En osaa lähteä kotoa mihinkään

Mulla on sama tilanne.. työttömänä täällä kotosalla. :( Ihan turhaa lähteä minnekkään kun ei ole tosiaan mitään syytä mennä ulos.

Mulla on opiskelupaikka, mutta silti kaikki vapaa-aika on jotenkin vaikeaa. Kotiin maalle matkustamisesta joka viikonloppu taas tulee kustannuksia - vai pitäiskö vain hyväksyä nuo kustannukset sen takia että saattais, ehkä, voida henkisesti paremmin jos kulkis siellä?

tuttu tunne tääläkin... miettii et tällästäkö tää elämä on. Yhtä tympeetä päivästä toiseen, mihkää ei huvita lähtee. Se että saa jotain tehyä on yhtä ponnistelua. Ittensä pitää pakottaa joka kerta..

minä aikoinaan koetin väkisin poistaa yksinäisyyden tunnetta ja hankkiuduin esim,sokkotreffeille yms. kaikki kuitenkin palasi takaisin uomilleen, mutta Jumala etsi minut käsiinsä ja antoi sanastansa lohdun yksinäiselle. tänä päivänä en enää koe itseäni yksinäiseksi vaan elän. elän yksin mutta jaksan elää Luojani antamasta sanasta. yksinäisyys on kääntyny positiiviseksi elämän haluksi. Kasteessa meidät on otettu Jumalan lapsiksi,ja minut tuhlaajapojan HÄN kutsui takaisin. ulkopuolisen näkökulmasta elämäni on yhtä tyhjän kansa,,mutta Pyhähenki antaa levon vaikka kaatopaikan keskelläkin. tulen olemaan loppuelämänikin yksin ilman naista. ymmärsin että ei sydän saa lepoa maailmasta ja sen riennoista, turhaa on kaikki maailman korskeus. sinä yksinäinen risti kätesi ja pyydä että Jeesus tulisi sinun avuksi. kaikkia yksinäisiä ja muidenkin taakkojen alla kipuilevia HÄN tahtoo auttaa. muuta apua en tiedä ihmiselle joka todella voi auttaa.

Aamen

Mä kävin tänää kaupas parikin kertaa. Muuten olen kyl kotona ollut muun ajan.

Joo eipä tässä oikein mitään tekemistä ole.

Lähde lenkille. Lähde kauppaan. Kirjastoon. Elokuviin. Konsertteihin. Kyläilemään. Kyllä syitä löytyy. Eri asia sitten löytyykö sitä viitselijäisyyttä.

Se ei ole mikään syy jäädä kotiin, ettei ole kaveria jonka kanssa noita voisi tehdä. Yksin voi mennä oikein hyvin.

Tuo on mulle ihan tuttu olotila. Sitten vaan lähden johonkin vaikkei huvittaisikaan yhtään. Käyn vaikka jossain ostoskeskuksessa hiplaamassa vaatteita ja muuta roinaa. Mitään ei tarvitse ostaa. Itsensä voi palkita vaikkapa kahvikupposella jossain kahvilassa.

Kaikki menot on parempi kuin kotona neljän seinän sisällä mojuaminen ja masentuminen.

Täysin sama tilanne täällä. Opintojen alkua odotan mutta sitä ennen ei ole _mitään_ tekemistä. Kauppareissuja ja satunnaisia lenkkejä lukuunottamatta ei ole mitään asiaa poistua kämpiltä.

Lisäesteenä on, että yleensä, kun poistutaan asunnosta niin palaa rahaa ja se on persaukiselle opiskelijalle melkoista kryptoniittia. Yleinen hypistely yms pällistely taas tuntuu niin joutavalta ettei sellaiseen saa itseään piiskattua liikkeelle.

Onhan tuota yrittänyt oppia tavoille mutta luonteelleen ei mitään oikein voi :l

Juuri mietin kun olen koko päivän vaan kököttänyt sisällä ahdistellen asioita, ja mieleeni juolahti kävellä ostamaan jotain takeawayta tai sellaista, en oikein tiedä mitä muuta sitä tekisi, leffakin voisi olla jees, rahat vaan juuri nyt aika loppu... Ehkä sitä jonkun ihmisen säkällä tapaisi matkalla :p Ainakin paremmat mahdollisuudet siihen ulkona kun kotona... Baareilun lopettaminen onkin yllättävän hankalaa, mutta mitään mahdollisuutta sinne palaamiseen ei tällä hetkellä näy..

Se on varmaan masennusta, jos on tunne siitä, ettei ole mitään syytäkään lähteä. Olin itsekin työtön jokunen vuosi sitten ja kotona oli myös turvallista. Ei tullut ainakaan ketään tuttua vastaan ja alkanut kysellä, että mites urallesi kävi...

Pointti olisi löytää oma tahto. Siellä jossain syvällä se on, vaikka olisi tallatuksi tullut. Ja sitten säädellä elämäänsä sisältä käsin, ei miettiä mitä muut ajattelevat. Ja antaa itselleen anteeksi se, ettei jaksa.

Ei tarvitse mennä ulos mistään muusta syystä kuin siitä, että itse tahtoo. Eikä tehdä yhtään mitään ulkopuolelta käsin kehotettua. Antaa itselleen anteeksi jos ei jaksa tehdä mitään ja vain olla, lepokin on tärkeää. Mutta myös mennä, kun se päivä tulee, että jotain tahtoo.

Lähteminen on mielestäni helppoa: sen kuin lähdet. Menee vähän suurempiin paikkoihin, niin ei ahdista niin paljoa. Kerran menin esimerkiksi pieneen baariin (kuvittelee joku yksi n. 30 m2 huone), joka oli aivan tupatun täynä. Oli todella ahdistavaa siinä yksin seistä ainoana ilman istumapaikkaa ja seuraa. Mutta isommissa paikoissa kuten jossain puistoissa sun muissa pääsee helposti "sisään" siihen tilanteeseen ja ahdistusta ei synny.


