Moi, haluaisin tosiaan kysyä että minkälaisia huolenaiheita teillä on nyt raskausaikana liittyen esim. itse raskauteen, elämiseen, talouteen, rakkauteen, ystäviin ?
Olen nyt rv :llä 16 .
Olen huomannut että alkuraskaudessa ennen 12rv tuli murehdittua lähes yksinomaan siitä, että pelko keskenmenosta vaivasi ja stresssasi.
Sitten odottelin tietty tuloksia varhaisultrasta, että onko yhdiselmäseulonta ok, ja kun se oli, niin olen murehtinut lähinnä rahasta ja oikein paljon.
Myös oma kypsyys äidiksi on pelottanut, olen aina ollut mielestäni vähän omalaatuinen ja nuoruudessa minulla oli paljon ongelmia, olin sairaalassakin pitkään. Mietin vieläkin olenko"tyhmä"kun saan lapsen avopuolisoni kanssa nyt, olen 21 ja hän 4 vuotta vanhempi. Tarkoitan tyhmyydellä sitä että tuleeko kaikki liian aikaisin, vaikka olen pohtinut vaihtoehtoja ja pohdin myös usein moraaliani , koska luulen että jos lapsella rakenneultrassa todettaisiin joku poikkeavuus, niin en pitäisi lasta.
Mietin myös opiskelujuttuja, totunko säännölliseen elämään kun en säännöllistä elämää ole koskaan elänyt, ja kuinka paljon omaan suhteeseen vaikuttaa se että olen avioerolapsi ja minun on vaikeampi luottaa ja uskoa.
Olen usein pessimistinen ( realistinen ?) ihmisluonteen suhteen ja ajattelen että ihmiset eivät koskaan ole tyytyväisiä, saatika kiitollisia ja olen itsekin juuri sellainen , että minulle kelpaa se minkä olen päättänyt, olen ollut paljon itsepäinen ja sopeutumiskyvytön.
Sekava teksti tuli, kiva jos joku jaksaa jakaa ajatuksia, mikä teitä huolettaa.
PS. Ymmärrän ilkeätkin kommentit, vaikka niillä ei kyllä ole tähän tekstiin paljon painoarvoa, koska en tietenkään tunne vastaajan tarkoitusperiä eikä vastaaja minun lähtökohtia.
Olen nyt rv :llä 16 .
Olen huomannut että alkuraskaudessa ennen 12rv tuli murehdittua lähes yksinomaan siitä, että pelko keskenmenosta vaivasi ja stresssasi.
Sitten odottelin tietty tuloksia varhaisultrasta, että onko yhdiselmäseulonta ok, ja kun se oli, niin olen murehtinut lähinnä rahasta ja oikein paljon.
Myös oma kypsyys äidiksi on pelottanut, olen aina ollut mielestäni vähän omalaatuinen ja nuoruudessa minulla oli paljon ongelmia, olin sairaalassakin pitkään. Mietin vieläkin olenko"tyhmä"kun saan lapsen avopuolisoni kanssa nyt, olen 21 ja hän 4 vuotta vanhempi. Tarkoitan tyhmyydellä sitä että tuleeko kaikki liian aikaisin, vaikka olen pohtinut vaihtoehtoja ja pohdin myös usein moraaliani , koska luulen että jos lapsella rakenneultrassa todettaisiin joku poikkeavuus, niin en pitäisi lasta.
Mietin myös opiskelujuttuja, totunko säännölliseen elämään kun en säännöllistä elämää ole koskaan elänyt, ja kuinka paljon omaan suhteeseen vaikuttaa se että olen avioerolapsi ja minun on vaikeampi luottaa ja uskoa.
Olen usein pessimistinen ( realistinen ?) ihmisluonteen suhteen ja ajattelen että ihmiset eivät koskaan ole tyytyväisiä, saatika kiitollisia ja olen itsekin juuri sellainen , että minulle kelpaa se minkä olen päättänyt, olen ollut paljon itsepäinen ja sopeutumiskyvytön.
Sekava teksti tuli, kiva jos joku jaksaa jakaa ajatuksia, mikä teitä huolettaa.
