Mietin tässä tätä palstaa, minusta tämä on hyvä koska narsistin kanssa ei käydä asioita läpi homman loputtua. On vain jäänyt niin paljon kysymyksiä, mietteitä, ajatuksia,mihin ei koskaan saa vastauksia. Päivästä toiseen sitä vain miettii ja miettii, jos olisin rakastanut enemmän. Silloin kun narsku päättää vaihtaa lelua "esinettä" niin se tapahtuu vain ilmoitusluontoisesti. Toki ilmoitti miten onnellinen on nyt, se siitä.
Miten huomasitte seurustelevanne narsistin kanssa? Tuliko usein olo että on nukke tai esine joka otetaan esille hetkeksi kun tekee mieli leikkiä, sitten taas hyllylle odottamaan. Nukkuakin piti samaa aikaan vaikka ei olisi nukuttanut (päikkärit) vertaili usein minua muihin, joillakin on kuulemma nihkeä iho. Vaikka oli selittänyt ettei ole ollut muita (onko nämä niitä kuuluisia sammakoita jota narsku päästelee välillä) Miten kauan teillä meni kun huomasitte ettei kaikki ole ok? mikä sai teidät jatkamaan suhdetta, siihen tuhoon saakka jonka narsku ilmeisesti tekee jokaiselle jonka ottaa leikkeihinsä. Joku miettii miksi kysyn, johtuu siitä kun jäin niin paljon asioita käsittelemättä, sitä miettii omaa päätään onko itsessä vika. Niinkuin narsku antoi ymmärtää lopussa. Hän piti itseään auttajana, myös minun auttajana. Lopussa hän myös suoraan puhui toisista naisistaan. Haavani ovat todella syvällä, olen kuin tyhjä kuori joka ei tunne enää mitään ihmisiä kohtaan. Tahtoisin vielä tuntea rakkautta,,,,mutta....
Miten pitkään teidän suhteenne kestivät?
Milloin huomasitte ekat omituisuudet?
Miten huomasitte seurustelevanne narsistin kanssa? Tuliko usein olo että on nukke tai esine joka otetaan esille hetkeksi kun tekee mieli leikkiä, sitten taas hyllylle odottamaan. Nukkuakin piti samaa aikaan vaikka ei olisi nukuttanut (päikkärit) vertaili usein minua muihin, joillakin on kuulemma nihkeä iho. Vaikka oli selittänyt ettei ole ollut muita (onko nämä niitä kuuluisia sammakoita jota narsku päästelee välillä) Miten kauan teillä meni kun huomasitte ettei kaikki ole ok? mikä sai teidät jatkamaan suhdetta, siihen tuhoon saakka jonka narsku ilmeisesti tekee jokaiselle jonka ottaa leikkeihinsä. Joku miettii miksi kysyn, johtuu siitä kun jäin niin paljon asioita käsittelemättä, sitä miettii omaa päätään onko itsessä vika. Niinkuin narsku antoi ymmärtää lopussa. Hän piti itseään auttajana, myös minun auttajana. Lopussa hän myös suoraan puhui toisista naisistaan. Haavani ovat todella syvällä, olen kuin tyhjä kuori joka ei tunne enää mitään ihmisiä kohtaan. Tahtoisin vielä tuntea rakkautta,,,,mutta....
Miten pitkään teidän suhteenne kestivät?
Milloin huomasitte ekat omituisuudet?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos haluat vertaistukea toisilta narsistin kanssa olevilta/olleilta niin parempi paikka siihen varmaankin olisi
http://www.narsistienuhrit.info/vertaistukifoorumi.html
Täällä taitaa olla kirjoittajista enemmistö narsisteja, koska tämä palsta on tarkoitettu kaikille, vaikka näissä uusimmissa ketjuissa on näemmä myös uhrejakin mutta narsistin kanssa ei keskustelu onnistu juurikaan paremmin kuin sen jo tutun narsistin kanssa ja saat saada niskaasi tosi ilkeitä kommentteja, uhrien väheksyntää ja mitätöintiä yms. Tuo mainitsemani palsta on tarkoitettu vain narsistien uhreille ja moderaattorit tietävät paljon asiasta koska ovat/ovat olleet itsekin narsistien uhreja ja ne ovat hyvin tarkkoja siitä, että narsistien narsistiset kirjoitukset poistetaan palstalta.
