Eli eli. Mulla on siis kesän alussa todettu epilepsia. Kun koulut alkoi niin olen joutunut muutamaan otteeseen käymään sairaalassa tms. asiaan liittyvää. No kaikki ovat todella uteliaita, koska viime vuonna en lähtenyt kesken koulupäivän mihinkään. Kerran tulin koulussa kipeäksi ja lähdin kotiin. Asiaan siis.. Olen vain sanonut että en puhu asiasta. Sitten viime viikolla päätin kertoa yhdelle kaverilleni asiasta ja vannotin, ettei kertoisi asiasta kenellekkään. No aluksi kaikki näytti hyvältä, kunnes yksi aamu tulin kiireellä kouluun ja menin kaapilleni (siis sellainen lukollinen kaappi mikä on jokaisella oppilaalla) ja siihen pöllähti yksi puoliksi tuntematon poika tulee kysymään että mikä se sellainen epilepsia on.. menin hieman hämmennyksiin ja kysyin sitten että miksi tämä juuri minulta kysyy. hän vastasi että kun minulla sellainen on niin kertoisin hänellekkin, mikä se oikein on. siinä sitten tajusin, että tämä 'kaverini' oli mennyt kertomaan sen. sanoin vain että olen myöhässä ja nappasin kirjat kainaloon ja painelin luokkaan. ovi oli kiinni ja koputin siihen. kun pääsin luokkaan kaikki kysyivät melkein yhteen ääneen että mikä se on, mitä se tekee, miks sulla on se jne.. siinä vaiheessa katsoin tätä 'kaveriani' oikein murhaavasti.. sinänsä asia on ihan ok.. mutta se ensinnäkin, kun itse en ole asiaa kertonut, enkä tiedä mitä heille on kerrottu. no ei tässä kaikki. tiedätte varmaan kun jokin asia vanhenee, se ei olekkaan enää kiva juttu yms.. no nyt sitten mua haukutaan vammaseks, keskenkasvuiseks, aivovammaseks yms. nimityksillä. opettajatkaan eivät ota asiaan mitään kantaa. vanhemmille en halua kertoa, koska he ovat niin äkkipikaisia, että ottavat heti kovat otteet käyttöön ja minä saisin kuulla siitä pitkään. yksin kertaisesti; onko siinä jotain vikaa, jos joku on sairas? toivoisin asiallisia vastauksia.
Miksimiksimiksimiksi?
miksimiksimiksimiksi
6153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aivan kauheaa! Sinun pitää HETI kertoa vanhemmillesi!
Minä olen itse kärsinyt koulukiusaamisesta ja se on jättänyt kamalat muistot.
Jos olisin sinä, niin kertoisin vanhemmille ja koululle. Ja haastaisin oikeuteen kunnianloukkauksesta.
Koita jaksaa!
Omalle sairaudelleen ei voi mitää eikä se nyt todellakaan sun syytäs ole. Ei siinä oo mitää hävettävää mut on iha ymmärrettävää ettet haluu sitä heti mennä kaikille toitottamaan ja kyl se sun kaveris pitäis hävetä ku ei osaa pitää salaisuuksia D': Ja todellakin kuten edellinen kirjottaja mainitsi ni sano tosta vanhemmilles tai ees jollekki kivalle opelle! Ja jos ne luokkalaises yhä jaksaa jankuttaa epilepsiast tai kyselee siitä ni voit vaikka pyytää opettajas kertomaa et se on neurologine sairaus jolle ei voi mitää eikä se oo mitenkää vaaralline jos se hoidetaa lääkkeil :) etkä oo yhtää sen erilaisempi tai "huonompi" ku muut tollasen sairauden takia. tsemppiä (:
Mielestäni koulussa terveystiedon tunnella olisi pitänyt tälläiset asiat käydä läpi. Itse olen enemmän hämilläni siitä, etteivät koulussasi ihmiset tiedä mikä epilepsia on, kuin tilanteestasi. Suosittelisin kertomaan vanhemmillesi - joskus kovat otteet voivat olla tarpeen. Joko se, tai kärsivällisesti kerrot näille haukkujille että mistä epilepsiassa on kyse. Kerran kun tajuavat että se on luonnillinen asia jolle ei mahda mitään, he tukkivat leipäläpensä, ainakin toivottavasti.
vedä turpaa tollasii idiootteja
Sekö ratkasis jotain? sehän asettaa sut vaa samalle tasolle kiusaajan kanssa,mä ymmärrän kyllä sen tuskan ku kiusataan koska mua on itteäki kiusattu koulussa ja sen ulkopuolella ja välillä se oli nöyryyttämistä pahimmillaan sen ikäselle,mutta vanhempana ihmisenä tiedän että turpaan veto ei ole ratkasu,oletko ikinä kuullu sellasesta ku sovinto? ja kyllä ne kiusaajatki loppujen lopuks tajuu et teki väärin tai sit on jotain pahasti pielessä. toivon kuitenki alottajalle että kiusaaminen loppuu ja asiat selviää kiusaajillekkin :D
Itsellänikin on ystävä jolla on epilespsia. Aika töykeästi kaveri sulle teki. Ei kai kaverisi ole mennyt näiden kiusaajien joukkoon? Itse olen hyväksynyt kaverini epilepsian. Ei se estä olemasta ystävä jos jollakin sattuu olemaan tällainen. Hyvin ollaan kaverin kanssa tultu toimeen. Voimia sinulle ehkä jonain päivänä sinäkin löydät ystävän joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.