Luon tuossa alapuolella erään naisen viestiä, jossa hän mainitsi keskenmenneen lapsensa hautajaisista, tai näin ainakin ymmärsin.
Eli kysyisinkin miten yleistä tämä hautaaminen on ja miten se yleensä toteutuu? Olen itse raskaana mutta vielä kriittisen ajan sisällä ja keskenmenoa pelkään...
Haluaisin vain tietää millaiset rituaalit yleensä on kaavinnan jälkeen. Olen nähnyt jotain kamalia kuvia kaavituista alkioista / sikiöistä roskiksessa.
Onko kellään kokemusta?
Surunvalitteluni kaikille tämän kokeneille. Anteeksi, jos uteliaisuuteni sai jollekin tunteet pintaan.
Eli kysyisinkin miten yleistä tämä hautaaminen on ja miten se yleensä toteutuu? Olen itse raskaana mutta vielä kriittisen ajan sisällä ja keskenmenoa pelkään...
Haluaisin vain tietää millaiset rituaalit yleensä on kaavinnan jälkeen. Olen nähnyt jotain kamalia kuvia kaavituista alkioista / sikiöistä roskiksessa.
Onko kellään kokemusta?
Surunvalitteluni kaikille tämän kokeneille. Anteeksi, jos uteliaisuuteni sai jollekin tunteet pintaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,
En tiedä oikeen kuinka tavallista on että pidetään jonkin näköiset hautajaiset. Minulla meni kesken viimme viikolla (rv11 1). En pitänyt hautajaisia. Mutta ehkä se on enemmän "tavallista" jos menee kesken myöhäsemmässä vaiheessa, elikkä lähemmäs rv 20?! Mutta itse pidettiin hautajaiset miehen kanssa, niinkuin omassa mielessämme ja ajatellaan vauvaa tai enkeliämme mielessä. Mutta luulisin että ei kovin moni pidä hautajaisia jos km tulee allta viikoja 12, mutta en tietenkään ole varma...Kai sen tekee niinkuin itse haluaa ja mikä on omasta mielestä tuntuu oikeallta.
semmoiset sikiöt haudataan, jotka syntyy yli 20 viikon ikäisiä, sitä aikaisempia ei haudata!
Hei Jenny
Kysyi hautajaisista, minä hautasin oman pienen poikani, viime viikolla, tuhkasimme hänet ja ripottelimme häntä varten ostetun omenapuun juurelle tuhkat...pieni enkelini kerkesi 19 viikkoiseksi...mutta oli aivan suloinen pieni pojan alku, näin hänet sairaalassa ja mielessäni ei käynytkään etten häntä haudan lepoon saisi...
eiköhän se ole vähän jokaisen oma asia...minkä "ikäisen" haluaa haudata...mutta niinhän ne väittävät, että 22 viikkoinen olisi vasta vauva???? joka sitten haudattaisiin....
minä synnytin pienen poikani, minulta kaavittiin istukka ja muut jälkeiset, en siis tiedä kaavitusta sikiöstä mitään...
en myöskään tiedä miten yleistä "hautaaminen" on...mutta en olisi missään nimessä voinut jättää häntä hautaamatta (tai tässä tapauksessa tuhkattiin hänet ja nyt seuraamme hänen "kasvuaan" omenapuun juurella =(.....
äiti-71
...olisin vielä lisännyt miten meillä tuhkaus tapahtui... jouduin kaavinnan jälkeen tiputukseen pariksi päiväksi...oli tiukka tulehdus kohdussa ja istukassa...sairaalassa säilytivät vauvaani kylmässä, olivat kauniisti hänet kapaloineet, siinä hän lepäsi aivan kuin olisi nukkunut...kotiinlähtöpäivänä laittoivat hänet pieneen pahviseen arkkuun, jonka otimme mukaan ja veimme seurakunnan kappeliin säilytykseen...seuraavana päivänä oli tuhkaus, tuhkat saimme mukaamme ja "hautasimme" ripottelimme tuhkat perheen kesken siihen omenapuun juurelle...lapseni (neljä muuta) olivat mukana, laittoivat muiston pikkuveljen kuoppaan, kerroimme hänelle kuinka paljon häntä rakastimme ja muistamme hänet aina...pieni mutta tosi kaunis hetki..... nyt meillä on muistoja kaikilla pienestä veljestä ja lapset olivat "onnellisia" kun saivat hyvästellä veljen..... sairaalakin kuulemma tuhkaa jos haluaa tai sitten on mahdollisuus ostaa omalta seurakunnalta hautapaikka jos ei halua tuhkata...
sairaalassa sosiaalityöntekijä kyllä auttaa näissä tapauksissa, minua kohtaan olivat oikein ihania....
äiti-71
Hei, itse olen kokenut raskauden keskeytyksen, kun päätimme mieheni kanssa luopua sairaasta/vammaisesta sikiöstä. Sikiöt tuhkataan ja ne viedään hautausmaalle syntymättömien lasten hautausalueelle,jossa niitä voi käydä muistelemassa. Itse en halunnut pitää hautajaisia, koska suru oli muutenkin jo niin suuri etten halunnut sitä enää lisätä turhaan..
onnea odotukseen ja toivotaan ettei mitään tapahdu! älä murehdi turhia!
ei ole kokemusta, mutta keskenmenneet kuusi lastamme olemme siunanneet paikallisen seurakunnan pastorin kanssa. Jätevedenpuhdistamollehan nuo oikeasti menivät, kas kun kaavintoihin emme kertaakaan ehtineet.
Siunaus oli oikein lämminhenkinen tilaisuus ja meille siitä oli apua. Tuntui, että sen aikana saimme luvan jatkaa elämäämme - että saimme vapauden ajatella heitä lämmöllä.
Tuossa kun joku puhui viikoista, olettaisin myös tuon r-vkon 22 olevan eräänlaisena rajana, siitä päätellen, että naistenklinikalla raskaus on tuolle viikolle asti naistentauti. Äitipolille siirrytään r-vkolla 23, tai noin oli 1999. Jos kuka tietää tarkemmin, kertokoon.