Ihmettelen itsekin että miten ihmeessä jaksan tänne raapustella, kun tuntuu että monet keskustelut on jauhettu ja käyty moneen kertaan ja tikusta tehdään asiaa noin 80 prosenttisesti. Onhan tää hyvä foorumi ja olen itse saanut apua ja valaistusta tiettyihin asíoihin. Ajattelen vain että missä on elämä kun tyypit (itse mukana) istuu rähmäisen koneen äärellä kesäkauniilla. Tuollahan pitäis kirmata varsan lailla pitkin niittyjä ja polkuja ja heittää tietskat, kännyt ja telkkarit mäkeen. Hullujako me ollaan vai mitä:P?
huhuu missä elämä!?
Artis
11891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun on tylsä työ, niin ehtii kirjoitella vaikka mitä vaikka minne. Istuskelen call-centerissä ja tämä on henkireikä kaikkien niiden puheluiden lomassa. Muuta ei ehtisikään tehdä. Kotona sitten harvemmin tulee vilkaistua enää tännepäinkään.
Pitäähän sitä ihmisen rentoutuakin. Tulin justiinsa lenkiltä. Pitäähän sitä antaa noiden jalkojen vähän aikaa jäähtyä, että tonne voi mennä heiluun uuestaan.
Mutta tosiaan, kui väellä riittää pinnaa jauhaa välillä ihan samoja aiheita viikosta toiseen. Kuten ne vanhat kliseet, joita nyt täälä pyörii koko ajan. Tosin aina on uusia ihmisiä, jotka tarvitsevat asiallisia vastauksia täällä vakituiseen heiluvilta, joille asiat on jo itsestään selevyyksiä.
Täytyy myöntää, että kyllä arvostan niitä, jotka jaksaa aina vastata samoihin kysymyksiin uudestaan ja uudestaan.
Arvostan myös niitä jotka jaksavat kärsivällisesti vastata uudelleen ja uudelleen samoihin kymysyksiin:) Mutta silti herää epäilys että olen ja muutamat muut myös lievästi sanoen addiktoituneita. Mitä teimme ennen nettiä ja tietokoneita? Kulutimmeko aikaamme telkkarin ääressä vai puhuen maratonpuheluita vai mitä? Kyllähän tää netti on hieno asia, mut ainakin multa se syö aikaa muusta, kuten lukemisesta ja muusta kirjoittamisesta jne. Tähän lähes välittömän palautteen ja jatkuvan kontaktin verkkoon jää helposti koukkuun.
En tunnusta addiktoituneeni nettiin tai mihinkään keskustelupalstaan. No, ennen nettiä pelailin päivät pitkät tietsikkapelejä. Ennen sitä leikin pikku sotilailla ja pehmoleluilla leikkikehässä.
Tässä ainakin oppii kirjotteleen jotain. Kirjallinen ilmaisu kehityy kokoajan. Tosin sittenn taas se verbaalinen ilmaisu hivenen kärsii.
Kyllä tähän kyllästyykin.
ei tuonne ulos tarkene mennä kun on niin kylmä. kesä antaa odottaa itseään, ainakin täällä pohjoisessa. mansikanmyyjilläkin on untuvatakit päällä. kohta haen omani varastosta...
..että mistä ne lespot oikein tunnistaa? ja miks aina toinen näyttää ihan mieheltä? et niiku pitääks sen toisen olla suhteessa mies?
hihih..eikös juuri täntapaisiin ole niiin hauskaa vastailla päivästä toiseen? :D
tämä se vasta on elämää! kesä tai talvi.
*kiherrys*
älkää nyt joku käsittäkö tätä väärin :)
..ihan höpöjä puhu! Minä ainakin tässä välillä käyn lenkillä ja picnikilläkin kultani kanssa.
Ja sitten on vielä tämä työ..
Joillekkin tämä on lähes koko elämä...
..mielenkiintoista. Erittäin mielenkiintoista!!
Jostaihan se seura on etittävä kunkin.
Minä saan seuraa muualta kuin chatistä. Täällä eri palstoilla on kiva vierailla. Moni asuu täällä.
...kysymys. Palstat. Mitäpä muuta elämäkään tuntuu usein olevan, kuin "sitä samaa". Sitten yht´äkkiä maailma järkkyy. Tulet jätetyksi tai jätät itse. Tai joku kuolee, sairastuu vakavasti. Töissä jotain kamalaa. Maailmalla murheita, ahdistavia oloja, sotia. Aika ennen tätä tietoiskua oli sittenkin mukavaa.
Jos on vain jotain pientä väittelyä, galluppia (joka ei oikeastaan kiinnosta, mutta...), niitä samoja kysymyksiä, niitä samoja ongelmia, sitä samaa tylsää ivaa joiltain ilman terää, sitä ... jne jne, niin - niin, kaikki on aika ok. Me ollaan suht' kilttejä, lopunperin. Se on sympaattista.
Toivon aina sydämestäni, että kaikki uutiset olisivat tiedeuutisia, ne saavat olla mullistavia (paitsi maapalloa uhkaavasti lähestyvät asteroidit tms). Ne muut ovat masentavia. Tämä palsta ja sen kirjoittajat ovat..., no, suhtaudun ehdottoman subjektiivisen puolueellisen myönteisesti.
Ilman sitä "rähmäistä konetta" meillä ei olisi tätäkään kontaktia (ei sen puoleen muillakaan, joskus tuntuu, että avohoito on näiden keskusteluryhmien varassa, kummallisia kommentteja joillakin palstoilla!). Ei silti jäädä koukkuun, elämä on tuolla ulkopuolella.