PS. Ymmärrän ilkeätkin kommentit, vaikka niillä ei kyllä ole tähän tekstiin paljon painoarvoa, koska en tietenkään tunne vastaajan tarkoitusperiä eikä vastaaja minun lähtökohtia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
moi..
minä olen kans miettinyt että tuleekohan musta hyvä äiti joka osaa oikeen huolehtia pikkusesta.. ja sit se vastuu toisen elämästä ja kaikesta tarvittavasta.. nyt rv 29 ja edelleen mietin samoja asioita.. että jaksaako sitte kun vauva on syntynyt nii pitää kaikesta huolta ja sillee.. mut kaippa ne asiat sitte järjestyy ja löytyy se oma tyyli järjestellä ja tehä asiat.. :)
Kiitos vastauksesta :) lisää vastauksia kaivataan :)
Samoja huolenaiheita täälläkin, viikolla 21 nyt. Entä jos musta ei olekaan siihen, entä jos koen jääneeni loukkuun, entä jos väsyn, entä jos en vaan osaa. Mietin miten pitkälle rakkaus riittää, sitä en kyllä usko puuttuvan. Ja synnytys jännittää, silloin kun sitä alkaa oikein miettiä. Ei tosin toistaseks vielä hirveesti oo tullut ajateltua.
Ja sitten mua mietityttää synnytyksen jälkeinen masennus. Suvussa on taipumusta siihen, ja mulla muutenkin masennukseen. Se pelottaa. Onneksi mulla on hyvät tukijoukot, se pelastaa tosi paljon, ihan näiden kaikkien huolien kanssa.
Samanlaisia huolia kuin tässä muillakin... iso, elinikäinen vastuu toisesta ihmisestä, oma terveys ja jaksaminen, parisuhdeasiat, rahojen riittäminen, lapsen terveys... mulla ei todellakaan ole mitään ruusunpunaisia kuvitelmia tulevasta, mutta pelkään, josko arki sitten on VIELÄKiN rankempaa, mitä olen etukäteen mielessäni kaavaillut... mitä jos ei vaan yksinkertaisesti jaksa, osaa, jos ei ole ns. riittävän hyvä...
se säännöllisyys tosissaan pelottaa mua, pelkään etten totu siihen ollenkaan että vauva tarvii säännöllisyyttä.
Oon ite aina ahdistunut kaikesta säännöllisyydestä, siis juu, täällä yksi henkilö joka OIKEASTI voi paremmin kun ei syö säännöllisesti , liiku säännöllisesti, pese kasvoja joka ilta samaan aikaan...mä oon aina voinut hyvin pikkasen sellasella epäsäännöllisellä elämällä.
Ja se pelottaa mitä vanhempani sanoo. Ne varmasti arvostelevat mua epäkypsäksi, arvostelukyvyttömäksi ja sinisilmäiseksi , pelkäävät etten koskaan saa ammattia ja että minä ja mun poikaystäväkin alentaan riitelee rahasta ja että millä rahoilla mä elän.. syyskuussa viimestään tää näkyy niin hyvin että sit saan ottaa kaiken arvostelun vastaan.
Nyt rv 5 3 ja keskenmenon pelko on valtava jatkuvasti. Pitäisi osata nauttia tästä raskaudesta nyt kun se on todellista. Varhaisajan ultraan on vielä 1,5 viikkoa, jospa sieltä saisin hetkeksi mielenrauhaa vaikka toki km voi silti tapahtua. Lisäksi pelkään odotusaikana tällä hetkellä yksin jäämistä. Tai etteivät kaverit pyydä esimerkiksi "tyttöjen iltaan", koska odotan vauvaa.
Enpä oikeastaan murehdi mitään muuta, kuin että miten ehdin sairaalaan synnytyksen alkaessa, kun esikoisen synnytys kesti alle tunnin. Sen lisäksi että itse ehdin sairaalaan, on kuitenkin myös esikoinen vietävä hoitoon synnytyksen ajaksi.
Asioilla on tapana järjestyä, en yleensä murehdi etukäteen asioita joihin en voi vaikuttaa.