tämä kuuluu samaan aiheeseen kuin edellisen kirjoittajan viesti.
Avomiehelläni ja minulla on 3kk ikäinen poika. Raskaus ajan mies ryyppäsi kotonamme kavereiden kanssa joka viikonloppu, myös viikolla kun sattui olemaan vapaata töistä. Puhuttiin asiasta, tai minä puhuin ja sovittiin että juominen vähenee kun vauva syntyy. ja loppuu kokonaan kotonamme. ( ei enään kavereita kotiimme juomaan, kun vauva on kotona ).
Nyt kun vauva on syntynyt, sama tahti on jatkunut, mutta mukaan on tullut pettäminen. Vauva oli viikon ikäinen kun menin vanhemmilleni yöksi, kun avomies aikoi juoda ystävien kanssa kotonamme. en tahdo vauvan olevan talossa jossa juodaa. Kun aamulla menin poikani kanssa kotiin löysin mieheni ja parhaan ystäväni makuhuoneesta. Kun yritin selvitellä asiaa mieheni kanssa, hän suuttui. ei tahtonut puhua asiasta.. muutama päivä sitten mieheni lähti illalla kotoa baariin, ja palasi seuraavana iltana.. Tuntuu että pää sekoaa näitten asioittenkaa.. mieheni on jo 27 vuotias, luulis tuon ikäsellä olevan jo vähän enemmän vastuuta.. mitä pitäis tehdä? lähteä.. mutta pelkään kuinka pärjään kahdestaan vauvan kanssa. Tosin minähän vauvan yksin olen hoitanut tähänkin asti.. pelottaa vaan, olen vasta 19 eikä edes ammattia.. Kiitos teille jotka jaksoitte lukea..
Mielipiteitä!
Avomiehelläni ja minulla on 3kk ikäinen poika. Raskaus ajan mies ryyppäsi kotonamme kavereiden kanssa joka viikonloppu, myös viikolla kun sattui olemaan vapaata töistä. Puhuttiin asiasta, tai minä puhuin ja sovittiin että juominen vähenee kun vauva syntyy. ja loppuu kokonaan kotonamme. ( ei enään kavereita kotiimme juomaan, kun vauva on kotona ).
Nyt kun vauva on syntynyt, sama tahti on jatkunut, mutta mukaan on tullut pettäminen. Vauva oli viikon ikäinen kun menin vanhemmilleni yöksi, kun avomies aikoi juoda ystävien kanssa kotonamme. en tahdo vauvan olevan talossa jossa juodaa. Kun aamulla menin poikani kanssa kotiin löysin mieheni ja parhaan ystäväni makuhuoneesta. Kun yritin selvitellä asiaa mieheni kanssa, hän suuttui. ei tahtonut puhua asiasta.. muutama päivä sitten mieheni lähti illalla kotoa baariin, ja palasi seuraavana iltana.. Tuntuu että pää sekoaa näitten asioittenkaa.. mieheni on jo 27 vuotias, luulis tuon ikäsellä olevan jo vähän enemmän vastuuta.. mitä pitäis tehdä? lähteä.. mutta pelkään kuinka pärjään kahdestaan vauvan kanssa. Tosin minähän vauvan yksin olen hoitanut tähänkin asti.. pelottaa vaan, olen vasta 19 eikä edes ammattia.. Kiitos teille jotka jaksoitte lukea..
