He muistuttivat Viisikkoa, paitsi että Tim-koirasta oli ilmeisesti tehty säilykettä.
Tämän jälkeen säilyke oli mitä ilmeisimmin laivattu Pekingiin tai Shanghaihin tai Hongkongiin. Tinapurkeissa suolaliemessä matkaava Tim-koira oli saanut nuuhkia riisiviljelmien, teeplantaasien ja inkiväärin huumaavaa tuoksua, joka leijui suuren meren bamburantojen yllä ja sekoittui kansantasavaltojen palavien kylien savuun. Sitten Tim-koiran maalliset gourmet-jäännökset oli tarjoiltu jossakin pilvenpiirtäjässä tai levitetty keksien päälle jossakin teehuoneessa Kielletyn kaupungin liepeillä.
Jos työnnettiin hetkeksi mielestä syrjään Tim-koiran järkyttävä kohtalo, saattoi paremmin keskittyä siihen, kuinka erinomaisesti seurueen neljä paloittelematonta jäsentä todella muistuttivat Viisikkoa. Yhdennäköisyys kirjankansien kanssa oli hämmästyttävä.
Eräs asia silti oli huomattava heti. Toisin kuin Blytonin mainio nelivaljakko, nämä reippaat nuoret ulkoilmaihmiset eivät olleet (onneksi) toisilleen mitään sukua.
Niin he siis heräsivät eräänä hilpeänä kesäkuun aamuna eräässä tornikamarissa. Ilma oli tunkkainen, aurinko paistoi läiskäisen ikkunan läpi suunnattoman kokoiseen viktoriaaniseen sänkyyn, jonka yllä oli jättiläismäinen vuodekatos kirkkaanpunaista samettia. Seurue kömpi täysissä pukeissa pystyyn. Pimeässä nurkassa messinkitangoista taivutellussa häkissä rääkäisi papukaija, jonka toinen silmä oli muurautunut umpeen sinettivahasta.
-Mitä hittoa me teemme tässä eräässä tornikamarissa? kysyi Leo.
-Voi veljet, hihkaisi Dick.
-Tässä, munuaisvoileipäsi, Leo, sanoi Anne, ja tässä munuaispiirakkaa, Dick.
-Kiitos, sisko, virnisti Dick.
-Ja tässä munuaispihvejä, jotka rouva Watters antoi meille.
-Se oli todella kilttiä häneltä, Leo mumisi suu täynnä munuaista ja leipää.
-Ja tästä saatte maistaa munuaishyytelöä ja munuaiskakkua. Paula, annahan kun kaadan sinulle. Munuaismehua!
Paula ei sanonut mitään. Hän nyrpisti nenäänsä.
-Rouva Watters on halpamainen lehmä, jolla on suhde kodinturvajoukkojen nuoreen kapteeniin.
Tämä paljastus ei yllättänyt ketään. He olivat arvanneet sen heti rva W:n nähdessään.
He lähtivät munuaisaamiaisen jälkeen tornihuoneesta ja menivät ulos kirmaamaan kedolla ja solmimaan ruohohameita.
Tämän jälkeen säilyke oli mitä ilmeisimmin laivattu Pekingiin tai Shanghaihin tai Hongkongiin. Tinapurkeissa suolaliemessä matkaava Tim-koira oli saanut nuuhkia riisiviljelmien, teeplantaasien ja inkiväärin huumaavaa tuoksua, joka leijui suuren meren bamburantojen yllä ja sekoittui kansantasavaltojen palavien kylien savuun. Sitten Tim-koiran maalliset gourmet-jäännökset oli tarjoiltu jossakin pilvenpiirtäjässä tai levitetty keksien päälle jossakin teehuoneessa Kielletyn kaupungin liepeillä.
Jos työnnettiin hetkeksi mielestä syrjään Tim-koiran järkyttävä kohtalo, saattoi paremmin keskittyä siihen, kuinka erinomaisesti seurueen neljä paloittelematonta jäsentä todella muistuttivat Viisikkoa. Yhdennäköisyys kirjankansien kanssa oli hämmästyttävä.
Eräs asia silti oli huomattava heti. Toisin kuin Blytonin mainio nelivaljakko, nämä reippaat nuoret ulkoilmaihmiset eivät olleet (onneksi) toisilleen mitään sukua.
Niin he siis heräsivät eräänä hilpeänä kesäkuun aamuna eräässä tornikamarissa. Ilma oli tunkkainen, aurinko paistoi läiskäisen ikkunan läpi suunnattoman kokoiseen viktoriaaniseen sänkyyn, jonka yllä oli jättiläismäinen vuodekatos kirkkaanpunaista samettia. Seurue kömpi täysissä pukeissa pystyyn. Pimeässä nurkassa messinkitangoista taivutellussa häkissä rääkäisi papukaija, jonka toinen silmä oli muurautunut umpeen sinettivahasta.
-Mitä hittoa me teemme tässä eräässä tornikamarissa? kysyi Leo.
-Voi veljet, hihkaisi Dick.
-Tässä, munuaisvoileipäsi, Leo, sanoi Anne, ja tässä munuaispiirakkaa, Dick.
-Kiitos, sisko, virnisti Dick.
-Ja tässä munuaispihvejä, jotka rouva Watters antoi meille.
-Se oli todella kilttiä häneltä, Leo mumisi suu täynnä munuaista ja leipää.
-Ja tästä saatte maistaa munuaishyytelöä ja munuaiskakkua. Paula, annahan kun kaadan sinulle. Munuaismehua!
Paula ei sanonut mitään. Hän nyrpisti nenäänsä.
-Rouva Watters on halpamainen lehmä, jolla on suhde kodinturvajoukkojen nuoreen kapteeniin.
Tämä paljastus ei yllättänyt ketään. He olivat arvanneet sen heti rva W:n nähdessään.
He lähtivät munuaisaamiaisen jälkeen tornihuoneesta ja menivät ulos kirmaamaan kedolla ja solmimaan ruohohameita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mukavan absurdi, muistuttaa tarinoita, joita eräs kaverini teki ala-asteella. Varsinkin tuo Tim-koiran kohtalolla spekulointi on sydäntä lämmittävää. Tämä olisi erittäin mielenkiintoinen, jos tässä olisi juoni.
Tämmöinen tällä kertaa. Olihan tuo hauska, mutta Viisikon Pauli ja Anne eivät olisi nukkuneet samassa huoneessa poikien kanssa. Ja ruokalajikkeita olisi pitänyt olla paljon enemmän, jotta pilkkakirves olisi sattunut kunnolla. :)
Tim-koirasta säilykettä. Nokkelaa.
Juuh. Ja sitä paitsi Anne ei sanoisi Paulaa Paulaksi, vaan Pauliksi.