pyörinyt tuolla lattialla pian viisi kuukautta.Mut pian on yli 80m2 valmista komia asuntoa. ;)
Joo halkopino
Pitäsi juu tehdä, vanha pino lopussa. On mulla iso kuormallinen rankoja, sähkösahakin ollut monta vuotta, uuden renkun tein vuosi sitten, nyt ois uus hakkuupölkkykin.
Olen tässä vähän niinkuin odotellut inspiraatiota, että alkais sahaileen. Halonhakkuu on sitten pikkupakkasella oikein sopivaa hommailua. Mulla ei puuta kulu kovin paljoa, viimeks urakoin halkoja kymmenen vuotta sitten. Aloitin silloin liiterin rakentamisenkin. Jäi vähän kesken, jäi seinät tekemättä. Harmin paikka, nyt oli viime talvena katto romahtanut :DDD
Halkojen tekeminen kuitenkin mun mielestä oikein asiallista hommaa, hyödyllistä ja palkitsevaa. ja kun se ei ole mikään elinehto, eli ei siis ihan pakollista, siitä jotenkin nauttiikin. Saahan siinä happea ja liikuntaa.
Mun syksy nyt tulee olemaan senverran aanuksesta, otan ihan positiivisesti, jos nyt jotain sais aikaan. Ei sen puoleen syksy tosiaan noin muuten mun mieli vuodenaika, sadonkorjuunaika. Saa nyt näkee, mitä satoa tulee ja montako vuotta :DD
=DW=
Tulepas Kainuuseen ei jää marjakori tyhjäksi. Kävin pienen piipahduksen metsässä ja pusikot olivat täynnä punaista kulttaa.
En tosin vielä poiminut puolukoita koska ne eivät olleet vielä kypsiä. Poimin mustikoita, jotka olivat ihanan isoja mollukoita. Tein niistä sosetta.
Harmittaa hiukka kun puolukkametsässä vaeltelu jää nyt väliin sillä lähdemme ensi viikolla kesää jatkamaan Hollantiin, niin jos hyvä säkä käy, sillä on kesä,
Minulla on joulupöydän tarpeelliset herkut jo kasassa. Vihreitä säilöttyjä tomaatteja, sieniäsäilykkeitä, mustaherukkahilloa, punaviinimarja viiniä, mustikkasosetta ja koska en ehdi ostan sitten palattuamme puolukoita ; ))
Tillit, persiljat ja rukolat on kuivattu yrttimausteiksi. Kerkesin pirskatti tehdä kaiken vaikka pelkäsin, että en ; ))
Pahus. Sipulit pitää nostaa! Ja puolisko ties missä. Nyt tuli kiire, on oikein hyvä ilmakin, kiva kun muistutit Tase-pappa ;-)
Perunannostolla ei ole vielä kiire, on turhan lämmintäkin, kasvakoot. Voi kyllä käydä niin että vesimyyrä ottaa sadosta osansa ja piilottaa koloihinsa, mutta minkäs mokomalle teet.
Niin ja eilen pyörälenkin varrelta löysin reilun kilon kantarelleja sekä kaksi ukonhattua. Kaikki korjasin mukaan ja toinen ukonsieni jo eilen paistettiin ja syötiin. Hyvää oli.
Syksy on mukavaa aikaa.
Luonnosta saa kerätä satoa ja omista pensaista mehustaa viinimarjat. Mustaherukkamehua pidän aarteena. Sen säilön tarkasti talven varalle. Muita marjoja saa vaikka rastaat nopsia. Unikin tulee paremmin kun nauttii lasillisen lämmintä mustaherukkamehua. karviaiset syödään yleensä suoraan pensaista.
Eilen tein ensi kerran uuniomenoita maahanpudonneista. Omenoiden kanssa riittääkin puuhaa pitkälle syksyyn. Paistan omenoita sipulin kanssa ja maustan yrteillä. Syksyisin sotken omenoita ruokaan kuin ruokaan.
Metsämarjoja kerään jonkin verran pakkaseen, hilloiksi keittelen vasta talvella pienissä erissä.
Linnut söivät kirsikat suihinsa ja aronia puskissa käy aikamoinen kuhina mutta luumut ovat aikanaan minua varten.
Perunat pitäisi vielä nostaa, nuo neljä penkinpätkää.Saapa nähdä miten paljon sieltä saan. Kolme vuotta sitten yhden Jygevän gullenen perunan Virosta istutin ja tänä vuonna toivottavasti jo suuri sato?
Hortuksia saisi siirrellä ja hoidella, mutta tyydyn vain ihailuun ja ihailuun, kukkaloisto kesäkukissa upeimmillaan näin alkavassa syksyssä.
Kamerankin kanssa saa hääräillä yhtenään, hienoja sumuaamuja ja komeita kärpässieniä, kuva-aiheita ympärillä vaikka kuinka paljon.
