Korkean paikan kammo

Et ole yksin ongelmasi kanssa.

Mulla on todella pahaksi mennyt korkean paikan kammo, tai oikeammin pelkään korkealla sekoavani ja hyppääväni.

Jos tiedän että ikkunalasi on tarpeeksi paksu tai parvella tms. on niin korkeat kaiteet että tiedän etten pysty kiipeämään ylitse, en pelkää.

Mutta normaalit parvekkeet, rappukäytävät mataline kaiteineen, kävelysillat maanteiden ylitse, jokien ylitse, ... ovat todellisia painajaisia. Ja sitten monet virastotalot, kirjastot, kauppakeskukset ja oppilaitokset joissa on arkkitehtuurissa aina se iso korkea aula jonka reunoilla kiertää parvet (vanhoja esimerkkejä pk-seudulla Stockmann ja vaikka akateeminen kirjakauppa). Ihan mahdottomia käydä.

Kiusallista ja erittäin rajoittavaa. En tiedä onko kyseessä varsinainen korkean paikan kammo vai onko se enemmän sitä että pelkään sekoavani ja hyppääväni. Tuntuu kuin korkea pudotus (eli yli 2. kerroksen parvekkeen taso) suorastaan imisi alaspäin. Tuntuu kuin osa minusta sekoaisi ja haluaisi hypätä ja osa taistelee vastaan että ei missään tapauksessa. Kamalaa :(

Ennen en pelännyt korkeita paikkoja, nautin torneista, näköalapaikoista, vuoristoista ja jopa työskentelin korkealla. Sitten noin 10 vuotta takaperin kaikki romahti. Tuli paniikkihäiriötä ja sen jälkeen tämä ongelma.

Paniikkiongelmiin on kyllä apua löytynyt minullekin mutta tähän sekoamisjuttuun ei toistaiseksi mitään :( Rauhoittavat auttavat vähäsen mutta eivät tarpeeksi. Mahdollistavat kuitenkin edes siltojen ylityksen joten kuten ja kotiportaiden kulkemisen. Parvekkeille en edes niiden avulla voi mennä.

Toivon saavani tähän jonkun hoidon. Oma hoitoni on paniikinkin suhteen aika alkuvaiheessa joten terapioista ja muista ei ole kokemusta. Jotenkin tuntuu että hoidossa tätä korkean paikan ongelmaa vähätellään vaikka itselleni se on paha ongelma. Enemmän tuntuvat keskittyvän paniikki-oireisiin ja masentuneisuuteen.

hei, kokeile tuota EFT-hoitoa, jota olen kuvannut vastauksissani mikä ihmeen EFT tällä palstalla ja "kokeilin EFT:tä".
Tuollaisiin spesifiin pelkoihin se saatta auttaa. olen sillä saanut korkean paikan kammoon yhden kerran avulla täydellisen tuloksen eli
ei enää ongelmaa korkeissa paikoissa, parvekkeilla eikä lentokoneessa. Lentopelko lähti
siis samalla.

Sairastan paniikkihäiriötä ja olen lääkityksellä. Poden samalla tavalla korkean paikan kammoa kuin sinäkin. Olo on kerrassaan luonnoton; en pysty rentoutumaan lainkaan korkealla. Jalat tärisee, tulee hiki, huimaa... Eilen kuitenkin voitin pelkoni ja menin Näsinneulaan. En nauttinut olostani, mutta tein sen kumminkin. Nyt olen ylpeä itsestäni! Altistus auttanee ajallaan?!

hyppypelkoa minulla ole. Mutta alkaa pyörryttää ja ahdistaa korkealle meno tai kiipeäminen. Mihinkään torneihin en lähde kuunapäivänä. Korkeissa rakennuksissa kyllä pystyn olemaan. Voin katsoa kauas korkealta, mutta alas ja korkealta.. - ehei.
Ja jos kiipeän esim. tuolille niin alkaa heti heikottaa. Kai tämän kanssa on sitten elettävä.

itselläni on myös korkean paikan kammo... olen töissä raksalla, siellä tulee oltua monesti korkealla ja se vituttaa ja lujaa... pääsin eroon kammosta mutta se palas ihan yhtäkkiä... lääkkeet???? itse olen ajatellu kans hypnoosia tai rupean juomaan töis niin ehkä se vois auttaaa...

