70v. itkeskelen miehen perään. Leski-ihmisenä luulin löytäväni loppuelämän kanssa kulkijan, en avioon en avoliittoon, vaan muuten kivaan läheissuhteeseen.
Ei onnistunut, mies rakentaa vain lapsilleen, kesämökkiä, heillä on jonkinlainen oy joka omistaa erilaisia lomakiinteistöjä ja asunto osakkeita. Tämä minun rakkaani on aika tuuliajoilla, vakituinen osoite on Pl. kesä mennyt asuntovaunussa pojan rakennuksella, Talvikaudeksi varmaan palkottamaksi talonmieheksi lomakiinteistöihin Lappiin. Silloin kunn tuttustuimme hän ilmoitti asuvansa eräässä kaupungissa, mutta ahneus pisti senkin vuokrallMoniko meistä pistää itsensä näin tiukalle.
Tai voipa se olla niinkin, että hän vähät välittää minusta.
Ei onnistunut, mies rakentaa vain lapsilleen, kesämökkiä, heillä on jonkinlainen oy joka omistaa erilaisia lomakiinteistöjä ja asunto osakkeita. Tämä minun rakkaani on aika tuuliajoilla, vakituinen osoite on Pl. kesä mennyt asuntovaunussa pojan rakennuksella, Talvikaudeksi varmaan palkottamaksi talonmieheksi lomakiinteistöihin Lappiin. Silloin kunn tuttustuimme hän ilmoitti asuvansa eräässä kaupungissa, mutta ahneus pisti senkin vuokrallMoniko meistä pistää itsensä näin tiukalle.
Tai voipa se olla niinkin, että hän vähät välittää minusta.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Kannattaisiko ottaa asia ihan vakavaan keskusteluun, mitä hän haluaa ja mitä sinä haluat, että kohtaavatko nämä ollenkaan. Siinä selviäisi, mikä on asemasi hänen elämässään. Ikäväähän sinun olisi roikkua pidemmälti suhteessa, jos se ei kanna mihinkään, tuottaa vain jatkuvasti surua. Jos yhteistä tulevaisuutta ei näyttäisi olevan edessä jatkossakaan, niin sittenkin vähemmällä pääsisit surressasi nyt pois koko tuo ihmissuhteen ja olisit avoin taas "uusiin seikkailuihin". :)
Vaan sinä vain tiedät, miten asiassa etenet ... sivusta kun ei tilannettasi osaa hahmottaa täysin.
etkö huomaa se on AUERVAARA totuus on aivan toinen, miksi uskot kaiken ???
"Muuten vaan kiva läheissuhde" on vähän laaja käsite, mutta luultavasti se tarkoittaa jossakin määrin yhdessä olemista ja liikkumista, ihan kuin näytettäsiin, että ollaan yleensäkin yhdessä, vaikka ei sitä ollakaan.
Jos siihen suhteeseen ei kerran saa liittyä normaalille parisuhteelle luonteenomaista piirrettä, tuon suhteen toinen osapuoli voisi kai olla samaakin sukupuolta.
Ketjun aloittajalta, joka on nainen, voisikin kysyä, millä perusteella hän edellyttää, että hänen kohdallaan tuon läheissuhteen toisen osapuolen tulee olla mies.
u-atu,,,,,, on se mies aina mukavampi kuin naisystävä, vaikka samaa sukupuolta oleva nainen esm lähisukulainen on tietysti hyvää seuraa, aina kuitenki oma puoliso siis mies olis parasta, en ole alottaja , mutta olen naispuolinen ajattelija, pitkän avioliiton kokeneena tiedän mistä puhun.
Tulee mieleen mummon tapauksessa, saattaa tuo lemmenkohteesi olla tosiaan niin kiireinen mies, että liikeasiat aina ovat tärkeimpiä kuin seuranpito.
Tietämättä kuinka pitkäaikanen tuttavuus/suhde on meneillään, en jatkaisi noilla ehdoilla, jos tuokin aika on saanut kyyneleitä aikaan.
Tuskin tuonikäinen muuttuu mieleiseksesi enään, olisi se jo ilmenennyt uskon.
Juttele asiat selviksi omalta kannaltasi, älä suostu jatkamaan ehdoilla, jotka ei sinulle anna sitä, mitä vailla olet!
