Miten pääsen eteenpäin seuraavassa tilanteessa?
Olin neljää vuotta naimisissa ja nyt meille tulee
avio ero. sitä ei ole vielä päätetty, mutta kyllä sen itse tietää tuleeko siitä mitään. Sitten tapa
sin tossa viikonloppuna ihanan täydellisen tytön.
Olemme siitä lähtien olleet puhelimitse joka päivä
yhteydessä toisiimme ja olemme viettäneet aikaamme
toistemme kanssa melkein joka toinen päivä. Itse olen sellainen ihminen, jonka sydän ja muut ovat
aina joka asiassa eri mieltä kun muut. Hän "muka"
seurustelee turkkilaisen miehen kanssa ja on taas
viikon päästä lähdossä sinne kahdeksi viikoksi.
Itse olen täysin avuton, en tiedä miten asian esittäsin hänelle. Olen ihastunut häneen ja joka
kerta kun näämme, niin minun tekee ottaa häntä kä
destä kiinni ja vetää hänet syliini eikä laskea koskaan pois. Kotona mietin häntä jatkuvasti, en saa edes hetken mielen rauhaa, jatkuvasti on liian
kova ikävä. Nyt se rupeaa vaikuttamaan jo yö uniinkin. Sillä tavalla,kun käyn nukkumaan, ajatte
len häntä joka hetki. Mitä minun pitäisi tehdä?
Voin minä puhua siitä jonkun kanssa vaikka mielen
terveys toimistossa päivät pitkät, mutta ei se mitään auta. En sitten tiedä jos muuttaisin hänen
kanssaan samalla paikka kunnalle, niin näkisin häntä joka päivä, koska sitä juuri haluan. Onko kellään ollut samanlaisia juttuja. Voisitteko antaa hyviä neuvoja mitä minun pitäisi tehdä?
Olin neljää vuotta naimisissa ja nyt meille tulee
avio ero. sitä ei ole vielä päätetty, mutta kyllä sen itse tietää tuleeko siitä mitään. Sitten tapa
sin tossa viikonloppuna ihanan täydellisen tytön.
Olemme siitä lähtien olleet puhelimitse joka päivä
yhteydessä toisiimme ja olemme viettäneet aikaamme
toistemme kanssa melkein joka toinen päivä. Itse olen sellainen ihminen, jonka sydän ja muut ovat
aina joka asiassa eri mieltä kun muut. Hän "muka"
seurustelee turkkilaisen miehen kanssa ja on taas
viikon päästä lähdossä sinne kahdeksi viikoksi.
Itse olen täysin avuton, en tiedä miten asian esittäsin hänelle. Olen ihastunut häneen ja joka
kerta kun näämme, niin minun tekee ottaa häntä kä
destä kiinni ja vetää hänet syliini eikä laskea koskaan pois. Kotona mietin häntä jatkuvasti, en saa edes hetken mielen rauhaa, jatkuvasti on liian
kova ikävä. Nyt se rupeaa vaikuttamaan jo yö uniinkin. Sillä tavalla,kun käyn nukkumaan, ajatte
len häntä joka hetki. Mitä minun pitäisi tehdä?
Voin minä puhua siitä jonkun kanssa vaikka mielen
terveys toimistossa päivät pitkät, mutta ei se mitään auta. En sitten tiedä jos muuttaisin hänen
kanssaan samalla paikka kunnalle, niin näkisin häntä joka päivä, koska sitä juuri haluan. Onko kellään ollut samanlaisia juttuja. Voisitteko antaa hyviä neuvoja mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla nyt menossa.. ihan samanlainen ihastus.. en saa pois mielestä vaikka kuinka ajattelen..
Kuitenkin varoitan, ettet nyt vaan hyppäisi sudesta seuraavan suuhun. Sillä mä en ainakaan luottaisi ihmiseen, joka eroaisi jostain minun takiani. Sillä voihan hän tehdä myöhemmin saman minulle.
Käsittele ensin se sun ero ja sit ku oot käsitelly ajattele jotain vakavampaa.. Vasta sitte ku oot sinut ittes kanssa voit ajatella jotain muuta..
Jos kuitenkin nyt välttämättä haluat sen misun.. niin sanot nyt vaan sit suoraan mitä tunnet.. Mä omalle ihastukselleni sen olen jo sanonut en vaan ole saanut vielä täydentävää vastausta :).. ei siin mitään menetäkkään saapahan ainakin mielenrauhan.
Näin sivullisena taitaa teidän liitto sitten olla ohi, jos tällaisia tunteita kannat sydämessäsi. Toisaalta, aika julmaa vaimollesi, jos vielä asutte saman katon alla, vai onko hänelläkin joku muu?
Ystäville, myös nykyiselle miehelleni on käynyt niin, että vaikka asuivat kumppanin kanssa saman katon alla, niin heillä oli jo uudet. Asuminen oli kai tilanteessa pakollista, mutta kyllä se kuulemma pahalta silloin tuntui.