Mielipiteitä!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Paha tilanne teillä. Asiasta on siis ilmeisesti yritetty puhua. Miehesi on kyllä tosi epäkypsä ikäsekseen, luulis et tollaset jutut olis loppunu jo monta vuotta sitte. Miltä susta itestä tuntuu? Jaksaisitko kantaa kaiken vastuun lapsesta itse? Tälläsessä tilanteessa on todella hienoa että olet itse kypsä ja vastuullinen äiti. Jos päätät lähteä niin ei se mitää helppoo tuu aluks olee, mut suomessa ei todellakaan yksinhuoltajia jätetä heitteille. Ku lukee tälläsiä viestejä nii tulee kyllä sellanen mieli et verorahat ei mee hukkaan. Kannatta käydä sossus ja kelas kyselee. Voimia teille
sinä pärjää paremmin yhden kuin kahden lapsen kanssa. Jos mies ei osaa (edes tuon ikäisenä) ottaa vastuuta omasta juomisestaan ja muusta käytöksestään, ei hän varmasti osaa huolehtia pienen lapsen (tai sinun) tarpeistakaan.
Jos lähden pelkään etten osaa olla yksin (tai siis kaksin) kun on tottunut että toinen on melkein aina lähellä.. Pärjäämään tulisin kyllä mutta vaikeeta se tulee tosiaan olemaan, oon aika läheisyyden kipeä..
Tulee olemaan vaikea päätös..
Et ole yksin. Onhan sinulla lapsi! Olet varmasti vielä priimaa sinkkumarkkinoilla. Arvosta itseäsi ja lastasi. Sinä ja lapsi ansaitset parempaa kuin juopon pettäjän. Millainen tulevaisuutesi olisi, jos jäisit? Mitä tekisit läheisyydellä ihmiseen, joka ei arvosta sinua?
Lapsen ja itsesi takia jaksat varmasti vaikka mitä, lapselta saat tarvitsemaasi ja ansaitsemaasi oikeaa rakkautta ja läheisyyttä mitä miehesi ei osaa sinulle antaa.
Koska olet vielä nuori, on sinulla hyvin aikaa löytää itsellesi uusi ja parempi mies ja hyvä isäpuoli lapsellesi. Ei kannata tuhlata turhaan aikaansa ja energiaansa mieheen, jolla ei ole aikomustakaan laittaa sinua ja lasta tärkeysjärjestyksessä pullon edelle.
Mies olisi lopettanut juomisen, jos olisi pystynyt. Vauvaa parempaa syytä juomisen vähentämiselle tuskin tulee. Mikään, mitä teet tai mitä sovitte, ei voi korjata asiaa. Eroa! Paras vaihtoehto sinulle ja lapselle. Lapsen etu ei ole huono parisuhde ja juoppopaska isä.
Pärjäät varmasti lapsen kanssa. Yövalvomiset jää pian pois jne. Kela tukee rahallisesti. Huomaat, että lapsen hoitaminen on helppoa, kun psyykkinen stressi ja paha olo häviää. Yksinhuoltajana saat ilmaisen tarhapaikan. YH-palstalla saat varmasti ohjeita jatkosta.
Voimia!
Ihmiset ei muutu. Jos miehelläsi on tapana juopotella rankasti, niin se tapa ei taatusti jää pois. Päin vastoin se lisääntyy ajan myötä. Samoin tekee tuo pettäminen, kynnys on ylitetty ja se luultavasti myös lisääntyy. Jos olet kovana, niin kotona juopottelun saat loppumaan, mutta sen surauksena miehesi ei ole enään kotona, vaan jossain muualla juopottolemassa.
Teet näin tai niin, niin käytännössä olet yksinhuoltaja.
Parempi yksin, kuin kaksin huonossa suhteessa!
Ja kyllä sinä taatusti sen pienen kanssa pärjäät yksinkin!
Moi!
Luin sun viestin ja oli ihan pakko kirjoittaa jotain.
Sä olet miehen kanssa jota todennäkösesti itse rakastat.Muutenhan olisit jo jättänyt tuollaisen kamalan tyypin.
Mulla on itselläni ei alkoholisti mutta muuten tosi hankala ukko.Kyn sovitaan jotain ei minun kannata lupaukseen luottaa...aina käy niin että hän ei kuunnellut tai pettää lupauksensa...joten tiedän miten hermoja raastavaa se on.