Syksy on hienoa aikaa liikkua luonnossa ja haistella ja maistella ja ikuistaa näkemäänsä.
Syksyn tietää myös siitä, että iltaisin on kiva pukea villasukat jalkaan, kaivaa kudin esille ja sytytellä kynttilöitä ja tuikkuja sinne ja tänne. Syksyssä ennen loska-aikaa on tunnelmaa.
"Tase pappa"
Kopioin tämän tuolta muusta aloituksestani, ei tarvitse kirjoittaa kahdesti.
Minustakin syksy, varsinkin nyt on parhaimmillaan hyvää, muistan hyvin isot Hauet jotka nälkäisinä yrittivät lihottaa itseään talviunta varten.
Yhtä innokkaita kuin keväällä, silloinkin oli niillä energiapula, jostain syystä.
"Pitkästä aikaa, minä en ole suuttunut vuodenajoille,
tällainen syksy on hieno, toivottavasti se muuttuu talveksi vasta Joulun alla.
Ja lämpimät syyssateet alkavat Tammikuun puolivälissä, lauhtuen kevääksi sit Maaliskuun alussa.
Ja kukkein kesä jo Toukokuussa, helteineen.
Sopisi hyvin tällaiselle pakkotyöttömälle loisijalle.
Kivaa kyllä tämä on. "
H.
Viime pyhänajalta pakastimen haukikaloille varattu osio pullistelee.
Juuri nyt ISO HAUKI on otillaan. Silakkaparvien ympäriltä niitä kymppikiloisia saa, jos haluaa.
Sen kokoisella hauella ei tosin ruokakalana ole, mielestäni, mitään arvoa.
Vaikka kuinka voita valaisi, niin puupökkelöä syö.
Ainoa ilo on saalistamisen ilo.
Nyt on kaikki ennusmerkit sillä kantilla, että toiveesi leudosta talvesta toteutunee.
Pannaas kattoin vaan.
Tosin ne syyssateet taitaa hieman olla toivomastasi etuajassa.
Mennään silloin syyslehtien värjäämille kaduille, kumisaappaat jalassa ja kahlataan lehdissä. Nautitaan kuin pienet kakarat.
On takuuvarmasti terapeuttista.
Syksy on ihan parasta aikaa, lempivuodenaikaani.
Puolukoita on kerätty pari ämpärillistä, hirvikärpäset kiusaavat metsässä, niitä on enemmän kuin ikinä.
Peruna on vielä maassa ja saa ollakin, kun on näin lämmintä, sen ehtii kaivaa ylös myöhemminkin.
Viikonloppu tuo eteen kurssikavereiden tapaamisen, en ole nähnyt kuin muutaman heistä viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Kiva nähdä miten tytöt ovat muuttuneet.
Ja etenkin tämä syksy on odotuksen aikaa. :)
Meinasinpa kysyä, mitä ihmettä on silakan litkaus kun en mokomasta ole 60 vuoteen kuullut, mutta wikipediasta löytyi enkä nyt kysykään. Ajattelen että se olisi vallan mukava tapa viettää aikaa ulkoilmassa, kauniissa syksyisessä säässä ja maisemassa.
Itselleni syksy on vuoden kauneinta aikaa, pidän syksyn väreistä, raikkaudesta ja tuoksuista, sadonkorjuusta kasvimaalta, marjastuksesta ja pihapuuhista.
Kaikkea vähän ja voimien mukaan. Sadepäivätkään eivät ahdista, silloin luen
takkapraasun lämmössä tai jos oikein myrskyää, menen ulos siitä nauttimaan.
Metsässä on mukava juoda termarikahvit jonkun kuiskuttelevan kuusen alla istuen. Kovin pitkälle en polvivaivan vuoksi pötki kuitenkaan, autolla on päästävä sopivan matkan päähän. Kaihomielin hiukan kadehdin niitä jotka lähtevät oikeasti vaeltamaan.
Jokaisessa vuodenajassa on omat ilonsa mutta minulle mennyt kesä oli kuumuudessaan aika raskas ja aika paljon jäi tekemättä sellaista mitä oli kaavaillut. Näin syksyaikaan kaikkialla olisi paremmin tilaa mutta tapahtumia vähemmän. Talventulo huolettaa oikeasti, kun viime talvet ovat olleet hirmuisen lumisia. Lumityön teettäminen taitaa kuulua kotitalousvähennyksen piiriin, mikäli uusi hallitus ei ole sitäkin jo karsimassa.
Aina jotenkin selviää, jos ei muuten niin kannan lumet tupaan sulamaan, hih.
Merellä nautin elämästäni.
Metsään kun menen, niin 100 metriä metsässä vaellettuani olen eksyksissä.
Nykyään, jos menen sienestämään tai marjaan, katson lähtöpaikastani auringon suunnan.
