Jo 15-vuotiaana istuskelin ulkona kalliolla miettimässä syviä ajatuksia,
jotenkin aavistin jo silloin, että melko yksin tämän elämäni saisin viettää
ja kuinka ollakkaa tässä sitä vielä ollaan poikamiehiä ja ikää on kuitenkin
jo 43-vuotta. Repikää siitä huumoria ;)
http://www.youtube.com/watch?v=SvTb9UQJNJw
Onneksi on hyvää musiikkia, josta olen pitänyt jo nuorena.
jotenkin aavistin jo silloin, että melko yksin tämän elämäni saisin viettää
ja kuinka ollakkaa tässä sitä vielä ollaan poikamiehiä ja ikää on kuitenkin
jo 43-vuotta. Repikää siitä huumoria ;)
http://www.youtube.com/watch?v=SvTb9UQJNJw
Onneksi on hyvää musiikkia, josta olen pitänyt jo nuorena.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Nasta biisi.
Lähestyn itse kolmeakymppiä. Perässä tullaan hitaasti mutta varmasti.
High five!
samat on fiilikset. olen lähes aina tiennyt että saan yksin tämän elon tieni rämpiä läpi. välillä sitä miettii miksi edes yrittää mutta en pysty itseäni tappamaan enkä edes niin halua
voi luoja, vieläkö joku käyttää tuota myötähäpeää aiheuttavaa sanontaa "repikää siitä" ei voi olla totta.
en yhtään ihmettele, että olet yksin :) kokeile päivittää ainakin sanastosi, jos et muuta päivitä.
Ongelma, get a life!
Toiset käyttävät vanhoja lausahduksia, ja toiset käyttävät virkkeiden alussa pieniä kirjaimia. Repikää siitä.
Terveisiä vaan täältäkin suunnasta, kohtalotoveri. ;)
Itse olen vasta 27 vuotias mies, mutta tiedän jo nyt että jos vielä joudun 43-vuotiaaksi asti lusimaan, niin yksin ollaan niinkuin nytkin.
Huomasin jo ala-aste ikäisenä etten kuulu tähän naurettavaan pelle-maailmaan, ja toisaalta oikein hyvä etten kuulukaan. Ennen olin aika siipi maassa, mutta nykyään kun tajuaa miten säälittävä sekä typerä keksintö koko elämä ja maailmankaikkeus on, voi vain nauraa sille ja sen turhuudelle.
Olen tosi kiitollinen siitä että elämä ei enää koskaan jatku kuoleman jälkeen. En enää ikinä halua maistaa tätä säälittävää pelleilyä jota elämäksi kutsutaan. :)
Että ei muuta kuin ivallinen virne naamalla jatketaan tätä lusimista tällä vankilaplaneetalla. Ja tosiaan hyvä musa auttaa kovasti:
http://www.youtube.com/watch?v=eLNfktmxl4Q
http://www.youtube.com/watch?v=KsERLY7Mx_E
täällä myös tiedetty jo alle 10-vuotiaasta että yksin tullaan tää elämä elämään. ei se enää ahdista. kohta kolmekymmentä. olen löytänyt elämästä paljon muuta merkityksellistä; taiteen, musiikin, kirjallisuuden, urheilun jne. keskityn näihin.
Kyllä se näin vaan on, että yksin täällä maapallon pahasella mennään. Katkeruutta ja kateutta toki tunnen, kun tuntuu että kaikilla muilla on edes jotain elämässään, on kavereita, puoliso, lapsia, töitä jne. Kyllä tuntuu taas näin illalla, että ei voi muuta kuin vuodattaa kyyneleitä, totaalisen yksin :(
Elämä on julmaa ja epäreilua...
provo. joku yksinäinen tumputtajaäijä provoilee.
Että niin kuin mitä?? Provo taidat olla itse. Ihan olen kyllä sukupuoleltani nainen ja olen todella todella yksinäinen, kun elämä on kolhinut ihan kunnolla!!
Eikö muka nainen voi olla yksinäinen? Ei kaikki synny se kultalusikka suussa ja onnellisten tähtien alla, on sitten mies tai nainen !
kommenteista :) Toisaalta yksinäisyys voi olla myös hyvä asia, jos löydät sen ansiosta paremmin oman tapasi elää, etkä enää koe olevasi sen vuoksi sen huonompi, kuin kukaan muu, vaan pikemminkin jopa parempi.