Vedin tosiasiat tapetille..olen raskaana ja mies ei ns. välitä...kaiken joudun hoitamaan yksin ja kantamaan vastuun rahaasioista mm.
lisäksi otan kamalaa stressiä ukkoni käytöksestä ja tämä varmasti jatkuu lapsen synnyttyäkin ellen tee itse asialle jotain.
Mieheni on myös pettänyt minua, joten jouduin tosissani punnitsemaan mielessäni kipeät tosiasiat ja siirtämään syrjään tunteet.
Tein päätöksen että minä rakastan häntä-hän ei minua...minä rakastan lastamme-hän ei selvästikään välitä...minä kannan vastuun myös hänestä-hän ei välitä minusta...olen ollut uskollinen-hän ei ole...hän luottaa minuun-minä en häneen...minä haluan häntä-hän ei minua....minä kunnioitan häntä-hän ei minua....mitä sain vastaukseksi...hän ei ole yhtään mitä haluaisin...hän ei rakasta minua enää...on paljon parempi ratkaisu keskittyä vain vauvaan kuin kantaa tästä toisestakin lapsesta vastuu.
Sinun mies on jo nähnyt oman lapsensa ja viikon jälkeen "kyllästynyt" välittämään omasta lapsesta.
Hän yhteisessä kodissa pettääs inua...selvästi halveksii sinua.Juo koska pakenee omaa todellisuuttaan ja aiheuttaa isnulle lisää ongelmia.Ihme jos sinulla ei ole masentuneisuutta jo!!!
Jos vain ilman agresiivisuutta voit lähteä niin tee se heti!Hän ei selvästikään enää halua olla kanssasi vaan halveksuu sinua niin kauan kun sinun mitta on täysi ja tajuat lähteä...ehkä hän on niin heikko lähteäkseen itse pois.
Tee se oman lapsesi vuoksi...ethän pysty antamaan turvallista elämää lapsellesi jos hän joutuu kasvamaan kalja/viina pullojen keskellä ja varomaan herättämästä krapulaista isäänsä!
Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen elämään ja varmasti haluat antaa sen omallesi.
Minä ainakin halusin...en halua lapseni pettyvän oman isänsä tyhjänpäiväisiin lupauksiin ja kevytkenkäiseen elämän tyyliin.
Nyt sinun täytyy asettaa pikkuihminen etu sijalle.olet itse hänet halunnut maailmaan ja nyt hän haluaa sinut maailmaansa.
Ei kai kukaan halua tuollaista esikuvaa omalle lapselleen!!!!!??
Think about this.
Rohkeutta sinulle tehdä oikea päätös.
p.s. toivon todella että tämä "kakara" miehesi tajuaa joku päivä että mitä on menettänyt.
Kun lapsi ensikertaa sanoo isi tai oppii konttaamaan ja kävelemään.Kiinnostuu asioista joita vain isi osaa kertoa.Ja ymmärtää kuinka sinä olet hävennyt häntä!
Kerroitko kaverillesi että haluaako hän että hoidat hänen miestään sillaikaa kun hän käy synnyttämässä. Voihan sitä kutsua vaikka "varpajaisiksi". Sinuna kannattaisi varmaa hylätä sekä kaverit että vastuuntunnotonta miestä. Mutta miksi laittauduit paksuksi tuossa iässä ensinnäkään, menee paras nuoruun vaippoja vaihtaessa.
Onpa hienoa kun ei avomiehesi osallistu laisinkaan tuohon hoitamiseen. On siis varaa laittaa rahat alkoholiin mutta ei perheeseen. Mikä häpeä miesten puolelta. Ei tietenkään kaikki ole mainitun laisia, mutta kun perhettä ruvetaan perustamaan on mielestäni myös vastuu kannettava. Uskoisin sinun pärjäävän vauvan kanssa kahdestaan kun olet tähänkin mennessä hoitanut kaiken yksin. Ja mikäli sinulla on vanhemmat tukenasi pärjäät luultavammin aivan hyvin. Mielestäni tuo muutto erilleen tekee ainoastaan hyvää sinulle. Et varmaankaan väsy niin nopeasti ja pystyt itse kontrolloimaan ketä tulee kylään ja mitä tekevätten. Varmaankin sinulla on ystäviä jotka käyvät kylässä muutakin kuin ryyppäämässä.