uhrien väheksyntää ja mitätöintiä yms. = siis uhreihin kohdistuvaa väheksyntää ja mitätöintiä yms
kolmen vuoden on-off päätyi siihen että loputtomien pettymysten ja lupausten rikkomusten jälkeen tuli se viimeinen tikki,luottamus meni lopullisesti. satuin lukemaan kirjan narsismista, ja kuinkas ollakaan monet asiat täsmäsivät pilkulleen.siinä oli selitys vuosikausia kestäneeseen piinaan.silti, en ole päässyt erosta yli ja ikävöin häntä.olen stressaantunut ja kai masentunut, mutta ikävästä huolimatta olen onnistunut pitämään yhteydenotot minimissä, ja toivonut että se mitä ei näe, katoaa silmistä ja mielestä.en tiedä vielä toimiiko tämä mutta koitetaan.
"..että se mitä ei näe, katoaa silmistä ja mielestä.en tiedä vielä toimiiko tämä mutta koitetaan"
En tiedä, jotenkin tuntuu että jos ei mielessään käsittele sitä, mitä suhteessa tapahtui niin ne koko ajan kuitenkin pulpahtelevat mieleen alitajunnasta, mutta en tiedä........ jonkinlainen selvyyden saaminen omassa mielessä koko asiasta, saatttaisi olla kuitekin parempi, mitä tapahtui ja miksi...koska se mitä tapahtuu narsistin kanssa on jotain todella sairasta....
Minulla näin :
Vuoden verran olimme suhteessa ja sitten huomasin pikkuhiljaa että jotain oli pielessä ja palaset loksahti vasta pikkuhiljaa paikoilleen. Tajusin vasta jo eron ollessa käynnissä koko nph:n koska ystäväni käski minua lukemaan.
Käytöksen kuvaus sopi liiankin hyvin narsistiin, enkä oikein silloinkaan vielä halunnut uskoa että hän olisi narsisti. Eron aikana hän ryöpytti minua niin että sitä on vaikea uskoa vieläkään kuinka ihminen joka koukuttaessaan (täysin päinvastainen) jopa "jumaloi" minua olikin kääntynyt noin minua vastaan ja miksi? Koska halusin erota suhteesta jossa huomasin että voin pahoin ja jotain oli pielessä.
Hänessä oli niin monta puolta että hirvittää. Ensin hän nöyryytti minut kaikille ystävilleni ja sukulaisille kirjoittelemalla kaikkea inhottavaa ja valehdellen minusta asioita. teki nimissäni kaikenlaisia pornahtavia profiileja. Sitten alkoi uhkailut jotka olivat kaikkein pahimpia. Ensin itsemurhalla ja sitten oli jo minun henkeäni riistämässä useaan otteeseen Rupesi myös tuolloin juomaan vaikka ei koskaan käyttänyt alkoholia ja silloin sekosi ihan täysin. Kirjotteli ja käyttäytyi kuin uhmaikäinen 3 vuotias ja se oli sairaan pelottavaa. tajusin että nyt on henki vaarassa.
Soitteli ja häiritsi kaikin tavoin minun lisäksi ystäviäni, perhettäni ja minua ja lapsiani uhkasi tulla tappamaan moneen kertaan. Käytti kaikki keinot mitä ikinä ja huomasin meidän suhteen aikana että hänpä oli oikeen kerännyt tietoa minusta, sellaista millä voisi tarpeentullen sitten "puukottaa "minua.
Toisaalta onneksi käyttäytyi näin koska ei jäänyt minulle mitään epäselvyyttä että teinkö oikein ja oliko ratkaisu oikea. Nyt hänellä on lähestymiskielto joten olen saanut olla suht rauhassa ja luulen että saatan olla aika onnekas kun huomasin niinkin nopeasti minkälaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä, koska hänen käytöksensä muuttui äärilaidasta toiseen ja hän oli todella epävakaa. Voimia kaikille. Suosittelen muuten lähestymiskiellon hakemista jos oikeen paha piinaaja on kyseessä, itse en olisi tässä näin rauhassa jos en olisi sitä hakenut, tuskin edes elossakaan.