Moni mies saattaa haluta etäsuhteen, tulla hemmoteltavaksi silloin tällöin, mutta ei enempää.
Jos toiveet ei kohtaa molemmilla, saat vain sydänsuruja myöhemmin. Sinä valitset :
ajatella että olet neitseenä säilynyt pitkässä avioliitossa, ei varmasti lapsiakaan tullut.
heh, lapsia on liuta maailmalla, lapsenlapsineen, olen onnellinen mummi* tai onneton ku puoliso on poistunu sinne mistä ei kukaan palaa,
mutta neitsykkä olen horoskooppi pitää siitä puolesta huolen !
mitä u-atulle tänään kuuluu ?
Sellainen mielikuva tuosta syntyy, ettei toinen paljoa välitä. Odotukset osapuolilla ovat aika erilaiset ja tuskin kohtaavat vastaisuudessakaan.
Parempi olisi luopua tästä tapauksesta sovinnolla, niin vaikeaa kuin se nähtävästi onkin, ja panna liikkeelle kokonaan uusi haku.
aa, tittelit ja raha tarkeeimpä kuin ihminen itse.
Vieläkö mummo tosissaan ettii miestä, luulempa että se on vanhuuden höpertämistä, jos ei ymmärtäny omastaan pitää huolta että olis pysyny elossa, olkoon ilman.
Tämäki mummo taitaa haikailla rikasta tittelinkikipeenä, voi olla ettei mies merkitte mittää kuhan on hienot tittelit omaava henkilö, näitäki meikä on nähny elämän aikana, heh,.
Kyllä mies huomaa jos onki raha ja tittelit tärkämmät, ei varmasti huoli vanhaa mummelia vaivoikseen, ruokii kuoliaaksi rasvasilla ruuvilla vielä , on taas ettimässä uutta. hyi näitä tittelin kipeitä mummoja hyi .
Onko tämä mummeli kaunis, vai onko pyöree kuin vyötiäinen, lyhyvillä jaloilaan köpittää minkä pääsee, roikuuko rinnat polvissa, onko näky lohduton saunanjälkeen, ei tarvi ihmetellä jos mies keksii menoja mahdollisimman kauas.
Tuntematta aloittajaa oletat omituisia. Lienetkö selvännäkijä? Toinen avaa vähän elämänsä kipupistettä, niin alat sättiä. Mitähän iloa sinulle tuollainen tuottaa? Kuinka hyvin tulet toimeen itsesi kanssa?
Miksi tällaista "suhdetta" edes kuvitella, vain sinun ehdoillasi. Taito on mielestäni säilyttää hyvältä tuntuva suhde, antaa toisen olla rauhassa sellaisena kuin on, ei ahdistella omalla riippuvuudellaan. Suhde syntyy vain jos on syntyäkseen ja varsinkin vanhemmassa iässä mies tulee silloin, kun on tullakseen. Silloinhan suhde on oikea, ei väkisin jostain velvollisuudesta, vaan silloin jos itse haluaa....sopivana aikana. Mies tarvitsee vielä enemmän kuin nainen tilaa itselleen. Ei missään nimessä hyökkäävyyttä ja ylenmääräistä "rakkauden" osoitusta.
Ole iloinen, jos vaikkapa puolen vuoden kuluttua tämäkin mies tuntee olevansa valmis tapaamisiin, sitä antoisampiahan ovat oikeasta tunteesta tapahtuvat tapaamiset.
Voihan olla niinkin, että nyt olet vain yleensä ihmisen kaipuussa, menetettyäsi entisen, katsele enemmän ympärillesi ja tapaa muitakin.
Minullakin tunne, että tuossa ihmissuhteessa odotukset eivät tunnu kohtaavan. Toinen ehkä on ihan tyytyväinen "tapailuun" ja vapauteensa, toinen odottaisi kiinteämpää suhdetta. Ongelma on silloin jo siinä. Tapailija voi ihan hyvin, mutta toinen odottaa enemmän ja kärsii. Jos se noin jotenkin menee, olisi paras jatkaa matkaa, sillä joustavuus on iän myötä vähentynyt muutenkin ja kiinteätä suhdetta odottava varmaan pettyy jatkossakin.
