borzoi

Kaverilla 2 borzoita.

Narttu tietysti keskimäärin helpompi persoona. Yleensä sosiaalinen. Ei karkaile ilman että näkee sopivan saaliin jossain, paitsi jos ei olla lainkaan kolutettu tottelemaan. Toki löytyyy myös yksilöitä, jotka tarkoituksella lähtevät erikseen etsimään sopivia saaliita. Pakkasenkestävä. Turkki vaatii säännöllistä ja tarkkaa hoitoa. Tarvitsee vapaana juoksentelua paljon. Mukava rotu.

Yleensä borzoi on ystävällinen ja helppo koira. Rodussa tosin on myös arkuutta ja aggressiivisuutta, tarkista sukusiitosprosentti pentua valitessasi. Mikään lasten koira borzoi ei välttämättä ole, mutta voi olla sitäkin. Luonteissa on hurjasti eroja. Minulla on ollut kaksi narttua. Toinen oli ylenpalttisen ystävällinen kaikille, niin toisille koirille kuin ihmisillekin, lapsia se rakasti. Toinen oli arvaamaton ja herkkä puremaan varoittamatta, lapsia ei voinut päästää sen lähelle ollenkaan. Borzoi on helppo kouluttaa ja pysyy vapaanakin lähellä, paitsi, jos se näkee riistaa...se ajaa esim. jänistä niin kauan, kunnes kadottaa sen näkyvistä ja sitten palaa takaisin. Narttu on urosta helpompi. Koiralla on kuitenkin vahva saalistusvietti. Meidän koirat olivat enkeleitä, kun olin paikalla, mutta annas olla, kun jäivät yksin kotiin... Osasivat avata roskiskaapin ja roskiksen repiminen ja levittäminen olivat lempipuuhaa, samoin pöydiltä lähti kaikki, siis kaikki, jos siellä vähänkin jotain oli. Myös sokerikippo tyhjennettiin, jos se jäi pöydälle. Ja helppohan siitä pöydältä oli ruoat napata, kun pää oli pöytää korkeammalla. Mutta koskaan eivät edes yrittäneet varastaa mitään, kun oli ihmiset kotona. Maailman rauhallisimpia, lempeimpiä ja nöyrimpiä otuksia kotioloissa oman perheen kanssa.

Näiden koirien on myös saatava ottaa ne juoksuspurttinsa. Vinttikoira rakastaa juoksemista, ei ole onnellinen jos ei saa juosta. Mieluiten vapaana. Se on upea näky, kun borzoi juoksee. Se on mielestäni maailman kaunein koira. Ehkä joskus vielä...

Narttu on helpompi, tässä rodussa. Toki on yksilöitä, mutta useammin näin. Ite olen lukenut ja hankkinut kaks vuotta tietoa yms, venakoista eli olen aika perillä. Omistan 8½ vuotiaan uros leonberginkoiran, ja hommaan elokuun puolella itselleni narttu venakon:) Ja tätä olen odottanut kauan..noo nyt se sitten tapahtuu(: enoni tyttö ystävällä on afgaani uros ja todella kiltti jos tuntee sen yksilön itse en pääse näkemään kun asuu niin kaukana, mutta aina se on niin kiehtova. Noh takaisin borzoihin, niistä on jäänyt hyvä maku mieleen ja niin aristokraattisia että hoh;) sellaisen haluankin.. itsepäisyyttä on toki suhtkoht paljon(yksilöittäin) ja kuulemani mukaan helppoja kouluttaa. HUOM! Ruokinta on erityis tarkkaa, tuuan tulee olla vinttikoirille sopivaa, ja vielä yksilöittäin sopivaa, turkki ei vaadi ihmeitä. Viikossa harjaan oman koirani läpikotaisin korvat ja kainolot unohtuvat helposti. Viime vuonna oman leoni kanssa kävi kalpaten..olin unohtanut harjata korvan takaa karvat niin ne oli huopaantuneet takuksi ei auttanut muu kuin leikaata pois...tätä nykyä jarjaan jokaisella lennkillä läpikotaisin..myös korvat. Borzoin turkkia ei tarvitse pestä ellei ole oikeasti likainen tai näyttelyitä yms. Venakon turkki on hyvässä kunnossa kun se on silkkinen!Lukekaa ja kyselkää paljon kasvattajilta niin minä olen oppinut sitä sun tätä eli aika paljon:)