Mulla on kans korkeanpaikan kammo, esim lintsillä menin poikaystävän kanssa siihen maailmanpyörään tänä kesänä ja hyi että oli kuheaa!! Kädet hikoili ja tuntu että siellä ylhäällä pyörtyy, se tunne on erittäin epämiellyttävä!

Ohjeeksi osaisin itse antaa että totuttelet korkeisiin paikkoihin aloittamalla ihan matalasta aina vain korkeampaan, älä luovuta vaan jatka toistoja sinnikkäästi, muista, että ei kannata ottaa liian isoa palaa kerrallaan, vaan sinnitellä pienin askelin kohti ylöspäin. Maltti on valttia! =)

sitten kannattaa harjoitella paljonkin erilaisia korkeita paikkoja läpikäyden.Kannattaa aloittaa heti,niin hyvä tulee.

http://www.youtube.com/watch?v=PmZyB_ghpa0

itsellä nousee karvat ylös pelkän videonkatselusta :( http://io9.com/5639113/the-scariest-video-you-have-ever-watched-in-the-name-of-science

mullakin on ongelma. Oon 12 ja kaverit sanoo et mun on turha käydä huvipuistossa kun en uskalla mennä korkeihin paikkoihin. Ykskin sano ettei tuu koskaan mun kaa huvipuistoon. Onko jokin tapa päästä siitä kerralla eroon?

MULLAKIN ON KORKEANNPAIKAN KAMMO

Ja mulla!

Mulla korkeiden paikkojen ( ja myös mailman toisella puolella oleminen) kammo pääsi pahentumaan ku olin ameriikassa. Tunsin itseni putoavani ylös päin. Pitää vain istua jonnekkin ja olla tunti tai kaks niin sitten se helpottaa huomattavasti. Ajattelu on myös hyvä ratkaisu esim. ajattele että olet maan tasolla ( korkea talo) niin se kyll helpottaa, katot nurkkaa ja ajattele että siinä on maan taso. Kyllä se auttoi mua että ei ole niin suurta paniikkia tai stressiä. myös stressi pallo auttaa.

Korkeanpaikan kammo on itselläkin, ahdistaa olla katolla. Katolla tarkoitan tavallisen 2-kerroksisen rintamamiestalon huopakattoa. Pitäisi uusia huopa tai laittaa peltikatto, mutta ei siitä tällä pelolla mitään tule, katolle pääsen, mutta siellä olen yhtä hyödyllinen kuin perunasäkki. Ei pysty tekemään mitään.

Avoimet korkeat paikat ahdistaa. Muutama kesä sitten töissä maalasin yhden lähes kartanoluokkaa olevan talon niin siloin ahdisti hiukan nousta dexterillä talon harjan korkeuteen, ~9m oli korkeutta

kuva dexteristä http://www.irent.fi/uploads/74/1_image.jpg

Minä taas olen 10v.Muutun jäykäksi ,kun kävelen portaita.Jään kaikesta paitsi.Se on varmaan tavallista mulla vielä mutta ajattelin vaan kirjottaa.Hyvä että pystyn liikkumaan se varmaan on vaa pelkoa vielä.

Olen kateellinen ihmisille, joilla ei ole korkeanpaikan kammoa.
Tämä rajoittaa elämää tosi paljon, koska työelämässäkin pitäs uskaltaa olla korkeilla paikoilla tai siitä on etua.
Eniten tässä ottaa päähän se, että on mahdoton mennä omakotitalon tasakatolle talvella lunta luomaan, kun sitä sinne talvella kasaantuu.
Mulla on tavallaan korkeanpaikankammo, joka vaivaa, kun tikapuita pitkin pitäis kiivetä katolle.
Katolla pystyn olemaan, jos vaan sinne pääsis muuten, kuin rakennuksen ulkopuolta pystysuoria tikapuita kiipeämällä.
Olen ollut kerrostalon katolla ja pystyin siellä olemaan, mutta sinne pääsikin sisäkautta.
Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut kiivetä tikkaita pitkin niin korkealle.