No ehdottomasti kannattaa tunnustaa tuolle naiselle ne tunteet, ethän siinä mitään häviä, mutta varaudu pettymykseen myös. Tuossa ylhäällä oli se ruusukysymys. Sillä kyllä todella tekisit vaikutuksen, ainakin minuun tehtäisi:)
No, olen itse ollut naimisissa Kreikassa 5 vuotta, ei se elämä nyt sielläkään niin ruusuilla tanssimista ollut, miehen kanssa meni sitten lopulta sukset ristiin kulttuurierojen takia, mutta olemme edelleen hyvät ystävät.Sinne muutto tuntui niin helpolta, mutta poistulo oli helpotus. Tuntuu, että se elämä on kuin unta, että en olisi koskaan siellä edes ollut. kai se sitten minulle oli hyvä juttu silloin, pääsin näkemään maailmaa jne. Mutta tosiaan turkkilainen mies?Voin lyödä 100 ekeä vetoa,että se mies seurustelee aika monenkin ulkomaalaisen kanssa. Älä mene missään nimessä sitä tälle naiselle sanomaan, mutta niin se meininki vaan siellä on. Olen sitä katsonut sivusta monta vuotta, aina oli uusi nainen paikallisilla siellä kainalossa ja muutaman 2 viikon "tyttöystävänkin" tapasin.
Jos hän sinne aikoo mennä, et voi sitä estää. Toivotaan, että nainen tulee järkiinsä!
Enkä nyt halua yleistää mitään, mutta paljon kokeneena ja nähneenä voin sanoa, että ikävä kyllä näin asia on suurimmassa osassa tapauksia, ehkäpä etelässä on sitten veri viiniä sakeampaa.
Kaikkea hyvää sinulle, puntaroi tarkoin, onko tuo nainen jotakin suurta ja tärkeää elämääsi, vai hullaantuminen pitkän huonon suhteen jälkeen?
Se pieni aika ilman mitään pitkän suhteen jälkeen on nimittäin todella tärkeää.
Itsekin hullaannuin täysin erääseen mieheen kun tulin takaisin ulkomailta, mutta eihän siitä pidemmän päälle mitään tullut. Meni puoli vuotta ja tapasin nykyiseni, tapasin hänet juuri sellaiseen saumaan, jossa olin sujut menneisyyteni kanssa ja valmis jatkamaan elämää vaikkapa yksin.
Niin, että tsemppiä sinulle!
kiitos viestistäsi. Siinä oli paljon mikä piti paikkansa. Vaimo ei asu enää saman katon alla,hän
muutti perheensä ja uuden miehen luokse. Minä olen
sinuit itseni kanssa ja enkä halua olla yksin.
sitä paitsi hän on TÄYDELLINEN ihminen enkä halua
menettää häntä
Hyvä jos jotakin ajatuksen pätkää sait viestistäni. Noh, kukaan ei ole täydellinen, mutta kauniisti hänestä ajattelet;)
Anna mennä vaan, teet naispoloiselle palveluksen. Tekee elämänsä virheen jos niille maille pysyvästi lähtee!
no niin... mutta eikös se kerro jotakin kun en saa
häntä mielestäni edes nukkumaan käydessäni. silloin kun saa häntä puhelimella kiinni tai jou
dun olemaan hänestä erossa, niin minä silloin to
dellakin romahdan. Soiton tai tapaamisen jälkeen
olo luistaa. Ja eikös sekin kerro jotain kuinka
paljon välitän hänestä jos odotan häntä 4 h 30 min
hänen kotipaikka kunnalla. Kun hän joutui siirtää
meidän tapaamis aikaa
lainkaan ettetkö välittäisi;)
Mutta miksi romahtaa?Kunhan et olisi nyt liian riippuvainen, en tiedä, mutta sellainen pieni ikävä ja iloinen kutina vatsan pohjassa on kai hyviä merkkejä.Mutta entäpä jos olisitte yhdessä ja hän olisi vaikkapa viikonlopun reissussa, etkö saisi nukutuksi tai kärsisitkö koko viikonlopun?
olen kai hänestä täysin riipuvainen. Tapasimme taas eilen ja nyt näemme monta päivää putkeen.
Kun kysyit siitä,että jos hän olisi viikon lopun
reissussa ja olisimme yhdessä, niin vastaus olisi
vähemmän levoton. Koska silloin vain me kaksi yhdessä, niin se olisi parisuhde huolentimasta
No sitten olet kyllä täysin rakastunut!Anna mennä vaan, mutta muista elää myös omaa elämää, niin pysyt reippaassa kunnossa!Alkuhuuma on aina alkuhuumaa, kyllä se siitä sitten tasoittuu ja siinähän se varsinainen suhde vasta kunnolla punnitaan;)
Onnea matkaan!
Hei!! no niinhän siinä kävi kun arvelinkin. Ostin
sille ne ruusut ja 169 e arvoisen kaulakorun ja viikon lopun keskustelimme tunteistamme. ensin hän oli vähän minun kannallani, oli pientä hellyyden osoitusta puolin ja toisin, mutta hän huomen aamulla lähtee turkkiin. sanoi vain että hän rakastaa sitä miestä,muuttaa sinne ja aikoo mennä hänen kanssaan naimisiin. nyt tällä hetkel
lä on niin paha olo, etten saa edes nukutuksi. hän jäi kaveriksi, mutta en tiedä pystynkä häntä silti näkemään ja silti toinen puoli kaipaa häntä
koko ajan. Taitaa olla parasta lähteä tästä maailmasta, koska en jaksam tällä hetkellä tätä olo tilaa. Luulin liian paljon, luulin että hän
olisi kaiken rakkauden arvoista.
Koitahan hyvä ihminen jaksaa siellä! Nyt tuntuu että romahtaa eikä elämä anna mitään elämisen arvoista, mutta aika auttaa.Usko minua! Ei ole mitään niin suurta tai pientä asiaa jonka takia kannattaisi päivänsä päättää! Rakkaus löytää vielä sinutkin! Olen itsekin monesti vaipunut epätoivoon ja sieltä noussut kuin ihmeen kaupalla. Anna nyt elämän vain voittaa.