Tämä taitaa kuitenkin eniten liittyä pelkosektioon, josta tuo otsikko..
Haluan kuulla teidän mielipiteenne, kun olen menossa pelkopolille muutaman viikon päästä, koska pelkään synnyttämistä alateitse kovan kivun ja mahdollisen epäonnistumisen vuoksi.. Sekä aiempien gyne kokemuksieni vuoksi.
Aloitan kertomalla aiemmista kokemuksistani gynellä käynneistä. Jo ensimmäinen gynekologini aiheutti minulle lievän trauman satuttamalla kovasti tutkimuksien aikana.. Minulla on varmaan muutenkin todella alhainen kipukynnys, kun yhdyntäkin sattuu ihan julmetusti.. Aina..
Mutta tosiaan n. 20 vuotiaana minulla alkoi olla alavatsa kipuja, kramppeja ja todella kovia yhdyntäkipuja. Gyne päätti, että sen on oltava sukupuolitauti ja kohteli minua henkisesti todella ala-arvoisesti, sekä teki tutkimukset (tämä siis eri gyne, kuin ensimmäinen) todella kovakouraisesti ja kivuliaasti, jopa rikkoi jotain limakalvoja ja kun sitä verta näkyi sitten hänen työkaluissaan hän suuttuneena minulle sanoi, että ei kuukautisten aikana tarttis kyllä tulla tutkimuksiin… ja minulla ei todellakaan ollut kuukautisia, mutta pelästyin hänen suuttumustaan ja olin jo shokissa kun oli niin kovasti sattunut kaikki se kova kouraisuus.
Mitään ei löytynyt tuloksista.
Oireet jatkuivat ja sama kovakourainen gyne päätti, että tutkimukset tehdään uudelleen ja edelleen oli samalla ala-arvoisella käytöksella mukana, sekä sitten samalla satuttamisella.. Itkin siinä tutkimuksessa, kun teki niin kipeää..
Mitään tauteja ei löytynyt.
En enää uskaltanut mennä uudelleen vaikka oireet edelleen jatkuivat.. N. 2 vuotta kesti, että menin sitten uudestaan ja tuolloin minulla todettiin endometrioosi.
Endometrioosi paheni pahenemistaan, kun en kyennyt peloltani menemään gynelle saamaan hoitoa ennen kuin n. 7 vuoden päästä toteamisesta. Yhdyntä sattui kokoajan aivan itkuun asti monesti ja tiesin että minun oli pakko mennä tutkimuksiin.
Suurta leikkausta, jossa osasuolesta poistettaisiin ja mahdollisesti myös kohtu kokonaan jo suunniteltiin ja aloitettiinkin.. Aloitus päivänä minun kuitenkin kuin ihmeen kautta todettiin olevan raskaana!
Ensin olin iloinen ja sitten iski paniikki.. Järkyttävä totuus siitä, että joutuisin gynelle todella useasti ja synnyttämisen tuskasta ja alapään repeämisestä.
Nyt melkein joka viikko pääsee itku tuon pelon vuoksi ja sitä on vaikea saada loppumaan, koska siihen liittyy paniikinomaisia oireita.. Joskus en saa hengitettyäkään pitkään aikaan ja mieheni joutuu kärsimään tuon kaiken.. Muille ihmisille pystyn esittämään kohtalaisen reipasta .. Varsinkin lääkäreille.. Paitsi sitten, kun joudun siihen tutkimuspöydälle alkaa paniikki iskeä ja olen monesti siinä itkenyt ja tärissyt, kun pelko on niin suurta.. Vaikka ei sattuisikaan, niin silti..
En todellakaan halua synnyttää alateitse ja pelkkä ajatus saa minut valvomaan öitä.. Miten voin esittää tämän kaiken lääkärille polilla, jotta hän ymmärtäisi asian, että en joutuisi sitä vatvomaan moneen kertaan, vaan saisin ajan ja voisin edes jollain tasolla ajatella, että se on leikkaus ja kestää vain sen n. 30 minuuttia ja saisin nukuttua yöni..
Jos en saa sektiota, niin en kyllä usko että pystyn synnyttämään alateitse normaalisti, niin kuin muut naiset.. Koska pelkään.. Pelkään sitä että minun sisälleni tungetaan jotain ja sitten sattuu.. Pelkään sitä että sisältäni tulee jotain ulos ja se sattuu..
Tämän lisäksi minulla on vielä sydämenmallinen kohtu ja halkeama kohdussa näkyy selkeästi ultralla.. Tästä on jo alusta asti lääkäri sanonut, että mahdollisesti vauva tulee jäämään perätilaan, eikä pääse edes kääntymään.. Tämä on spekulaatio lääkärin suusta, mutta kuitenkin mahdollinen tilanne..
Mitä minun pitää tehdä??? Auttakaa..
Haluan kuulla teidän mielipiteenne, kun olen menossa pelkopolille muutaman viikon päästä, koska pelkään synnyttämistä alateitse kovan kivun ja mahdollisen epäonnistumisen vuoksi.. Sekä aiempien gyne kokemuksieni vuoksi.