Yritin totutella korkealle vähitellen ylemmäs kiipeämällä, mutta jo toisella tikapuun rappusella iski paniikki ja tuntu, että ei pääse edes alas ja vielä pitäs kiivetä 4 askelmaa ylemmäs.
Pari vuotta sitten harjoittelin enemmän kiipeämistä ja silloin pääsin tosi ylös.
Toisen jalan olin jo nostamassa katolle, mutta sitten en uskaltanut astua katolle, koska mieleen iski pelko, että jos en uskallakaan tulla katolta enää alas.

Kerran jouduin tosi hankalaan tilanteeseen, kun olin yhen tutun luona kerrostalon komannessa kerroksessa.
Siellä oli automaattilukot ovessa, jolloin ne sulkeutu määrättynä aikana illasta.
Tuttavan luo oli sisäänkäynti ulkokautta, eli ensin alhaalta ylös rappusia sisätiloissa ja ulko-oven kautta tuttavan ulko-ovelle.
No ovet oli tietenkin kiinni ja piti tulla alas kierreportaita ulkopuolella rakennuksen ja ne kierreraput oli tietenkin sellaset ritilämäiset, että näkyi alas asti.
Kyllä muuten hirvitti tulla niitä rappuja alas, kädet hikos ja jalat ei meinannu liikkua.
Yritin katsoa suoraan rakennusta kohden, ettei vaan alas.
Tuntui ikuisuudelta päästä alas, meni varmaan 15 minuuttia siinä alas hivuttautuessa.
Vihdoin, kun pääsi niin alas, että paniikki hellitti, niin olo oli, kuin olisi iso taakka pudonnut harteilta.

Siis mikä siinä on, että ei tule samanlaista korkeanpaikan kammoa, kun katsoo suoraan, mutta kun katsoo ylhäältä alaspäin, niin korkeanpaikan kammo iskee.
Miksi se ei iske, kun menee makuulle ja katsoo sivulle, jolloin on sama, kuin katsoisi alaspäin, mutta ei tule korkeanpaikan kammo oloa.

Huoh... Lapsellisia kaikki fobiat. Porukka tääl nillittää vaikka todellisuudessa olette henkisesti lapsia. Jos mielenhallinta on noin heikkoa niin kannattaako edes yrittää? Saallaista selitystä ku: Alkoholismi, mitä voin tehä sille? Lopeta juominen! Sama vinkki teille kaikille vässyköille: älkää pelätkö! Jos putoaa katolta niin sitten putoaa. Jos tässä aletaan pelkäämää jokaista pikku juttuu niin vituiks menee. AIKUISTUKAA!

luulis että "elämää nähnyt" olis sen verran viisas, että ymmärtäisi korkeanpaikankammoisen todellisen jäätävän kauhun korkeissa paikoissa. ei sitä kukaan valitse itselleen ko oiretta. enkä toivo sitä sinullekkaan, mutta jos se sinulla olisi, et puhuisi noin. vaan ymmärtäisit omat möläytyksesi todella urpoiksi.

Täällä myös korkeenpaikankammoinen..En pysty mennä mihinkään korkeeseen paikkaan silmissä alkaa sumenee,oksettamaan ja mahassa mylläämään..Lintsillä pystyn kyllä menemään vuoristorataan,mut en yhteenkään muuhun mitkä menee korkeelle..Kammoksun jopa ajatusta että joutuisin nousemaan lentokoneeseen ja matkustamaan jonnekin ulkomaille..olen yrittänyt monesti voittaa pelkoni,mutta turhaan! :(