Ongelmallisempi vaihe on, että miten saadaan seuraa sen jälkeen kun on lähtenyt jonnekin.

Pian alkaa big brother. Sitä varmaan tulee katsottua kun ei ole muuta tekemistä. Tai on mulla toi kuntopyörä tossa jota poljen joka päivä. tänäänkin poljin 72 minuuttia putkeen. Salibändy treenitkin sais jo alkaa. mut ei ole netissä ollut viel meijän treeni aikoja et en tiedä milloin sekin sit alkaa. Sarjapelit alkaa yleensä lokakuussa et olis hyvä treenat hiukan ennen pelejä.

Ite tykkään oleskella yksin, mutta nimenomaan kotona. Ulos en osaa mennä yksin. En oo kuitenkaan mikään sellanen, et sata kaveria pitäsi olla mukana. Mut en vaan osaa kuvitella meneväni kahville yksin. En osaa edes kouluruokalassa syödä yksin, hyvä jos jonoon menen vaikka tietäisin, että kaverit istuu kyllä tuolla jossain ja että mukaan vaan.

Toisaalta, miten mennä kahville tai muualle edes porukalla kun ei ole ikinä penniäkään rahaa! :I Ikuinen ongelma kavereiden kanssa. Aina pitäis olla viettämässä aikaa leffassa, keilaamassa, mäkissä... Mulle riittäis, et istuttais alas vaikka kotisohvalle ja juteltaisi. Tai mentäis vaikka helvetti lenkille. Mutta ei sit vissii käy kellekään ikäisistäni. Eikö kukaan osaa pitää hauskaa ilman rahaa?

Onneksi itsellä on työpaikka ja siellä hyviä tyyppejä. Työttömänä tässä tilanteessa...noh suoraan sanottuna se oli yhtä h'elvettiä.

Ja täällä taas neljän seinän sisällä..3 tutkintoa ja töistä ei tietoakaan.Vituttaa yleensä tehdä mitään kun talous kuralla ja pitäs perustaa perhe muttei voi, kun ei ole fyffee.Autokin vaihtaa muttei voi..haista paska hallitus.

Samoja mietteitä mullakin välillä ei tule lähdettyä ulos koko päivänä. Mutta yleensä mulla on joku syy mennä ulos kuten kaupassa tarviikäydä tai lapsi pitää viedä ulos leikkimään. Mutta ei joka päivä. Tuohonkin olen keksinyt syyn eli valokuvaus. Hommasin halvan järjestelmäkameran ja nyt suorastaan odotan koska pääsee taas ulos kuvailee. Kesällä tekee mielipyöräillä jakamera usein silloinkin mukana. En tosin kuvia juuri mihinkään ole laittanut kunhan vaan kuvailen omaksi ilokseni ulkona.

Koira olis varmaan kanssa hyvä syy mennä ulos.

Sama täällä myös, auto pihassa ei tarttis kun lähte, mutta ei viitsi, ahdistuuhan siitä kun tuntee että sitä vaan pyörii neljän seinän sisällä . Mistähän saisi en inspiraation että menis tapaamaan ystäviään niitä vähiä mitä on paikkakunnalla, sukulaiset hyvin kaukana

Mukavampi istua sisällä. Joskus kiva olla ulkona, mutta vain silloin, vaikka yleensä on hankala lähteä ulos ja voi tuntua okeilta sitten, vaikkei muuten sitten olisi lähtenyt. Vanhemmiten jaksaa edelleen vähemmän ja kunto siten alempi.

Sisällä on niin paljon tekemistä, ettei ne tekemällä lopu. Paljon tavoitteita saavutettava. Ulkona käy muutakin kuin pakosta kun huvittaa tai on kuntonsa tai muuten vain vuoksi asiallista myös muutoin, ja vain siinä on ongelmaa. Ei mulla siihen ratkaisua ole, muuta kuin yritän ja jos onnistuu niin onnistuu, kun onnistuu.

Yksinäisyys, tyhjyys, mulla on siihen liian kiire ja asun melko vilkkaalla seudulla, ja laskennallista elämää on jäljellä enää noin 30v, joka on vähän kun 10v hurahtaa ohi nykyään niin nopeasti. Kunhan saan päätavoitteet täyteen, niin muu on ekstraa.

Ei kai se kotoa lähteminen sinänsä nyt autuaaksi tee sekään. Turhanpäiväinen joutokäynti tuolla voi tehdä olosta entistäkin huonomman. Voi vaikkapa tulla tuhlanneeksi ihan mihin sattuun. Että ensin miettiä mikä huvittaisi ja se voi aivan yhtä hyvin olla jotain kotona onnistuvaa. Yksinäisyyden tunne sitten oma erillinen tästä. Ei se tuolla tuntemattomien näkeminen ehkä omissa seuroissaan oikein siihenkään auta, ehkä jopa pahentaa. Että sitä varten sitten jotain juuri ihmisten kohtaamiseen tarkoitettua aktiviteettia. Toki joskus voi anonyymimpikin samassa tilassa olo luoda tunteen olemisesta samassa veneessä. Taidenäyttely.

Varaa aika lääkärille.Kärsit panikista.Siihen on sopivat lääkeet ja saa monelta järjestöltä jopa ilmasta ryhmä terapiaa.mene vaikka netti katsoo Mieli ry .sivuja.Löydät etsimäsi

Mä viihdyn autossa, asunkin 6 kk autossa.

Nyt sataa räntää ja autossa olen nytkin.