Dissosiatiivinen kouristustaipumus

Pakko kommentoida tuohon "Minulle on tehty pitkäaikainen eeg rekisteröinti, lyhyempi eeg tutkimus ja pään magneettikuvaus,kaikki on normaalia, en sairasta epilepsiaa."

Minullakin on pääkoppa syynätty, ei mitään poikkeavaa, mutta on epilepsia. Eli normaalit kuvat ei suoraan tarkoita, että ei olisi epilepsiaa. Ei sillä, kenties sinulla on muitakin viitteitä konversiohäiriöön, en tiedä.

Konversiohäiriöön päädyttiin varmaankin sen takia,että minulla on ahdistuneisuushäiriö ja joskus sairastin masennuksen. Eräs neurologi sanoi,että minulla on vaan herkkyys saada tällaisia kohtauksia,hermosto on herkkä ja aivojen välittäjäaineilla on myös jotakin yhteyttä. Välillä kyllä oon ihan ihmeissäni,kun lähes joka päivä on kohtauksia ja vähintään nykii tuo vasen käsi. Millä tutkimuksilla epilepsia saadaan selville?

Hei! Olen saanut kohtauksia 8 vuotta. Minulla on depressio ollut useamman vuoden ja lääkityksenä on ollut rauhottavat ja masennuslääkkeet. Mullakin eeg normaali ja lääkäri ei ikinä sano suoraan onko tämä "varsinaista" epilepsiaa, saan aina ympäripyöreitä vastauksia. Kohtauksia on aina provosoinut jos olen lopettanut äkisti rauhottavat tai juonut alkoholia, tai jos olen stressaantunut ja nukkunut huonosti. Viime viikolla pelästyin kun ennakko-oireita ei tullut niin selvästi kuin yleensä. Yleensä ennakko-oireina on huimaus, ahdistus ja "deja vu"-tunne. Menetän tajuntani ja käden ja jalat kramppaa,silmät muljahtelee,puren kieleen...kohtaus kestää vajaa 5min. Kun tokenen olen sekava kävelen ympäriinsä, puhe sammaltaa, aistit muuttuvat herkäksi(maistan kummia makuja suussa ja äänet kuuluu kovina). Olo on tosi ahdistunut,paha kuolemanpelko ja tuska kestää noin 15min ja aika tuntuu tunneilta! Jos saan diapamia tms. rauhottavaa, se helpottaa aika pian. Kun kuolemanpelko, tuska ja ahdistus menee ohi olen tosi väsynyt ja lihakset kipeät. Mua pelottaa kokoajan että saan uusia kohtauksia, olen niin yksin asian kanssa. Lääkärit eivät tunnu ottavan asiaa kovin vakavasti. En tiedä siis onko mulla epilepsiaa vai vain taipuksia vain saada niitä.... Yleensä saan niitä puolen vuoden välein, mutta tänä vuonna olen saanut jo n. 7 kohtausta. Tänä vuonna tosin se provosoi myös kohtauksia, kun lääkäri määräsi Zeldox-nimistä lääkettä masennukseen, mutta se sitten lopetettiin. Syömättömyys ja alhainen verensokeri provosoi myös. Pelottaa kamalasti :,((!!! Nyt mulla on lääkkeenä Lamictal joka on tarkotettu masennukseen ja epilepsiaan. Ekat tutkimukset kun tehtiin 8v sitten, neurologi sanoi että on epilepsia. Muutin toiselle paikkakunnalle ja psykiatri sanoi ettei ole, vaan on vain taipumus niihin. Nyt taas neurologi sanoi kun kysyin "ONKO TÄMÄ EPILEPSIA?"; että "Noh...epilepsia takia me ainakin hoidamme sinua täällä..." Mikä ihmeen "NOH...."???!!! Tosi hämmentävää ja pelottavaa. Enkä saa vertaistukea, siksi kirjotin tänne, jos täällä olisi kohtalotovereita :,,(.....

Joo kuulostaa kyllä epilepsialta,kun on on tuo tajunnanmenetys. Onko sinua tutkittu tarkemmin,otettu pitkäaikaista eeg rekisteröintiä? Minulle neurologi sanoi, että en sairasta epilepsiaa,mutta sanoi, että jos kohtaukset eivät jää lääkehoidolla ja terapialla pois,joitakin tutkimuksia voidaan vielä harkita. Tämmöstä se on.
Voimia sinulle, toivotaan, että tuo lamictal auttaa kohtauksiin.