"Kirjotteli ja käyttäytyi kuin uhmaikäinen 3 vuotias ja se oli sairaan pelottavaa"
Heillä tunne elämä on 2-5 vuotiaan tasolla, mutta aikuisen valta ja järki, olet toiminut hyvin. Jos olisit jatkanut niin olisit ilman muuta ollut hengenvaarassa.
Ne jotka ovat vahigoittaneet puolisoaan, ovat oireilleet tuolla tavalla ja kiihottaneet itseään raivoon.
"On vain jäänyt niin paljon kysymyksiä, mietteitä, ajatuksia,mihin ei koskaan saa vastauksia. Päivästä toiseen sitä vain miettii ja miettii, jos olisin rakastanut enemmän."
Joo, paljon kysmysiä jää vaille vastausta, koska ne on tunnepuolen kysmysiä ja joita narsisti ei ymmärrä. Yritä kysyä samat kysymykset 3 vuotiaalta niin silloin saat samanalaiset ei järjelliset vastaukset . Ajattele asioita tältä kannalta ja yritä ymmärtää, että hän ei ymmärrä tunteista mitään vaan menee omienkin tunteitten perässä sokeasti.
Sillä ne seurustelutkin alkaa narsistin kanssa järjettömän ihanasti, kun on myötätuuli tunne elämässä.
Toipumiseen kuuluu että tunnistaa suhteesta johtuneet epäterveelliset ajatukset ja tunteet ja pyrkii muuttamaan ajatusmaailmaa terveeseen suuntaan. Jos ei yksi toimi niin sitten hae apua vaikkapa vertaistukea.
Enemmän rakastaminen ei auta, koska narsisti ei edes tiedä mitä rakkaus on, vaan käsittää sen velvolllisuudeksi ja siksi inhoaa koko sanaa.
Tämän takia jos narsistia lähentelee, esim. halailee, niin varmasti tulee ongelmia. Joko ennenpitkää raivostuu tai näkee sen heikkoutena (mitä se tässä tapauksessa usein onkin) ja käyttää häikäilemättä hyväksi.
Tämä on tullut koettua.
"Tuliko usein olo että on nukke tai esine joka otetaan esille hetkeksi kun tekee mieli leikkiä, sitten taas hyllylle odottamaan."
Kyllä sen on huomannut, tuota se on, kaikissa asioissa.
"Miten pitkään teidän suhteenne kestivät?"
Tilanne päällä, mutta paljon rahoittunut alun jälkeen. On pitänyt itsenäistyä,
aika antiromaattista ja yksinäistä tämä on vaikka narsu olisi vieressä.
Kun ei toisella ole tunteita, niin ei ole, kyllä se joskus harmittaa.
Kun ymmärsin narsimin perimmäisen luonteen, niin koko homma romahti tunteitten osalta. Vaikka kävisi ulkona syömässä kalliin aterian punaisten lamppujen loisteessa ja romaattisen musiikin soidessa, niin kun tietää että toisella ei ole mitään tunteita ja koko ilta on rahan haaskausta, niin enpä ole lähtenyt mihinkään.
Olis vähän sama asia kun sokean kanssa käsvisi katsomassa ulkomaan kielisen hyvän elokuvan joka on tekstittetty, toisella ei olisi mitään ymmärrystä asiasta ja silloin tuntisi olevan yksin sen kokemuksen kanssa. Niin on narsun kanssa kävi missä kävi, pitää mennä sellaisiin paikkoin jossa voi oikeasti yksin viihtyä vaikka on toisen kanssa. Joka tapauksessa kaikki romaanttisen paikat on poisuljettuja.
"Milloin huomasitte ekat omituisuudet?"
Muutama viikko meni, mutta vuosia ennenkuin tiesin mistä on kyse. Nyt tietenkin jälkiviisaana muistaa, että johan ne oireet näkyi seurusteluaikana, kun olisi vaan osannut ne oikein lukea. Esim. ei koskaa puhunut omista virheistään, kaikki ikävät tapahtumat oli muiden aiheuttamia, itse oli rehellinen muut valehteli. Nyt tiedän että suurimmaksi osaksi päinvastoin.