Kelloaika ja auringon suunta antavat sitten metsässä kutakuinkin luotettavan suuntiman.
Viimeksi eksyessäni piti kävellä vaan kymmenkunta kilometriä rinteitä ylös ja alas, ennen kun löysin metsäautotien, jota pitkin tarvoin tietysti väärään suuntaan.
Älä sano että kompassi olis hyvä apuväline.
Sehän on piilossa siellä piirongin laatikossa, että kakarat eivät leiki sen kanssa, käydessään pappaa katsomassa.
Niin että marjat pysyvät minun puolestani metsässä.
Eilisen päivän tuotos oli 4 litraa puolukkaa. Ei ole paljon, mutta riittää jos en toista kertaa pääsisikään metsään. Tuttu pieni mäensyrjä, mutta joku oli jo ehtinyt. Sanovat että rannikolla puolukkaa on hyvin?
Kaikenlaista pikku purnukkaa on pakkasessa, kurpitsapikkelsin tekoa pohdin mutta resepti on kateissa.Tuosta Rosaliin OMENA-sipulipaistoksesta kiinnostuin, ei ole tullut mieleen vaikka käytän omenaa kyllä kastikeisiin ja keittoihin. Kokeiltava on! Kiitos Rosaliille, nyt saan oman omenapuuni hedelmät hyvään käyttöön.
Olisi mukava viettää syksyinen yö luonnossa. Yrittänyt olen, mutta joka kerta on susi syönyt eväät. En kehtaa ketään mukaankaan pyytää kun hassutuksiani toteutan ja yksin pelottaa. Seuraava täydenkuun yö on syyskuun 12.
Millaisia omia hassutuksia teillä muilla on, kestääkö kertoa?
Minä eksyn kaikkialla, merellä metsässä, vieraassa kaupungissa ja isoissa rakennuksissakin. Mutta kännykkä (jossa navigaattori) on oiva keksintö. Kun metsään menen, tallennan siihen lähtöpaikan, ja se ohjaa minut takaisin. Harmi vain, ettei känny tiedä mistä marjaa löytyy.
Metsässä ole kuin kotona, vai vilkaisu karttaan, ja kaikki suunat .ja paikat on mielessä.
Aavalla merellä taas, kun rantaa ei näy, suuntavaistot menee sekaisin.
Tervetuloa joukkoon :)) Navia ei ole, osaisnko käyttääkään? Tosin en ole edes perehtynyt systeemiin joten miksen oppisi siinä kuin joku toinenkin? :))
Vieläkö löytäisi ne marjametsät, aika pitkälle pitäisi mennä et ihka oikeaa metsää löytäisi. Pistää miettiin et kannattaako....bensakaan kun ei ole ilmaista?
Kun parikymmentä litraa mustikkaa poimin, vaikka laiskasti kävelin, pitää vähintään saman verran puolukkaakin löytyä. Onhan puolukka nopeampaa poimia, jos vain hyvät apajat sattuvat kohdalleen. Toistaiseksi ei ole aavistustakaan mistä niitä hakisin, joten joukkoon mukaan en vielä voi pyytää.
Meillä on mökkitontilla sekä mustikkaa, että puolukkaa. Mustikkaa olemme poimineet yli 100 l, mutta vielä löytyy keittomarjat ihan läheltä. Samalla tontilla on myös puolukkaa, mutta odottelemme aromin kehittymistä. Sitten vain poimurilla kauhomaan, niin tiheässä marjaa on. Voi antaa rauhassa kypsyä, sillä kukaan ei sentään tontille tule poimimaan.Voisin kyllä kauemmaksikin marjaan mennä, olen paljon liikkunut metsissä ihan yksinkin.
Tosi hieno syyspäivä oli tänään, 23 astetta ja puolipilvistä. Mulle syksy tietää mm. metsänraivauksen aloitusta. Olen aloittanut metsäautotien ojanvarsista ja pikkuhiljaa etenen. Tuota puukeikkaa mullakin on. Yksi kasa on pelleillä suojattuna ja siitä olen multasäkeissä kuljettanut puita puuvajaan. Tänään tein jo valmiiksi säkkejä, jotka voin viedä mökille. Olivat jo niin kuivia, koska ovat vuoden olleet pilkottuina.
Puutarha on puolivillissä tilassa, mutta siellä on mm. kypsiä luumuja ja omenia. Niistä nautin metsästä tultuani. Aamupäivällä tein 4 l omenahilloa Valkeasta Kuulaksesta, jotka toin ystäväni luota. En ehtinyt siellä tehdä kaikkea, mutta 5 l sinnekin tuli hilloa kellariin. Mulle tämä elämä on roudaamista paikasta toiseen, jos tilanne nin vaatii. Tänään oli yksinkertainen, mutta maukas ilta-ateria: keitettyjä papuja, voita ja paistettua munaa.