Monet, jotka eivät ole yksinäisyyttä koskaan kokeneet eivät välttämättä osaa siihen edes suhtautua. Heikot ihmiset eivät yksinäisyyttä edes kestä, vaan tarvitsevat lähes jatkuvasti jonkun seuraa.
No, joo tällaisia ajatuksia näin pimenevää elokuun iltaan ;)
Onneksi on tosiaan hyvää musiikkia, se ainakin auttaa jaksamaan
tässä välillä melko kovassakin maailmassa.
Hyvää ja toivorikasta syksyä kaikille tämän biisin myötä:
http://www.youtube.com/watch?v=qHYOXyy1ToI
totta. tiedän pari sellasta ihmistä jotka ei pysty olemaan yksin. pakko olla jonkun kanssa koko ajan. edellinen suhde kun loppuu on jo joku uus seuraavana päivänä.
Mut joulu on paskin aika olla yksin. Aika monet joulut täs oon yksin jo ollut putkeen.
http://www.youtube.com/watch?v=xpcRu7qy8Tk
On hyvä lähtökohta, olla yksin. On perusasia, että tulee toimeen itsenäisenä yksilönä ja hallitsee oman elämänsä. Kaikki mitä elämän varrella karttuu .. koulutus, työ, puoliso ja lapset ovat plussaa. Ennen kaikkea on saanut itse päättää, mitä elämältä haluaa. Jos joitain toiveita on toteutumatta, voivat ne olla vielä edessä. On ollut mielenkiintoista seurata Maajussille morsian sarjaa. Yllättävää on ollut, miten erilaisista lähtökohdista yksinäiset ihmiset on kotoisin. Jos olet yksinäinen, mitä sinussa on sellaista, mikä yksinäiseksi on tehnyt ? vai oletko itse kranttu seurasi suhhteen ?
Kun olin itse nuori, äitini evästi minuna .. Muista, että elämässä tulee sinun selvitä kaikesta yksin. Näin ollen avioliitossakaan en ole koskaan ripustautunut mieheeni - en taloudellisesti, enkä muutenkaan. Tiedän, että tarvittaessa selviäisin yksinkin elämästä, jos jotakin menisi vinoon. Onneksi kaikki on hyvin ja perhettäkin on siunaantunut.
No onneksi mäet asioissa humoristisia puolia. Itsekkin olen jäänyt yksin eron jälkeen ja vaikea enää löytää uutta miestä ujouden ja iänkin takia.
Ei kannata välittää vittulijoista, aina yritetään satuttaa niitä jotka eniten kärsii, mutta kun sen tietää, niin osaa ohittaa sellaiset...
Yksinäinen voi olla ihmisten keskelläkin, kukaan vain ei todella näe sinua tai tuntuu, että ei tule ymmärretyksi - aivan kuin puhuisi eri kieltä, joka vain muistuttaa toisten käyttämää. Kaikilla on kiire, kaikki ovat liian tärkeitä pysähtyäkseen.
Fyysinen yksinäisyys voi olla rauhoittavaakin ja jokainen sitä varmaan kokee tavalla tai toisella elämänsä aikana, mutta olla aina henkisesti yksin ja ulkopuolella kaikesta on raskasta. Toisaalta yksin ollessa tulee helposti ylimieliseksi ja samalla sulkee itse muut ulkopuolelle. Vaikka monesti tuntuukin epäreilulta, kannattaa (mielestäni) aina kuunnella mitä toiset sanovat.
En tiedä olenko itse yksinäinen, ulkopuolinen kuitenkin - lähinnä syystä etten ole koskaan oikein osannut heittäytyä tilanteisiin vaan olen aina tolkuttoman tietoinen itsestäni ja toisistakin. Joskus tilanne harmittaa, aikaisemmin jopa masensi, mutta koko ajan harvemmin, eikä enää pitkiä aikoja. Ihmisen elämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet ja niitä pitäisi osata tuntea ja tarkastella pienen etäisyyden päästä, irtautua siitä minästä, joka loukkaantuu torjutuksi tulemisesta niin paljon, että alkaa pitää itseään muita parempana (tai ainakin pitää toisia typerämpinä kuin itseään) ja käyttäytyy kuin kiukutteleva lapsi vain siksi ettei saanut mitä halusi. Elämä vain ei ole reilua ja onnellisimpia ovat ne, jotka realistisesti pystyvät katsomaan itseään, elämäänsä, muita ihmisiä, koko maailmaa.
Totta. Vasta muiden ihmisten seurassa sen lopulta ymmärtää, miten yksin todella onkaan.