Ajattelin vielä vähän jatkaa, että tämänikäinen on jo "valmis" ihminen, ei häntä enää muokata itselleen sopivaksi, jos ei sitä jo alkujaan ole. Tämänikäisten pitäisi jo antaa kumppaniensa olla itsensälaisia yrittämättä muuttaa. Suurpiirteisyyttä tarvitaan. En ainakaan minä haluaisi kenenkään rajoittavan elämääni yhtään, lisää iloa saisi toki olla antamassa, mutta vähentämässä iloa - ei kiitos!
Eikö mummot saa hakea miestä, onko se vain pappojen etuoikeus?
Mitään lupia keneltäkään kyselemään, kukin tekee, mitä haluaa ja viis veisaa muka-etuoikeuksista! Kenelläkään elämään mitään erikoisoikeuksia - minun mielestäni.
vitus tehdä tepposia.
Taidat olla liian akressivinen suhteessasi, ilmeisesti varakkuus ja tittelit sua hurmaa liikaa, vadit mahdottomuuksia jos toinen ei asiasta ole ollenkaa kiinostunu, jos miehellä on kiikarissa nuorempi, terveempi, kauniimpi, älä ihmeessä painosta jos tuntuu että olet muodostumassa riippakiveksi.
us näkee,, hyiiii,,,
En ymmärrä mummoja jotka hyenan lailla hyökää miesten kimpuun, taitaa viimenenki ruuvi olla jo pudonnu.
Hyeenaa en osannut aloittajan tekstistä nähdä, vain surullisen ihmisen. Mieluummin nostaisit toisen mielialaa kuin löisit. Saitko iloa tuosta sättimisestä, ethän toista edes tunne. Jos naapuri kompastuu polulla, käytkö häntäkin potkimassa, että varmasti sattuisi tarpeeksi? Ja milloin on tarpeeksi?
kiimassa
kokemus leskestä, "inhosi " puolisoaan, oli ilonen ku kuoli, sai suuren virkamies lesken eläkkeen, noin 3000e yli kk, nyt etsii rikkaasta insirööniä, itsellä koulutusta tuskinlainkaan, puolison ansiosta sai viran aikoinaan, nämä lesket panee hieman ajatelemaan minkälaisista persoonista onkaan kysymys,
" on nyt niin viehko että ihottaa "
Jos tuntisin tämän kuvailemasi lesken, saattaisin saada hänestä aivan toisenlaisen mielikuvan kuin Sinä.
Ei 70-kymppisenä enää kannata mitään don huania etsiä,
parempi olisi miehen kunnollisuus,uskollisuus ja empaattisuus.
Sellainen,jonka kanssa on hyvä elää tavallista elämää,
jutella,tehdä yhdessä ruokaa ja kutsua joku tuttu pariskunta
vaikka syömään.
Elämä on tässä ja nyt.
Iästä ei ole kiinni mitä kukakin haluaa, ihmissuhde asiat ovat niin henkilökohtaisia ja kahden ihmisen välisiä, ettei neuvoja varmasti kukaan odota.
Aloittaja kertoili miten hänelle kävi, varmasti monella on on ollut koskipaikkoja vakituisen kaverin ja aviopuolisonkin kanssa, ne kaikki kuuluu elämään.
Turhaa on mitään neuvoja alkaa antamaan, kun ei tunne kumpaakaan, kun se joskus vain on pienestä kiinni tai ei kiinni ollenkaan, sitä vaan roikutaan 'löysässä hirressä'.
Kyllä 70n tarvitsee elämän kumppania siinä kuin joku nuorempikin.
Itse voin sanoa käsi sydämellä ette kuolemaa vielä jää odottelemaan, sekin tulee aikanaan, mutta siihen asti eletään kuin nuoremmatkin.
Yhdessä olemisen ja tekemisen ilo ja seksikin kuuluvat kaikille niin kauan kun sitä haluaa molemmat.
Hyvin '"tervepäinen" kommentti kukkahameiselta. :))
Noin olen aikonut jatkaa niin kauan kuin hallitsen omaa elämääni, toivottavasti täältä saa lähteä nk. 'saappaat jalassa'.
aivan samoin, rakastuisin heti 74*:n kriteerit täyttävään mieheen
tämä ensimmäinen mummo joka arvostaa taloudellista hyötyä. Ihan on itse eräs kertonut mitä kaikkea saikaan kun mies kuoli.