Hän on velvollinen maksamaan elatusmaksua sinulle jos on todistetusti sinun lapsesi isä. (Ei pahalla). Näin sinun elämäsi ja lapsen elämä on turvattu. Kaikkea hyvää toivotan sinulle tulevaisuuteen.
Oletko tosissasi, kun kehotat tyyppiä hakemaan elatusmaksuja mieheltä? Eikös ensin pitäisi selvittää, oliko mies hyväksynyt lapsen synnyttämisen. Ei ole reilua miestä kohtaan maksattaa elatus hänellä, jos kyseessä on ns. ei-toivottu lapsi. Ainahan nainen olisi voinut tehdä abortin. Menee "vähän" huijaamisen puolelle tällainen toiminta. Pitäisi ennemminkin pystyä estämään tämän tyyppinen kalastelu tai "vauvabisnes".
pakkia ja lukaisee tekstin hivenen rivienkin välistä ja ajatuksella. Siinähän oli jos rupeaa perustamaan perhettä. Oliko kyseessä ei toivottu lapsi isän puolelta? Tietenkään ei voi mennä tekemään "kalastelua" jutusta, mutta kun ei käytä suojausta ym. ja asiasta oli puhuttu niin sain kyllä sen käsityksen, että ei isäntä ollut ainakaan laittanut hanttiin asiassa.
Missään tapauksessa ei pidä lähteä soitellen sotaan vaan ottaa asioista selvää. Nimeomaan oli kyseessä sana JOS!? Olikohan siinä jotain epäselvää?
Tällä palstalla aika moni miehenpuoli tuntuu olevan sitä mieltä, että jos suhde ei pelaa, miehen vastuu lapsestakin loppuu siinä siunaamassa ja nainen leimataan automaattisesti huijariksi. Kummallista. Pitäisiko tässä aviomiehiltäkin ruveta vaatimaan kirjallinen sitoumus lapsenhankintaan suostumisesta, ettei tarvitse tukea lapsenhoitoon tai huonommassa tapauksessa elatusmaksuja kaivatessaan kuulla olevansa kalastelija? Käsittääkseni kirjoittaja ja RymyPekka-miehensä olivat lapsen hankintaan lähteneet yhteistuumin. Onko siis miehillä miesten mielestä KOSKAAN varsinaista vastuuta lapsestaan??????
etkön sä pärjää muksun kans.
Auttaa isovanhemmat, joko sun lapsen isän tai omat. Jos ei kumpikaan , niin oma kuntasi
eikä sun ole pakko heittää pyyhettä kehään nyt. Jotkut on sentään 14-15vuotiaita... eikä isästä tietoa...
Sullle löytyy tukea kyllä!!!!!!½
Kannattaisi miettiä myös sitä, mistä syystä mies käyttäytyy noin. Halusiko hän aikoinaan isäksi? Voihan olla, ettei miehesi tarkoitus ole ollut hankkia lasta ja nyt hän vain yrittää pitää hauskaa kuten normaalistikin. Voisit ehkä yrittää hyvittää tilannetta jotenkin miehellesi. Olisiko joku kiva juttu paikallaan?
Voit mailata minulle jos tahdot.. Itse olen 17 ja asun Pk seudulla. Mutta mitä teet miehellä joka ei kykene sinusta saati sitten vauvasta huolehtimaan ja vieläpä pettää.
se ois tosi kiva. jos vainb laitat maili osotteen niin toki kirjottelen..
olis tässä [email protected] :)