Mongolianvaahteran leikkaaminen

Jos leikkaat vaahteraa, koivua, kirsikkaa ja tuomen sukuisia kasveja keväällä niin se on parasta tehdä ennen maaliskuuta. Näin vältät haavojen vuotamisen.

PAREMPANA ajankohtana pitäisin keskikesää kun puu on täydessä lehdessä, juhannuksesta syyskuun puoliväliin. Silloin puun elintoiminnot ovat jo ns. päällä ja puulla on parempi mahdollisuus reagoida haavoihinsa.

Vaahteroita on syytä leikata varoen. Vaahtera saa helposti lahon suurista leikkuupinnoista. Puun ollessa nuori kannattaa tehdä sen rakennetta muotoilevat leikkaukset. Tämä on hyvä muistaa kaikilla puulajeilla niin pensasmaisella mongolianvaahteralla kuin suurilla tammillakin.

Alan kirjallisuudessakin on paljon erilaisia koulukuntia ja tiedot vaihtelevat suuresti eri ajanjaksoina. Tämän hetkisen tietämyksen mukaan keskikesä on kaikille puille paras vaihtoehto. Lähivuosina ilmestyneissä kirjoissakin suositellaan jo kesäleikkausta.

Jos pohdimme puiden biologiaa niin syksyllä puu alkaa valmistautua talveen. Yhteyttäminen alkaa hidastua elo-syyskuun vaihteessa. Puuta ei pitäisi mennä häiritsemään tuohon aikaan, jotta puu saa kerättyä talviravintonsa. Syksyllä leikatessa myös puun tai pensaan riski saada sienitauteja on suurin ilmankosteuden ollessa korkea. Puu ollessa lepotilassa se ei pysty reagoimaan sienitauteja vastaan.

Jos odotetaan taas syksyn pakkaskelejä niin silloin sienitaudit eivät ole enää liikkeellä, mutta leikkuuhaava jää auki koko talveksi. Leikkuuhaavan ympäriltä kuori voi haljeta talven pakkasilla ja haavan paraneminen heikkenee kovasti. Keski kesällä puut ovat vahvimmillaan parantamaan haavansa.