Aika rumasti ajattelet. Luulenpa, että tunteet tässä ratkaisevat eikä taloudellinen hyöty. Sattuu, kun pettyy toiseen vastapuoleen eikä toisesta ole vastaamaan odotuksiin.
Myötätuntoa tunnen eikä haluaisi satuttaa jo valmiiksi surullista, sillä kyllä pettymykset satuttavat syvältä. Jokainen meistä varmasti tietää siitä jotakin. Harva on selvinnyt sunnuntaitunnelmissa elämänsä ehtoopuolelle.
päättyny, olkaamme rehellisiä !
rehellisyyttä kehiin " tinat" kyllä se raha näyttelee suurinta osaa tunteissa, turha on väittää muuta,,,,, poikkeus on se kun rakastuu köyhään, siinä tunteet on aidot .
En tiedä, mitä näytelmää Sinä olet katsonut. :)
Itse en ole koskaan etsinyt rahakasta enkä usko useimman muunkaan etsivän, kyllä ne tunteet ovat tärkeimmät. Jos vähääkään tunneihminen on. Jos rahan perässä juoksee, jää kyllä elämästä paljon arvokasta kokematta. Kun omillaan tulee toimeen, niin se riittää. Raha ei minulle koskaan ole ollut mikään arvo eikä sitä ole koskaan liikoja ollutkaan, sitä vain pitää olla sen verran, jotta elämisensä pystyy kustantamaan. Kaiken mitä minulla on, olen joutunut hankkimaan itse ja se on ihan hyvä niin.
Kyllähän siihen nyt viittaa, että tuollaisella "suhteella", jos sitä nyt suhteeksi voi sanoa, ei ole ollut pohjaa.
Näyttää siltä, ettei siihen kannata toiveita tuhalta.
ita, niitä on liikkeellä ememmänki,,,
Jos mies on huomannu mahdollisen ( " suloinen myrkynkeittäjä " hauska oli elokuva satuitteko katsomaan ) : ehkä on turvallisinta keksiä työreissut mahdollisimman kaukaa,,,
alotuksesta tulee mieleen akresiivinen takertuja, se ahdistaa jokaista joka osaa ajatella omilla aivoillaan.
persoonat.
tämäki mummo saatto olla hyvillään ku ukko kuoli, pääsi taas uutta rikasta insinööriä metästämään , sais taas kehua kaikille mahtavaa onnistumistaan sada " iso kala pyydykseen " heh, liian paljon livessä näkee näitä leskiriepuja, roikkumassa vähäni varakkaammalta näyttävän insinöörin perään , alotuksesta näkyy yksipuolisuus, siis mummo voi kuvitella koko stoorin todeksi, heh, jonkun pitäs pudottaa hänet maanpäälle etti elämä noin menen.
Aloittajan teksti on aika vakavaa. Hän on asettanut tulevaisuudelle toiveita, joilla ei näytä olevan toteutumismahdollisuuksia, monen lukijan mielestä jopa lapsellisia.
Kyllähän mummom pitää palauttaa maan pinnalle. Ehkä vastapuolikin saa tiedon tästä keskustelusta.
lopeta höpsiminen et sinä sitä insinööriä saa, opettele elämään ilman suuruudenhulluja luuojasi, olisit tyytyny omaan puolisoon ja pitäny parempaa huolta, eläsi vieläki.
Omatunne on oma ja sitä ei toinen pysty tuntemaan. Rakkaus, hyväksyntä kuuluu kokoelämään, ei ole ikäkysymys. Tunteet on istutettu jo syntyissä ja elämä tuo siihen lisäosia. Joskus surullisia,onnekkaita, eroa ja ystävyyttä. Kukkahame on oikeassa, elämä on elämisen arvoista seitsemänkymppisenä ja koko loppuelämän jos rakkaustunteineen kaikkineen. Keskustelu aukaisee monta selvennyksen porttia tasapainoittaen omaa ja toisenkin mieltä. Turhaa on jahkata jos ei tiedä, jää itkutkin muistojen joukkoon.
Hänen joka ei ole yksin, ei tarvi kaivata, paitsi salaa parempaa. Hän ei pysty tajuamaan tyhjyyttä, koska ei ole tietoa. Usein kyllä arvostellaan tai kertoillaan omalla järisyttävällä tietämisellä ja oikeassa olemisella, ilman kokemusta.