Eräällä Englannin kielisellä sivustolla surffaillessani tietoa etsimässä törmäsin tämmöiseen: eräs psykologi joka itse oli ollut narsistin kanssa naimisissa, oli asiaa paljon tutkinut ja oli sitä mieltä että uhrin "koukku" on sama kuin aivopesussa. Narsistin kanssa elävä on ollut joka päivä hitaan aivopesun kohteena, ja tämä muuttaa ihmisen aivokemiaa niin, että se ei ole enää sama kuin ennen suhdetta. Siksi suhteesta on niin vaikea päästä irti: siihen mitä oli ennen narsistia ei ole paluuta, ja tulevasta ei enää mitään tiedä. Hän suositteli täydellistä yhteydenpidon lopettamista (voi olla hankalaa jos narsisti vainoaa...), mahdollisimman paljon tiedon hakemista aiheesta, tavallaan pitää kouluttaa itse itsensä uudelleen elämään ilman narsistia. Ajan mittaan tilanne paranee ja tunteet häviävät.
Minä kyllä ihan uskon tuon aivopesu-vaikutuksen, on se sellaista moukarointia sen jatkuvan pelon ja negatiivisen palautteen keskellä eläminen. Ikinä ei tiedä millä päällä toinen on, onko vastassa mukava mies vai raivohullu mies, ikinä ei tiedä mistä omasta sanomisesta (" kiva ilma tänään") tulee maailmansota ("mä en sitten voi sietää ihmisiä jotka puhuu säästä, eikö ole muka mitään tärkeempää sanottavaa, mitä väliä sillä mikä sää on, mua ei sää koskaan haittaa, mulle sää on aina hyvä...")
Kyllä, sitä voisin itse kuvailla sanoilla aivopesu, suggestio, jopa hypnoosi.
Huomasin, että siinä vaiheessa kun suhteemme oli paljolti on-offia kun yritin päästä siitä eroon niin jo parin viikon erossaolo sai osittain järjen palaamaan päähäni, ajatukseni tyypistä tuntuivat selkeämmiltä. Valitettavasti vaan sorruin silloin tapaamiseen hänen kanssaan ja ruikuttamalla, vannomalla, olemalla uhkaava, syyllistämällä hän sai vielä "kerran" yrittämään kanssaan ja omat "järkevät" ajatukseni vain häipyivät jonnekin.
Muistan selvästi miten muutaman viikon erossaolo sai minut näkemään hänen tekonsa paljon todellisimpina. Narsistin vaikutuspiiriin jääminen on todella tuhoisaa.
Uskon että narsistista toipuminen kestää tästäkin syystä usein kauan, koska kestää kauan "purkaa" tätä "aivopesua" omasta mielestään täydellisesti ja lopullisesti. Muistaakseni Waknin on sanonut, että narsisti on kuin loinen joka tunkeutuu syvälle uhrinsa mieleen".
Toipuminen kestää ilmeisesti keskimäärin yhyä kauan kuin narsistin vaikutupiirissä oleminen. Oletan ja tämäkin edellyttää narsusta kokonaan erossa pysymisen ainakin tunne peräisesti.
Kaikenlainen läheinen yhdessä olo nollaa mittarin, kuin alkoholistilla "retkahtaminen" palauttaa tilanteen lähtökuoppaan.
"Narsistin kanssa elävä on ollut joka päivä hitaan aivopesun kohteena, ja tämä muuttaa ihmisen aivokemiaa niin, että se ei ole enää sama kuin ennen suhdetta. "
Tuo tunne minullekin jäi, koska ei todellakaan ole paluuta siihen vanhaan minään joka olin ennen narsistia, tai jos paluu tapahtuu, se tapahtuu todella hitaasti.
Ja missäkö vaiheessa tajusin, että olin tekemisissä nph:n kanssa, itseasiassa se tapahtui jo eka tapaamisella, jos olisin tiennyt enemmän narsismista, olisin jo silloin jättänyt leikin kesken, mutta kun en tiennyt että sellaisia luonnonoikkuja on elävässä elämässä vapaalla jalalla. Koko ajan merkkejä ja tilanteita tuli lisää ja tiesin, ettei kaikki ole kunnossa. Suhde tai mikäs se nyt sitten lie ollutkaan kesti vain puolitoista vuotta, josta loppuaika oli liki maanpäällistä h...ettiä.
