Tosi hankala oma äiti?

Osanottoni täydestä sydämestä. Yleensä olen kirjoitellut ja suositellut sitä, ettei laitettaisi välejä poikki vanhempiin. Sinun kohdallasi täytyy sanoa toisin, että onnellisinta olisi, että joutuisit niin vähän kuin mahdollista tapaamaan äitiäsi.
Äitisi on narsisti, luonnehäiriöinen, psykopaattinen.
Hän on sitä varmasti elämänsä loppuun asti, ellei ihmettä tapahdu.
1) On parempi hyväksyä tosiasiat. Niitä ei tarvitse ymmärtää, eikä sinun tarvitse ymmärtää äitiäsi.
Ihan ensimmäiseksi voisit sen yrittämisen lopettaa, että jollain tasolla äitisi käytös olisi puolustettavaa tai ymmärrettävää.
2) Teette isäsi kanssa mitä hyvänsä, äitisi on samanlainen käytökseltään. Jos yritätte miellyttää, hän on vain pahempi. Hän katsoo miellyttämisen alistumiseksi.
3) Äitinne alistaa teitä tahallaan siivottomuudellaan ja huolimattomalla olemuksella.
4) Se ettei väistä missään tilanteessa on alistamista.
5) Pahantuulisuuden taustalla on pelottelu ja alistaminen.
6) Se, että äiti kotonasi makasi sängyllä vieraiden tullessa, oli häpäisemistä ja alistamista.
Narsismiin kuuluu nimittäin toisen ihmisen häpäiseminen, koska narsisti ei osaa itse kantaa omaa häpeäänsä. Hän on häpeämiseen kykenemätön ihminen.
Isäsi ja sinä tarvitsette perheen ulkopuolista tukea, että pystyisitte irrottautumaan hämähäkkimäisen äidin kynsistä. Se että irrottautuu äidistään, ei tarkoita sitä, ettetkö rakastaisi äitiäsi.
Se siinä onkin vaikeaa, että koet irtioton rakkautesi loppumisena.
Rakastaminen ei ole pahan sallimista elämässään. Rakkaus on hyvän sallimista. Sinulla on lupa suojella itseäsi äitisi pahoilta teoilta sinua kohtaan. Kun irrottaudut hänen otteestaan, voi äitisi käytös pahentua. Narsisti on kuitenkin vahvaa tekoa, ja kestää sen, että "hylkäät" hänen onnettoman käytöksen sinua kohtaan.
Jokainen on loppupelissä vastuussa omasta elämästään. Sinun ei tarvitse kantaa vastuuta äidistäsi.

Yksinkertaisesti kiitos, tuossa oli tiivistettynä oikeastaan diagnoosi äidistäni:(
on paljon kaikkea muutakin mutta ei kaikkea osaa/muista kirjoittaa mitä äiti sekoilee....mut tuo oli hyvin selkeä juttu narsistista ja pätee 100%mun äitiin!

Avaajalle,

Minun täytyy vielä hieman kertoa sinulle, mitä kirjoituksestasi jäin miettimään.
Olet aika ikävässä välikädessä, mutta äitisi ei vanhetessaan muutu paremmaksi ja mielestäni hän tekee hallaa sinulle ja perheellesi. On kauheata, että lapset oppivat tuntemaan mummonsa tuollaisena kuin kuvaat - ei kai hän liiemmin välitäkään lapsenlapsistaan. Ja sinulle itsellesi tuo mummon ja äidin irvikuva ei ainakaan tee hyvää, kun ajattelee tyttärien usein ihan alitajuisesti 'ottavan mallia' äidistään ihan tiedostamatta. - Ainakin minä voin usein hymähtää itselleni, kun nykyään käyttäydyn ja ajattelen samalla lailla kuin äitini aikoinaan. Vaikka muorena tyttönä ja äitina ajattelin, etten ikinä tee, sano tai kohtele toisia tuolla tavoin. Ja kuitenkin minulla oli 'aika hyvä äiti' - ei kyllä läheskään noin ilkeä ja narsistinen mitä kerrot.
Isääsi minä kyllä säälin ja toivoisin jatkossa olevan yhteydessä perheeseesi.
Auttaisiko se myös äitiäsi, jos isäsi skarppaisi jotenkin ja hakisi tilanteeseen apua esim. mielenterveystoimistosta? Olisiko se oikea paikka saada sieltä jotain tukea ja apua kertomaasi tilanteeseen?