Seitsemänkymppinen on ihan riittävän aikuinen tekemään omat ratkaisunsa elämässään, eikä siihen kenelläkään nokan koputtamista. Hyvänen aika!, ellei tässä iässä vielä uskalla elää omalla tavallaan, jos se ei ole rikollista tai toisia tuhoavaa, niin koska sitten?
Tunteet ovat tärkeitä kaikenikäisenä ja kokemuksia vaihtamalla voi saada vastauksia pulmatilanteisiinsa, joita voi toki olla tämänkinikäisillä - kuten nyt aloittajalla. Luultavasti hän jo vaistomaisesti tietää, mitä on tehtävä, mutta hakee vahvistusta ajatuksilleen, ei halua tehdä ratkaisua, ennen kuin on varma. Voihan tilanne kääntyä aivan aloittajalle mieleiseksikin, mistä me voisimme sitä ennustella.
miettiä onko tämäkää tarina muuta kuin yksipuolista mielikuvitusta.
alotuksesta kävi selkeästi selville yksipuolinen rakkaus, taitaa mummo kuvitella koko rakkaus tarinan kuten tv:ssä esiteltiin nainen joa eli mielikuvitus maailmassa rakkaittensa kanssa ja tappo oikeesti mustasukkaisuudeta kaksi elävää naista, kun kuvitteli ne kilpailijoikseen, tarina on tosi ja suomessa tapahtunu. Kaiken karvasia naisia voi maailma kantaa !
" surut pois ja kukka rintaan " elämä jatkuu, onneksi ossaa ellää yksinki, on luonnollista jäädä yksin kun elämän mittainen avioliitto päättyy kuolemaan, huomenna on uusipäivä, ,mielenkiintoista mitä se tuo tullessaan.
Mielenkiintoista seurata tätä keskustelua. En ole kenenkään rahoja havitteleva. 10 v. omaishoitajana, osan ajasta työn ohella. En saa perhe-eläkettä, mieheni eläke oli niin pieni. Ihmistä kanssa kulkijaa minä etsin. Yhteiskunnan kannalta mitään sitoumuksia en tartte. Se lämmin kainalo oli tavotteeni. SYDÄNTÄNI PURIN TÄNNE IKÄISTENI REPOSTELTAVAKSI.
Ikävää tuo ilkeämielinen "repostelu", niin täällä usein käy, koska osa ei haluakaan ymmärtää, vaan tulee ketjuun jo valmistautuneena etsimään jonkun, jonka päälle voi kaiken pahan olonsa purkaa. Toivottavasti löydät sen kaipaamasi kainalon ja mieluiten juuri haluamaltasi ihmiseltä. Keskustelu asiasta mielestäni kannattaisi ja selventäisi tilannettasi.
Mihin tulokseen tulit, jatkatko oottamista vai alatko ettiin jotain muuta ?
entinen laulu " elmeri " kertoo kaiken
lisäys laulun nimi on " unohtumaton elmeri " kuunteleppa se yotub:sta
Kiitos teille myötätuntoiset ja empaattiset ikäiseni keskustelijat. Te pilkkaajat entä jos se pilkka sattuukin joskus omaan nilkkaan. Muisteleppa sitten omaa Elmeriäsi ja niitä omia ihania totuuksiasi.
mun "elmeri " oli aviomies, aina kotona kanssani, omaishoitajana oli ainaki kymmennen vuotta, en kaipaa uutta insinöötiä viihdyn yksin
Minusta tinat kirjoitti kaikissa mielipiteissään tosi nätisti ja empaattisesti. Totta voi sekin puoli asiasta olla, mitä ilkeämielinen kirjoittaja kuvasi - varakkaan insinöörin metsästämisestä. Mutta sen voin omasta puolisostani sanoa, ettei ne insinöörit nyt mitenkään erinomaisen varakkaita - kyllä minä ainakin yrittäisin pyydystää jättipotin lottovoittajaa ja sillä edellytyksellä, ettei hän vaadi avioehtoa. No, leikki sikseen, kyllähän niitä kaikenmaailman Auervaarojakin on, mutta on se kuitenkin totta, mitä Mikko Alatalo laulaa 'Ihmisen ikävä toisen luo'....... Jotkut meistä ovat tässä iässä onnellia ihan omillaan ja itsekseen, mutta useimmat kaipaavat rinnalleen toveria, ystävää, kanssakulkijaa, kainaloista, puhekaveria ja kyllä seksikin on ihanaa rakkaan kanssa. Johan se arkipäiväkin tuntuu pyhältä. Minä kyllä jo tässä iässä olen arka luopumaan itsenäisyydestäni ja vapaudestani, joten jos rakkautta on ilmassa niin se kyllä kestää, vaikka asuttaisiin eri huusholleissa.