Kuten aloittaja kertoi, että haluaisi kokea vielä rakkautta, kuin myös itse, mutta epäilen suuresti että siihen en enää kykene. Epäilen kaikkea, ennenkaikkea itseäni, luen merkkejä toisten käyttäytymisistä ja teoista. Ja myönnän ihan rehellisesti, että niinä monina hekkoina hetkinä olisin valmis palaamaan takaisin, koska tiedän, että nph:n loinen on minussa.
Niin...siinä on vielä se ongelma että nph saa sinut epäilemään itseäsi. Alunperinkin nph taitaa haistaa sellaiset ihmiset joiden on vaikea pitää selkeitä rajoja: epäitsekkäät, hyvät ihmiset. Sitten uhreja vielä syyllistetään kaikesta. Kaikenlisäksi narsisti saa epäitsekkään ihmisen luulemaan olevansa itsekäs, rakastavan ihmisen luulemaan itseään tunnekylmäksi, empaattisen luulemaan itseään kovasydämmiseksi, rehellinen on narsistin mielestä valehtelija ja sen hän vielä todistaakin...narsisti kääntää kaiken väärinpäin, ja kun yrität tuoda asiat takaisin todellisuuteen ja puhua kuten kenen tahansa muun täyspäisen ihmisen kanssa puhuisit, saat kuulla että hänhän ei tuommoista paskaa kuuntele, sinä olet sitä ja tätä ja tuota, sinä yrität väittää että HÄN on valehtelija, petturi, luuseri, mitä vaan mitä hän omassa itseinhossaan syvällä sisimmässään itsestään ajattelee. Tässä kohtaa heiluu nyrkki niillä joilla on heiluakseen.
Narsisti ei pelaa niiillä säännöillä millä terve ihminen, mutta ei ole selvästi umpihullukaan. Siinä on uhrilla todellisuudentaju kovilla. Minä yritän nyt keskittyä siihen, että sen lisäksi että näkisin omat heikkouteni, näkisin myös ne hyvät puoleni joiden takia narsisti alunperinkin minut valitsi rääkättäväkseen. Ne ovat edelleen olemassa, ja ne ovat minun hyviä puoliani, ei huonoja kuten narsisti sai minut uskomaan. Rajojen pitäminen on minulle myös vaikeaa, olen yksinkertaisesti liian suvaitsevainen ihmisten omituisuuksien suhteen. Johtuu varmaan täyssekopäästä suvustani. Pitäisi oppia se "punaisten lippujen tekniikka", eli jos mies saa lyhyellä tapaamisella kolme punaista varoituslippua mielessäni niin jalat alle!
"Ne ovat edelleen olemassa, ja ne ovat minun hyviä puoliani, ei huonoja kuten narsisti sai minut uskomaan."
Liittyisikö tuo mitenkään siihen, että narsisti käy normaalien ihmisten normaalien asioihin reagointitapojen kimppuun ja aloittaa jonkinlaisen "vääristämisen" myös sen suhteen? Vääristämisen = saa uhrin ajattelemaan että normaalissa tavassa reagoida on jotain "tuomittavaa" ja väärää? Esimerkiksi totuuden hakemisessa, omien puoliensa pitämisessä siis kun uhri reagoi normaalisti esim kaltoinkohteluun niin se on narsistin mielestä todiste jostain epänormaalista tai ainakin tuomittavasta? Ja saattaa käydä niin että lopulta uhri e usko enää mihinkään hyvään itsessään?
Vai siinä että narsistin käsitystä itsestään täydellisenä ei saa rikkoa? Jos pitää puolensa, sehän tarkoittaa että narsisti on tehnyt jotain väärin = narsisti hyökkää (sillä sopimushan on että hän on täydellinen ja sinä olet siinä sitä varten että tuet sitä). Tai aloittaa itsesäälin. Otanpa tässä kaksi esimerkkiä omasta elämästäni:
"Mitä, sinä pelkäät mua? Minua ei kukaan pelkää, se on varma! Minä jätän sinut nyt! Heti! Tässä paikassa! Minä en ole sellainen ihminen jota pelätään! Sinä teet mun elämästä helvettiä! " (Kyllä, huomasin tuntevani hirveää syyllisyyttä että pelkäsin häntä, eli tehosi. Mainittakoon että pelkäsin häntä koska hän oli raivohullu ja kävi minuun käsiksi).