Ajatuksesi ovat kuin omia ajatuksiani. On todella helppoa ajautua narsistiseen hiekkalaatikkoleikkiin: jos toiset eivät pidä minusta minäkään en sitten pidä heistä! Se ei elämässä kovin pitkälle kanna. Muilta ihmisiltä oppii aina uutta, vaikka he olisivat millaisia tahansa, ja oppiva ihmettely on meidän ihmisten osa.
Yksin yksin on lopultakin vähemmän yksin kuin kaksin yksin.
Eikä tämä ole silkka filosofia vaan myös elämänkokemus. Valitettavasti.
Parisuhde ei ole ainoa ihmissuhde.
Ystävyys taittaa yksinäisyyden okaista pahimmat piikit.
Jos olet yksinäinen tee neuraaliverkostasi, niistä aivoistasi, sellainen hieno krypteksi, upea paralleelitietokone. Opettele mielenkiintoisia asioita, unohda muut kädelliset. Eivät ne puhu kuin jukjukjuk. Opettele viittomaan. Jos näet älykkään ihmisen kyllä sen tunnistat, vältä tyhmiä pda-laitteissa kuin tuttia mussuttavia vauvoja, jotka elävät hullussa Disneylandissaan. Kun mielesi on kuin upein jalokivi, sellainen että algoritmitkin huomaavat, voivat tilanteet alkaa muuttua, voit tulla vaikka kuolemattomaksi jumalten joukkoon. Mielesi on tuolloin mielenkiintoinen.
Jännää miten se elämä menee juuri niin, kun pienenä miettikin. Olin 8 kun mietin ekan kerran itsemurhaa.Niin naurettavalta kun se kuulostaakin 8 kesäiseltä, ajattelin jo silloin, et "oon ihan varma, et minusta tulee joku munanhinkkaaja". Ja kuinkas kävikään? 19 ja vieläkin kättä käytetään!
09 syksyllä oli yks semmonen juttu josta ois voinut edetä pidemälle, mut ujo mulkero ja kokematon kun olin, niin harrastus oli tärkein ja jätin soittamatta monta kertaa, vaikka tyttö ehdotti. Näimme aina vain pari kertaa vaikka tyttö halus nähdä monesti.
Sit muutin, yhteydenpito jäi ja itsemurha ollut päivittäin mielessä sen jälkeen.
Toista tommosta tilaisuutta ei tule ja tämä on tosiaan pelle-planeetta!
Kuule lameeee92: olet tosi tosi nuori ihminen. Ajatteles, että sulle tyttö ehdotti kuitenkin. Ei kaikille ehdottele. Ymmärrän ja muistan hyvin, että sun ikäiselle parisuhteeseen pääseminen on SE JUTTU, mutta on hyvä muistaa, että kukaan ei tule sua kotoa hakemaan. Ota siis vaikka puhelin käteen ja yritä soittaa pirauttaa tuolle tyttelille. Jos ei hänen kanssaan onnista, niin netin avulla pääset juttelemaan vaikka kuinka monen ihmisen kanssa. Myös ulos baanalle kannattaa lähteä. Ja ton itsemurhan kanssa seurustelun voit jättää - se ei sovi yhteen sen asian kanssa, että sulle tytöt ehdottelee. Pelle-planeetalla eletään, mutta ite ei kannata pelleksi ruveta.
mitä valitatte: menkää poikamiehet ravintellin ja iskekää nainen voi olla vähän huonomman näkönenkin, reikä se on siassakin, ja eikun isoa sisään ja tulta munille kyl se siit sitten.
Melkein kuin minun kertomaa. Tuli 15-vuotiaana jo selväksi, et ei tuu mittää tästä. Noh ikää 34-v ja yksin ja ilman töitä mennään. Yrityksen määrästä ei kyllä ainakaan kiinni, mutta minkäs tekee...
http://www.youtube.com/watch?v=tbcrsOb9K64
Music is a saviour.
lameeee92:jos teet itsemurhan yks pelle lähtee mut sirkus jää.Siellä joku friidu sulta vonkas,ehkä et ollut samalla aaltopituudella kuin hän.Itse olen jo vanhempi mies ja kumppaneita on ollut,mutta ei kaikkien kanssa jotka olisivat halunneet olla mun kanssa tai minä olisin halunnut olla jonkun tietyn neitokaisen kanssa.Se meinaan vaatii sitä tietynlaista kemiaa,ei nainen jokaiselle anna pelkän hymyn perusteella.