Mikä ihmeen onni ja autuus niissä muka on, eivät läheskään kaikki edes hyväpalkkaisia. Niitä on ihan liikaa koulutettu tähän maahan. Ihan sama mikä vanha eläkeukko on ollut työelämässä, kyllä se taitettu indeksi on hyvääkin eläkettä nakertanut. Niin se tahtoo olla, että ne omat lapset ja niitten perheet on etusijalla, ei siinä uusi eukkokaan saa täyttä huomiota. Lapset pelkää että uusi vaimo tuhlaa isän perinnöt.
Voi hyväne aika, etkö jo huomaa että jokin on vinossa, hän ehkä ei halua siuna, tai hänellä on vaimo, tai toimen nainen , ei ehkä ole enään sinusta kiinostunu, miksi roikut hänessä, ei ketään väkisin saa, hae jotain muuta, kaiken huipuksi hän voi olla perseaukinen huijari, auvervaaran oireita selvästi, mä en katsos per...silimälläkkää tommosta.
Siinähän olisikin minulle sopiva mies...tekee niinkuin itse haluaa.Koska minäkin teen niinkuin itse haluan. Molemminpuolinen vapaus, sellaisesta voikin kehittyä jotain. Mitä merkitystä on sellaisella ihmisellä, joka esiintyy toista miellyttääkseen tai jostain velvollisuudesta toista kohtaan.
Mitä merkitystä on enää tavoitella ylenmääräistä "rakkautta", tykkääminen, hyvä vapaa olo toisen seurassa, suht. samaalla aaltopituudella olo...kenties vetoa muunkinlaiseen "terveyttävään" hormonitasapainoa kunnossa pitävään toimintaan. Ei omistamisen halua eikä pakkoa mihinkään. Siinä se.
Hyvän mielen tuottaa toiselle, jos osaa antaa toiselle edes jotain, mitä toinen on vailla. Ja minun tapauksessani olen onnistunut tapaamaan miehiä, jotka eivät tule kukkapuskan kanssa, vaan milloin mitenkin....yleensä tyhjin käsin, mutta myös omin käsin kalastettua kalaa tai sieniä tai marjoja.
Voiskos enää paremmin ollakaan !!!
on miehiä joilla on useampia mummoja hoidosa, monitomi mies pystyy viihdyttämään olemaan ystävä, pikku juttuja korjaamaan, jos alottajan auervaara on juuri tämän tyyppinen ei ehdi yhtä mummoa vain paapoa.
Isäni nuoruudessani neuvoi älä ikinä juokse miestenperässä mihet ei siitä pidä.
Olen hartaudella lukenut näitä kirjoituksia Tiedän kokemuksesta mitä on jäädä yksin --ja vielä nuorena
Ei ollut työkavereissakaan aina tukiaksi .
Sitten , kun lähdin katselemaan mitä maailma minullekkin vielä voisi antaa.
Kateita olivat . ihan kuin minulla olisi ollut helppoa yksin. --
-Mutta aina sitä oli mukava tutustua uusiin ihmisiin --nuorena menin naimisiin ei ollut aikaisempaa kokemusta --nyt sitten jo onkin --enkä kadu -
Mutta yksin halusin olla vaikka rakastuminenkin meinas tulla , onneksi en halunnut enään kiinnittää itseäni kehenkään --kyllä vapaus on ihanaa.
Asunut en ole miehen kanssa , vain sen vihityn kanssa 20v.
Kyllähän sitä seurustella onkin mukava ,kun on sellainen jonka kanssa menee mukavasti muutenkin.