Aloitan kertomalla aiemmista kokemuksistani gynellä käynneistä. Jo ensimmäinen gynekologini aiheutti minulle lievän trauman satuttamalla kovasti tutkimuksien aikana.. Minulla on varmaan muutenkin todella alhainen kipukynnys, kun yhdyntäkin sattuu ihan julmetusti.. Aina..
Mutta tosiaan n. 20 vuotiaana minulla alkoi olla alavatsa kipuja, kramppeja ja todella kovia yhdyntäkipuja. Gyne päätti, että sen on oltava sukupuolitauti ja kohteli minua henkisesti todella ala-arvoisesti, sekä teki tutkimukset (tämä siis eri gyne, kuin ensimmäinen) todella kovakouraisesti ja kivuliaasti, jopa rikkoi jotain limakalvoja ja kun sitä verta näkyi sitten hänen työkaluissaan hän suuttuneena minulle sanoi, että ei kuukautisten aikana tarttis kyllä tulla tutkimuksiin… ja minulla ei todellakaan ollut kuukautisia, mutta pelästyin hänen suuttumustaan ja olin jo shokissa kun oli niin kovasti sattunut kaikki se kova kouraisuus.
Mitään ei löytynyt tuloksista.
Oireet jatkuivat ja sama kovakourainen gyne päätti, että tutkimukset tehdään uudelleen ja edelleen oli samalla ala-arvoisella käytöksella mukana, sekä sitten samalla satuttamisella.. Itkin siinä tutkimuksessa, kun teki niin kipeää..
Mitään tauteja ei löytynyt.
En enää uskaltanut mennä uudelleen vaikka oireet edelleen jatkuivat.. N. 2 vuotta kesti, että menin sitten uudestaan ja tuolloin minulla todettiin endometrioosi.
Endometrioosi paheni pahenemistaan, kun en kyennyt peloltani menemään gynelle saamaan hoitoa ennen kuin n. 7 vuoden päästä toteamisesta. Yhdyntä sattui kokoajan aivan itkuun asti monesti ja tiesin että minun oli pakko mennä tutkimuksiin.
Suurta leikkausta, jossa osasuolesta poistettaisiin ja mahdollisesti myös kohtu kokonaan jo suunniteltiin ja aloitettiinkin.. Aloitus päivänä minun kuitenkin kuin ihmeen kautta todettiin olevan raskaana!
Ensin olin iloinen ja sitten iski paniikki.. Järkyttävä totuus siitä, että joutuisin gynelle todella useasti ja synnyttämisen tuskasta ja alapään repeämisestä.
Nyt melkein joka viikko pääsee itku tuon pelon vuoksi ja sitä on vaikea saada loppumaan, koska siihen liittyy paniikinomaisia oireita.. Joskus en saa hengitettyäkään pitkään aikaan ja mieheni joutuu kärsimään tuon kaiken.. Muille ihmisille pystyn esittämään kohtalaisen reipasta .. Varsinkin lääkäreille.. Paitsi sitten, kun joudun siihen tutkimuspöydälle alkaa paniikki iskeä ja olen monesti siinä itkenyt ja tärissyt, kun pelko on niin suurta.. Vaikka ei sattuisikaan, niin silti..
En todellakaan halua synnyttää alateitse ja pelkkä ajatus saa minut valvomaan öitä.. Miten voin esittää tämän kaiken lääkärille polilla, jotta hän ymmärtäisi asian, että en joutuisi sitä vatvomaan moneen kertaan, vaan saisin ajan ja voisin edes jollain tasolla ajatella, että se on leikkaus ja kestää vain sen n. 30 minuuttia ja saisin nukuttua yöni..
Jos en saa sektiota, niin en kyllä usko että pystyn synnyttämään alateitse normaalisti, niin kuin muut naiset.. Koska pelkään.. Pelkään sitä että minun sisälleni tungetaan jotain ja sitten sattuu.. Pelkään sitä että sisältäni tulee jotain ulos ja se sattuu..
Tämän lisäksi minulla on vielä sydämenmallinen kohtu ja halkeama kohdussa näkyy selkeästi ultralla.. Tästä on jo alusta asti lääkäri sanonut, että mahdollisesti vauva tulee jäämään perätilaan, eikä pääse edes kääntymään.. Tämä on spekulaatio lääkärin suusta, mutta kuitenkin mahdollinen tilanne..
Mitä minun pitää tehdä??? Auttakaa..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sen verran vielä lisään, että pelkästään gyne aika valvottaa minua n. 2 viikkoa etukäteen ja näen siitä painajaisia.. sekä tunnen masennuksen oireita, enkä pysty oikein kunnolla keskittymään mihinkään.
Kaikki tämä pelko olisi vähemmällä tai tuskin olemattomana jos minulle olisi silloin tehty endometrioosileikkaus, enkä olisi ollut raskaana.. mutta olen ja olen vauvasta tietenkin iloinen.. mutta tämä tilanne saa minut toivomaan, että en olisi koskaan ikinä raskaana.
no jospa kertosit kaiken tämä siellä polilla. näytä vaikka tämä teksti.