" Niin niin, minä olen kusipää, hyi helvetti, oksettaa ihan oma kusipäisyys, mun on pakko jättää sut kun olen tämmöinen kusipää, yhyy yhyy (tässä kohtaa itkua), mä pilaan koko sun elämän, mä pilaan vaan kaikkien elämän, mä vihaan itteeni kun olen tämmönen kusipää yhyy yhyy...jne. jne" Tämmöinen kohtaus alkoi yleensä siitä kun hän oli todella pahasti sanonut mulle ja itkin. (tajusin myöhemmin että niin minun pitikin, se oli sen loukkaamisen tarkoitus. kerran kun en itkenyt häneltä lipsahti että kuka vaan normaali ihminen itkisi tuossa kohtaa *kylmät väreet*). Tuossa kohtaa minä empaattisena ihmisenä aloin aina hyvitellä, että ei se nyt niin vakavaa ollut, ja tottakai saat anteeksi, en minä enää vihainen ole. Siitä seurasi se että hän hyökkäsi nyt päästyään takaisin "yläpuolelleni" ja alkoi sättiä minua niistä tuhansista kerroista kun olen loukannut häntä (muistakaa että loukkaukseksi laskettiin "kiva ilma tänään").
Tuon mukaan se meidän suhde meni aika lailla 8 kuukautta. Riehuminen loppui kun ekan kerran halusin erota, tajusi että menettää a) jääkaappini b) manipuloitavan hupilelun jos riekkuu liikaa.
Narsistinen kohteliaisuus: "ai kiva sä olet jo valmiina ja odotat mua. Siinähän sä istut kädet puuskassa ku mikäkin kiukkunen akka". Kun istuin sohvalla omissa ajatuksissani odottamassa että lähdetään ulos. Virhe: olin omissa ajatuksissani. Se on huomiota itselle joka on narsistilta pois.
Sori, karkaa mopo käsistä kun näitä alkaa muistelemaan.
""Mitä, sinä pelkäät mua? Minua ei kukaan pelkää, se on varma! Minä jätän sinut nyt! Heti! Tässä paikassa! Minä en ole sellainen ihminen jota pelätään! Sinä teet mun elämästä helvettiä! " (Kyllä, huomasin tuntevani hirveää syyllisyyttä että pelkäsin häntä, eli tehosi. Mainittakoon että pelkäsin häntä koska hän oli raivohullu ja kävi minuun käsiksi)."
Siis jotain tuollaista minäkin yritin selittää eli sinun reaktiosi, koska hän oli raivohullu ja kävi käsiksi eli ihan normaali, terve reaktio asiaan mutta narsisti halusi sinun uskovan, että siinä on jotain väärää/ei-hyvksyttävää sellaista, josta sai sinut tuntemaan syyllisyyttä.
Itseni narsisti sai uskomaan että pelon tunteminen ja ilmaiseminen oli jotain mitä ei saanut tuntea tai ainakaan näyttää.
"...Kun istuin sohvalla omissa ajatuksissani odottamassa että lähdetään ulos. Virhe: olin omissa ajatuksissani. Se on huomiota itselle joka on narsistilta pois."
Juuri noin. Kuinka monesti käyttäydyinkään väärällä tavalla hänen tullessaan käymään, lue: touhusin hommiani loppuun enkä siis antanut heti hänelle palvovaa huomiotani ja siitä tietenkin hän otti nokkiinsa ja peli alkoi taas pauhata täysillä.
Nyt kun suhteen lopettamisesta on puolisen vuotta, alkaa tulla takaumia erilaisista tilanteista ja hänen käyttäytymisestään. Puoli vuotta taisi mennä siinä onnen tunteessa, että sain riuhtaistua itseni hänestä irti. Nyt tuntuu, että toisaalta on tarve käydä asiaa läpi, mutta toisaalta ei haluaisi koko asiaa edelleenkään muistella.
Teillä naisilla on väkivallan uhka melko iso riskitekijä, meillä miehillä se ei ole kovin suuri. Kaikkea tuota on saanut kuulla, mutta ei ole tarvinnut pelätä.
Kyllä sitä alussa sai varoa eikä kestänyt kääntää selkää kun se raivostui. Joskus tuli kimppuun kuin ohjus. Mutta sitten parikertaa minulla palo käämit ja sen jälkeen olen saanut olla fyysisen väkivallan suhteen rauhassa.