Niin, Ullamirjami, ja kun sinulla on lupa ja oikeus tehdä ihan miten haluat. Kenelläkään ei ole siihen nokankoputtamista, jos koputtaa, niin kopauta napakasti takaisin. :))
Meillä on vain yksi elämä ja se on lupa elää siten, kuin itselle parhaaksi näkee. Mielipiteitä voi peilata toisiin, mutta oma tunteen mukaan on ratkaisu tehtävä. Toisten mukaan ei kannata ruveta elämäänsä petaamaan. Kovin erilaisia tarpeita meillä kullakin.
eisiin.
Seurustelu kahden VAPAAN kanssa on hyväksyttävää, mutta on niitä jotka on kolmaspyörä avioliitossa, se ei ole hyväksyttävää kenenkää mielestä, ympäristö leimaa avioliiton ulkopuoliset suhteet hu......si , nämä suhteet tuottaa paljon kärsimystä perheisiin, ei voi uskoa että kukaan siinä suhteessa olisi onnellinen.
Ei ihminen voi asennoitua tekemään mitä tahansa, eikä voi loukata ympäristöään siitä joutumatta itse vastuuseen, usein myös suuriin itse aiheuttamiin vaikeuksiin.
On se vaan ihmeellistä että avioliitto on niin pyhä jollekkulle ,ettei sitä voisi purkaa.
Ja miksi sitten ihmiset hakeutuvat sellaisiin suhteisiin, kun ei sellaisesta ole kuitenkaan muuta kuin harmia.
Eihän minun käsittääkseni ihmiset ala tositoimiin sellaisen kanssa jos tietää , että toisella on avioliitossa kumppani, kyllä on sitten aikalailla järki kadonnut, --onhan sitä pidettävä näissäkin asioissa järkipäässä .
Miehellähän se kyllä kuulemma" seisoo "kummasakin päässä yhtä aikaa.
Mutta,--- ei yhden syy ,,,näissäkään tapauksissa.
yleensä avioliitot hajoaaki, nykyään herkemmin kuin ennen.
on se vaan niinettei kolmas mahdu kahden ihmisen suhteeseen.
Mitä aloittajan esittämä käsite läheissuhde tarkoittaa? Käsite jää jotenkin roikkumaan ilmaan. Siitä huolimatta annetaan innokkaasti neuvoja.
Parisuhteessa pitäisi olla kyllä läheinen suhde, mutta sitä kai tuossa ei tarkoiteta.
Aloitukseni on todella aito ja tuli kipeästä "särkyneestä" sydämestä.
Minulle läheissuhde tarkoittaa sitä, että ollaan yhdessä matkoilla, vierailuilla, marjassa, sienessä jne. Kumpikaan ei piiloittele ystäväänsä, jos tuttava tulee vastaan, ylpeänä haluan esitellä kumppanini. Meillä olisi omat asunnot, kumminkin sellaisen välimatkan sisällä , että voimme käydä, olla joitakin aikoja toistemme luona, vuoroin vieraissa. Sitoutumista kumminkin, ilman papin aameneita ja yhteistä osoitetta. Keskinäistä luottamusta, aika tiivistä yhteydenpitoa. Puhelinsoitto aamulla, silloin kun hän ei ole luonani, se keventää päivän alkua ja tuntuu niin kuin aurinko paistaisi. Monen mielestä olen varmaan hyvin naivi , vanha höppänä. Pitkän raskaan omaishoitaja urakan jälkeen tarttisin elämässä mukana olevan toisen sukupuolen läheisyyttä.
sesi kanssa, sitten osaat elää toistenkanssa.
Taitaa olla utopinen haave tässä ijässä, varsinki jos ei ole nuorempana oasnnu tai pystyny luomaan kestäviä ihmissuhteita, olin myös kymmenen vuotta omaishoitajana, kunnes voimani loppu ja oli puoliso luovutettava ammattilaisten hoitoon, silti olen hyvin yksinäni osannu elää, jokapäivälle olen keksiny menoa, kotona vietän aikaa yksikseni illlat tv:n ja tietokoneen seurassa, on myös harrastuksia joita voin tehdä yksin kotonaki kuten p.laatikko runoilija, erilaiset käsityöt, juttelen puhelimessa ym, aika kuluu kummasti , kotityöt vie oman aikansa, matkustan toiselle paikkakunalle silloin tällöin, tapaan sukulaisia, kaikkea ei enään jaksakkaan tehdä niinkuin aikasemmin, monesta ihanasta harrastuksesta olen luopunu, mutta ajatuskin niistä on antoisaa.