Pakko kai se on myöntää että on epilepsiaa.... Ei tuo Lamictalkaan kokonaan ole kouristuksia poistanut. Oon ollu siinä pitkäaikaisessa eeg-rekisteröinnissä ja mangneettikuvauksessa, mutta mitään ei löytynyt. Pelottaa kovasti sekin kun kuljen lasten kanssa kaupungilla, että mitä jos kaadun autotielle ja saatan lapsenikin vaaraan. On kyllä ikävä sairaus kun monet kummastelevat vielä 2000-luvulla sairautta. Isompi lapsistani(5v) häpeää tätä, varsinkin kun sain kerran tarhassa kun vein lapsia sinne, niin kouristuksen. Ja jotkut ovat huvittuneet ilmeitä joita kohtaus aiheuttaa, ja sitä kun ennen kaatumista saatan kirkua kun kurkun lihaksissa tapahtuu jotain...en nyt muista mitä. Mikähän siinä on että kouristuksen jälkeen rauhottava lääke auttaa sekavuuteen ja tuskaan? Mulla rauhottavat on lähinnä ahdistus-ja paniikkikohtauksiin, niin on aika hölmöä että jodun välillä napsii niitä epilepsiakohtauksiin, ja näin lääkkeet loppuvat kesken! Joskus sairaalassa kun kouristin, niin sairaanhoitaja laittoi takapuoleen jonkun diapam-supon, tai joku sellanen...mikä lie ;D.... saisikohan vastaavia kotiin? Vai pitääkö mun pyytää neurologilta kouristuksiin erikseen jotain diapamia tms. ja psyykkisiin vaivoihin oma satsi rauhottavia??!!. Kuulostaa hassulta, kun on vielä kolmiolääkkeitä ja voi jäädä koukkuun, mutta pakkohan niitä on olla kun niin pahasti kouristan. On tää yhtä taistelua, eikä tosiaankaan edesauta depressioon...masentuu aina vain enemmän kun saan kohtauksia, tai pelkään niitä :(.

Minulla itsellä on käytössä Diapam mikstuura ja rivatril 0,5mg kohtauksiin ja lääkäri varoitteli,että ei saa käyttää liikaa koska niihin tottuu. Pyrin ottamaan mahdollisimman vähän,mutta jos tulee kouristuskohtaus,diapamia voi joutua ottamaan useamman satsin. Pakko sen kouristelun on jollain saatava loppumaan, ei siinä auta, että joku tulee viereen hyssyttelemään.

Olen etsimällä etsinyt, että eikö missään ole kouristuksista mitään kirjoitusta ja nyt löysin.Minulla alkoi kouristelut pari viikkoa sitten. Välillä niin pahat, että jouduin soittamaan ambulanssin. Eivät kyllä vieneet minnekään, vaan väittivät että selkä jumissa.Kävin TK:ssa, josta lähettivät keskussairaalaan. Olin seurannassa sen iltapäivän ja laittoivat sitten kotiin. Seuraava kohtaus tuli heti seuraavana iltapäivänä. Ehdin TK:hin ja sain siellä oikein kunnon kohtauksen lääkärin aikana. Taas keskussairaala reissu. Pitivät yön yli. Pienempi kouristuskohtaus tuli sielläkin, mutta laittoivat kotiin yön jälkeen.Opamoxia käytän nyt sitten tarvittaessa, mutta se ei vie kouristuksia pois. Joka yö herään kouristeluihin. Nyt on pari yötä ollut niin, että en muista, kuin sen kouristelun alun.Muulloin on ollut niin, että en ole tajuntaa menettänyt ja oon muistanut kaiken. Alkavat jalkojen levottomuudella ja huonolla ololla. Yritän hieroa, välillä kävellä, kunnes on ollut pakko antaa kouristuksille valta. EEG:ssä ei oo näkynyt mitään poikkeavaa. Harmittaa tosi paljon, kun ei ois varaa sairastaa ja töihin ois päästävä sunnuntaina. minulla on ollut joskus pahoja elämänkokemuksia, mutta nyt ei pitäis olla mitään. kaikki on elämässä hyvin.

Huolellinen neurologi laittaisi lähetteen ja suosituksen psykiatrian puolelle: psykogeenisiä kohtauksia hoidetaan esim. pyskoterapialla, ei epilepsialääkkein. Kaikista pahinta, jos ihminen jätetään niitten kanssa ihan keskenään miettimään.

Onko mikään auttanut teidän oireissa? Vähentänyt niitä tai jopa lopettanut?

Kiinnostaisi myös tietää onko oireet helpottuneet? Sekä lisää kokemuksia konversiohäiröstä ja sen oireista?

Lääkärit eivät aina ole oikeassa. Paremman dignoosin puutteessa lätkivät mielenterveysdiagnooseja. Laittavat aivot narikkaan varsinkin jos yhtään on aiemmin ollut masentunut tms. ja jättävät tutkimatta muut varteenotettavat sairaudet.

https://seura.fi/hyvinvointi/terveys/kun-mitokondriosairauttani-ei-tunnistettu-laakari-piti-minua-hysteerisena/

https://youtu.be/9JT2fHpqSGE

https://youtu.be/tWfnGQNh-Kc

Täällä nyt moni kirjottaa että uskoo kuitenkin olevan epilepsiaa

Hyvin epätodennäköistä että on. Toiminnalliseen eli sama kuin aloittaja kirjotti diagnoosiin ei päädytä kevyin perustein. Käytännössä silloin epilepsian mahdollisuus on pois suljettu. On myös tiettyjä juttuja mistä ammattilainen erottaa ainakin aikaa myöden, onko kyse psyykestä vai neurologisista ongelmista