Miten ihmeessä jaksatte isäsi kanssa? Kutsu mieluummin isäsi teille kylään.
Lapsiasi eniten suren. Suojele heitä antamalla normaalit käyttäytymismallit.
Heidän kasvettuaan voit selittää asioita.
Miksi olet niin pitkiä aikoja lapsuuskodissasi lastesi kanssa? Ei tarvitse vastata, mutta mietipä sitä. On aika irtautua lapsuuskodistasi. Normaalit vierailut ovat muutaman tunnin pituisia.

Huomenta!
olen pitempiä aikoja vanhempieni luona enimmäkseen isän takia,hän jaksaa lasten kanssa touhuta yms, minäkin saan hengähtää lastenhoidosta:)kyllä äidistäkin apua on lasten kanssa mut välillä vaan kärjistyy koko homma,.... ja tosiaan on isä ollut meillä kylässä yksinkin.Mutta on äitini välillä hyvällä päällä ja välittää lastenlapsista, ei hän sentää koko ajan ihan seko ole, enimmäkseen tuo inhottavuus kohdistuu isääni,tai minuun jos menen jotain sanomaan et lopeta isän nälviminen....Eilen äiti taas joi....haukkui minut pillerinistiksi yms, kun joskus satun ottamaan jopa ihan särkylääkkeen....Nyt aamulla ihan normaali, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Äidille on ihan turha mennä sanomaan että tarvitsisit apua, se pahentaa asiaa, hän ei tiedosta lainkaan käytöstapojaan, vaikka niistä sanoo, ei tajua, saa vaan haukkumiset takaisin (olet vainoharhainen,sairas yms minua haukkuu)Välejä en uskalla todellakaan laittaa poikki, kuitenkin hän on äitini!hän on äitini vikojen kanssa....ja laittaisin välit poikki, monesti kuitenkin olen miettinyt, mutta en uskalla kun ajattelen millaiseksi hän sitten muuttuu, kaiken kaikkiaan hän on todella omistushaluinen lapsenlaspistaan joten pelkään, hän ei ymmärtäisi ikinä miksi laitan välit poikki vaikka kuinka selittäisin ja hänestä tulisi sen takia todella hankala/ilkeä, uskon että hän tekisi siinä vaiheessa kaikki mahdolliset ilmoitukset viranomaisille että me olisimme mieheni kanssa huonoja vanhempia.yms hakkaajia.....
Voi olla että tuo on minun luulosairautta, mutta en voi olla ajattelematta näin...
Mutta kiitos kaikille vastaajille, minulla ei ole ketään kenelle voisi tämän koko asian kertoa joten tämä palsta oli nyt eka minne uskalsin kirjoittaa, isän kanssa joskus asiasta puhutaan hän ei ehkä myöskään tajua kaikkea, on vaan niin tottunut et äiti on tuollainen.
JA mainittakoon vielä että olen vähän yli 30v ja todellakin joskus tiedostan itsessäni samoja piirteitä kuin äidissäni:( ja se suututtaa minua, mutta kuitenkin tiedostan asian ja osaan rauhoittua ennen kuin muut sen tajuaa ja mietin etten halua olla äitini kaltainen IKINÄ!!!! sanon miehellenikin joka nyt ei ihan kaikkea totuutta äidistäni tiedä, mutta joskus kerron kaikki et millainen äiti on kaikenkaikkiaan ja jos minusta tulee samanlainen, vie suoraan lääkäriin, jos ei muu auta niin vaikka väkisin...

Kuulepa, hae itse apua mielenterveystoimistosta. Näytät itse olevan vielä yli 30-vuotiaana kovin riippuvainen vanhemmistasi. Ryhdistäydy ja ajattele, että sinulla on oma perhe josta huolehtia. Isovanhempien pitäisi olla jo tuossa elämäntilanteessa taustalla tukemassa perhettäsi samoin kuin sinä voisit olla ilona perheenä heidän elämässään. Ei se eläminen aina niin helppoa ole käytännössä - mutta ensi sijassa hoida oman perheesi hyvinvointia. tällöin voit suhtautua terveemmin myös vanhempiisi. Ja jos vanhempasi ovat jo iäkkäämpiä ihmisiä voit huolestuessasi ottaa yhteyden heidän paikkakuntansa sos. tai mielenterveys- tai diakoniaviranomaisiin, josko sieltä saisivat viranomaisapua tilanteeseen. Hieno juttu kuitenkin, kun välität vanhemmistasi ja heidän hyvinvoinnistasi, mutta pidä myös huoli omasta jaksamisestasi.

Täällä on hyvä purkaa asioita ja toivottavasti myös saa asiallisia vastauksia.
Ihanaa toisaalta, kun ajattelet kuitenkin nätisti vanhemmistasi ongelmistaan huolimatta ja toivon myös sinulle itsellesi ja perheellesi kaunista ja pirteyttä syksyyn!

VAI N IIN