Tietenki on fyysiset tarpeet mutta ne ei hallitse elämää, olen huomannu että hyvin selviää ilman seksisuhdetta, ei vanhana jaksa enään orgasmeja hinkata, onneksi ei tarvikkaa, luonto tekeetehtävänsä ei vanha ihminen seksinpuutteeseen kuole, emmehän ole enään sukukypsässä ijässä, se on ohi jo, ronskisti kirjoitin mutta kaikki on totta, vielä ronskimminkin voisin kirjoittaa.
että eräät pääsee neuvomaan ja pätemään.
kysy
Poikipa yksi pieni surullinen romanssinpoikanen tekstiä!
Tuntuu yhdellä nikillä ainakin olevan jokaiseen mielipiteeseen jotain kommentoitavaa.
Aloittaja toivottavasti löytää kumppanin jolla on aikaa ja samat elämänarvot kuin aloittajalla. Jokainen hetki ei tarvitse olla yhdessä, mutta ne hetket jotka siihen kulutetaan, pitää kuluttaa niin, ettei kumpikaan tunne olevansa syrjässä.
Tsemppiä suhteeseen.
Sanoppas sinä avaaja rehellisesti ,minkä ikäisenä naisilta oikeasti loppuu sexi elämä. Jos vielä innostaisi, vaatiiko asiaan pääseminen pitkänkin seurusteluajan vai voiko jo het kohta ilmoittaa halunsa .
Onko vanhojen naisten huulien punaamisella joklin viesti vaiko ne on punattu muuten vaan. Nyt kun olen saanut reilusti liekaa kiinnostaisi kovasti tämä sexin harrastaminen meidänkin ikäisten kanssa.
En tiedä minkä ikäisenä seksi loppuu. Minulle tuli yli 20 vuoden tauko aviomiheni sairauden takia. Vieraita suhteita ei ollut. Ihon ikävä oli ajottain kova.
Nyt leskenä minulla on ollut hyvä seksi kumppani, ikäiseni, minua ainakin seksi kiinnostaa.
Ei se seksihalu koskaan lopu. Voimat ovat sen verran vähissä, ettei turhista innostu eikä jaksa ruveta touhuamaan. Pitää olla 'sitä jotain' ja muutakin siinä suhteessa.
Siinåpå sen nyt sanoit. Tuota olen epäillytkin. Tuttavapiirissäni on useita leskimiehiä jotka eivät enää suostu yhteis asumiseen naisten kanssa. Eräältäkin sitä kysyin ja kertoi yrittäneensä parinkin lesken kanssa, Jo parin viikon päästä heittäytyi kuri päälle ja leskimiehen huonekalut sai uuden järjestyksen, Tallinassa vierailevat jotkut aivan viikottain, Kun monetkaan ei sieltä mitään tuo niin arvaa sen mitä sieltä hakevat.
Näin se on mummo hyvä kun kerroit en ole uskaltanut ehdotuksia tehdä, jatkossa kaiketi ei ollenkaan,
Pitäkööt pillunsa !
No niin ---siittä kuulitte . Suomalaisen miehen "suusta", Suoraa puhetta -
Ja kun oikei on yrittänyt , kai se panee noin sanomaankin.
Kun hakeudutaan toisen ihmisen läheiseksi ystäväksi , ,ei kai siinä nyt heti ole "se " mielessä . Eihän siittä sitten muuta voi tullakkaan kun ,tällaisia kokemuksia.
Ystävyys muuttuu pikkuhiljaa siihen, että pitääis olla toista lähellä ja sitten sen jo --loput arvaattekin .
Muttakun ei ole sitä ROMANTIIKKAA mitä nainen kaipaa --vieläpä vanhanakin .
Sen kun oppisitte mieskullat. opetelkaa ennenkuin on liian myöhäistä.
Kyllä nainen on nainen vielä 77vuotiaanakin --voin sen itse kohdallani tunnustaa.
Jos löytyy sopiva ystävä, seksiä voi tehdä heti, kysyy vain " mennäänkö teille vai meille "
jonain pääivänä sen teen vaikka olen eläny neitseelistä elämään toistakymmentä vuotta .
ei tässäijässä säästämään kannata enään alkaa, heh,