Vieläkin lisäisin, että minulla on takana myös erittäin kivulias suolentähystys ilman mitään kivunlievityksiä/rauhoittavia.. Ennemmin kuolen, kuin menen uudestaan sellaiseen tähystykseen.. väkisin tungettiin putkea eteenpäin vaikka huusin kuin eläin.. itkin 2 viikkoa tuon tapauksen jälkeen, enkä ollut täysin työkuntoinen..
En osaa tosiaan puhua, mutta osaan sentään kirjoittaa.. Puhuminen muille kuin omalle miehelle ikävistä asioista on aina todella vaikeaa ja puhe takkuaa .. unohtelen asioita jne.
Minulla ei ole erityisesti kokemuksia jotka auttaisivat mutta tuli tuosta puhumisen vaikeudesta myös mieleen samaa kuin joku ed. ehdotti eli kirjoita ylös mitä haluat lääkärille kertoa. Tulosta tuo 1. tekstisi tai kirjoita uudelleen paperille ylös kaikki asiat mahdollisimman tarkasti jolloin sinun ei tarvitse yrittää selittää niin paljon puhumalla. Lääkäri voi lukea ensin ja kysellä sitten lisäkysymyksiä. Osaat kirjoittaa niin selkeästi että tuskin aiheuttaa ongelmia.
Moikka. Vaikutat ihan sieluntoveriltani ja tarinasi voisi olla sama kuin minulla. Olen saanut gynekologeilla käynneistä traumoja ja minulla on diagnosoitu munasarjoissa endometrioosi. Lapsia en luultavasti tule ikinä hankkimaan juurikin samasta syystä kuin sinulla enkä niistä liiemmin välitäkään. Asiaan. Ihmetyttää suuresti tuo surullisten gynekokemuksiesi määrä. Oletko käynyt kunnallisella vai yksityisellä? Itse en kunnalliselle astuisi varpaallanikaan... Uskoisin, että kun esität asiallisesti ongelmasi ja kerrot faktat kehostasi niin lääkäri suostuu varmasti saattamaan lapsen sektiolla maailmaan. Ja mikäli lapsesi tosiaan jää perätilaan sektio on ainoa vaihtoehto. Pelkään itsekin synnytystä ja lääkäreitä ja yleensäkin kaikkea lääketieteellisiä toimenpiteitä... Toinen asia: Sinulla on oma mies, jolla on vastuu olla tukenasi ja saat sitä häneltä vaatia. Älä jää yksin tämän asian kanssa! Tsemppiä!
Lyhyesti, ymmärrän täysin sinua. Minulla on myös endometrioosi ja 2 kivuliasta ja suorastaan väkivaltaista suolentähystystä takana. Suomessa ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse. Kerro pelkopolilla kokemuksesi tähystyksestä, ja siitä endosta.
Hei,
Voin vaan kertoa että ei ole pakko synyttää alateitse jos ei halua. Minulle tehtiin sektio vuosi sitten synnytyspelon takia. Kyllä lääkärit pelotteli mua, sanoi että sektio on hyvin vaarallinen. Synnytys kummiskin pelotti enemmän kuin sektio. Synnytystapa arvio sattui niin paljon että melkein itkin, vaikka sen ei kuulua sattua. Sektio meni kummiskin hyvin, mutta minua pelotti että kuolen siinä tai sen jälkeen. Harmi että lääkärit pilasi tärkeän ajanjakson minun elämässä..
Minulle lääkäri sanoi tyksissä, että alatiesynnytykseen voidaan pakottaa. Siitä asti olen nähnyt järkyttäviä painajaisia ja olen ollut hirveän ahdistunut. Kyseessä oli vielä sairaalan ylilääkäri, joten mitä voin enää tehdä :( varmasti joudun synnytys hetkellä totaaliseen paniikkiin.. Miksi voidaan pakottaa? Ihan kamala olo ja kamalalta tuntuu tämä raskauskin.. Lääkäri sanoi, että vaikka minulla on aika psykologille, niin se ei vaikuta suuntaan eikä toiseen, että "alapa nyt vaan valmistautua alatiesynnytykseen". Mun pää ei kestä :(
Ehkä se psykologi auttaa asiassa? Ymmärrän sinun tunteita ihan täysin. Minulla oli raskauden aikana koko ajan pelko, yölläkin heräsin siihen. Näin painajaisia...ja vieläkin näen. Kyllä se sektio pelotti myös ja olin TOSI kipee sen jälkeen. Harmitti kun muut äidit käveli ja kaikkii oli ohi. Suosittelen synnytys alatietse jos vaan pystyy siihen.
Kyllä ne sieltä Tyksistä lopulta antavat pelkosektio-päätöksen jos ravaat siellä paljon. Itse sain toisella käynnillä, mutta omalla kohdallani he katsoivat sen omaksi parhaakseni. Tosin lääkäri oli hyvin, hyvin tympeä. Mutta kätilö siellä polilla oli ihana ja sanoi, ettei ketään pakoteta väkisin alateitse synnyttämään jos pelko on ylitsepääsemätöntä.