53-vuotias, ei lapsia. Katkeruus pilaa koko elämäni tällä hetkellä.
Ihmissuhteet, työt, kaikki, terveydenkin. Tuntuu että en jaksa enää.
Elämässä oli paljon huolia, sairauttakin välillä, huonoja miessuhteita,
sukulaiset vaikeutti elämää, saivat hyötyä minusta mutta minä heiltä vain
monta masennusjaksoa elämääni.
Se kulutti paljon voimia. Olisin tarvinnut tukea mieheltäkin että tehdä lapsia.
Elämä meni jo tähän ikään, en tiedä onko ikää jäljellä paljon vai vähän.
Tuntuu että katkeruus tuhoaa minut. Kai sitä pitää olla hautaan asti katkera,
vai?
Ihmissuhteet, työt, kaikki, terveydenkin. Tuntuu että en jaksa enää.
Elämässä oli paljon huolia, sairauttakin välillä, huonoja miessuhteita,
sukulaiset vaikeutti elämää, saivat hyötyä minusta mutta minä heiltä vain
monta masennusjaksoa elämääni.
Se kulutti paljon voimia. Olisin tarvinnut tukea mieheltäkin että tehdä lapsia.
Elämä meni jo tähän ikään, en tiedä onko ikää jäljellä paljon vai vähän.
Tuntuu että katkeruus tuhoaa minut. Kai sitä pitää olla hautaan asti katkera,
vai?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei missään nimessä,hanki ystäviä uusista harrastuksista,ja potki pellolle entiset. mummohan voi olla kaikille ihanille lapsille. tsemppiä.
Kiitos vastauksesta. Silti, tiedän vaikka hankin uusia ystäviä (olen nyt yhden
kaverin (naiskaverin) saanut (ei vielä ystävyyttä, en tiijä tuleeko koskaan olemaan) .......taustalla häiritsee aina alakuloisuus, katkeruus, viha muutamia ihmisiä kohtaan, miksi minä en saanut lasta. Ja kateus - miksi toisille onnea
elämässä, mulle vain suruja ja murhetta. Jo lapsena ajattelin kun oli tyttö-
kavereita, että kylläpä niillä on hyvät äidit, ne tuntui välittävän ja juttelivat
tyttöjensä kanssa - minun äiti välinpitämätön. Ja aina paha valmiina murrosiässä,
aikuisuudessa..... minä olisiun tarvinnut neuvoja.
Joka markka (siis markka) oli itse taisteltava. Tiedätkö miltä tuntui kun mieskaverini ne rahat vei, ne oli tuskalla ja kyynelillä hankittu. En saanut kuin
tyhjää häneltä - vastenmielistä oli antaa niitä sille, mutta osas sellasen
verkon kutoa että sai minun rahat vietyä.
Ei raha ole mulle tärkeintä nyt tässä iässä enää, eikä sitä olekaan. Katkeruus
--- en pääse siitä eroon, entiset tyttöystävät jo hemmottelevat pikkulapsenlapsiaan. Niin minäkin haluaisin. Nytkin kyyneleet valuu.
Voi,voi. Maailmassa on miljoonia muitakin lapsettomia ja hyvin "pyyhkii"....
adoptoi. yksin voi adoptoida, tosin ikäsi tähden hieman vanhemman lapsen. Sis kansainväisestä adoptiosta, vaikka hae pietarista lapsia. Tai ryhdy sijaisvanhemmaksi.Myös lemmikkieläimet tuovat lohtua ja ovat seuraksesi, älä ota ukkoo enää.
VOI, VOI mitä tietämättömyyttä, itse olen yli viisikymppinen äiti, lapset 17 ja 18. Miten tunnenkaan samalla tavalla kuin sinä lapseton,itken yksin että en jaksa enää, on hyvä mies ja kaikki muuten hyvin, mutta tiedätkö miltä tuntuu kantaa lasten murheita sen lisäksi että itse uupuu.Tytöllä ehkä anoreksia,yksinäisyyttä stressiä opiskelusta,poika ujo ja hyväluonteinen ei halua olla karskien kavereittensa kanssa, pelkää esitelmiä ja mikä kauheinta sanoo minulle joskus iltaisin että äiti rukoile että minä kuolisin.Että ole vaan hiljaa siitä että ei sinulla ole lapsia, et olisi selvinnyt siitä urakasta kun et itseäsikään osaa onnellisena pitää.Minä annoin kaikkeni mutta joskus tuntuu että en ehkä onnistukaan,mutta Herran haltuun, täytyy suunnata katse tuonpuoleiseen,siellä sitten ei uskovalla ole enää suruja.......
Sinä et tiedä mitä oon elämässä kokenu enkä kehtaa sitä enkä jaksa kaikille
enää tässä palstalla kertoa, mutta laitan tässä sähköpostiosoitteen, jos
haluat lähetellä sähköpostia mulle: [email protected]. Ehkä, siis EHKÄ
voin neuvoa sinuakin. Kaikkea hyvää elämääsi.
katkeruus ei tuhoa sinua
vaimo kuoli 4.1 2009 52 vuotiaana syöpään olin saattohoidossa kuoli minun läsnä ollessa kyllö osasto 5 huone 1 nåin hänen kuoleman hirveä näky