teryleeni ja crimplene - kankaat?
mihin on hävinnyt
vai onko?
252343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Muistoissa on ,vaaleensiniset hirvitykset ei rähjääntyneet reissussa eikä rypistyneet.
Mutkattomiksi sanottiin
Onneksi ovat hävinneet. Aivan kamalia, hengittämättömiä, eivät lämmittäneet ja toisaalta hiostivat. Muistan, että äidillä oli useita crimplene asuja ja meillä lapsilla terylen housut, ja värityskammotuksia olivat kaikki valmisvaatteet.
Naapurilla on finnlene housut ja takki parempana vaatteena, sellaisia miesten pukuja tehtiin 70-luvulla. Niitä ei saa rikki millään, kestävät isältä pojalle, pese ja pidä:)
Hänellä olisi varaa ostaa uusi puku mutta ei saa entistä hajalle:(
Kangas on saman tyylistä kuin crimplene.
Työskentelin vuosia ulkomailla. Kun palasin takaisin, menin paikalliselle tanssitalolle tuttuja katsomaan. Ei niitä (miehiä) enää muuten tunnistanut kuin vaatteista. Rippipuku edelleen käytössä!
Terylene oli tuotemerkki, ja kangas oli ihan tavallista polyesteriä. Tuotemerkki Trevira oli niinikään polyesteriä. Ostin noin 10 vuotta sitten Kaph Ahlista polyesteriset prässihousut. Ihan samanlaiset kuin 70-luvun teryleenihousut. Crimplene on erilaisista kuiduista tehty neuloskangas. Ehkä se oli tietty joustokankaan kudonnan rakenne tai sitten pelkkä valmistajan tuotemerkki. Pikee on samankaltaista kuin krimpleeni.
Ehkä patentit ovat menneet umpeen, tai sitten Teryleeni ja Crimplene ovat vanhentuneita käsitteitä, eivätkä ole enää tarkoituksenmukaista tietoa kankaasta. Vaatteen tai kankaan ostajalle tappeellista tietoa on kankaan raaka-ainekoostumus, ei niinkään tuotemerkki, ellei nyt sitten ole kyseessä joku erittäin hieno tietyistä lampaista saatu tweed-kangas tms. Nykyään palvotaan vaatteen ommelleen valmistajien tuotemerkkejä.
Minulla oli vaaleanvihreä hihaton kotelomekko krimpleeneä. Se oli huoleton ja siisti, ja siinä oli kaunis kaula-aukko.
Kankaiden(?) helvettiin jonne ne kuuluvatkin. Fleece kuuluu siihen samaan jengiin.
(Asiallinen vastaus tossa ylempänä "tuotemerkkejä vaan").
Mulla olikans kotelomekko valkosta crimpleneä, jossa oli v-kaulaukko ja sini/punaset raidat kaula-aukon ympärillä kuin Ranskan lipussa. Hyvä asu lentokoneessa kun ekak lensin Nykkiin.
Fleece on käytännöllinen ja lämpöinen materiaali sellaiselle joka paljon liikkuu ulkosalla.
En ymmärrä miksi kiroat sen alimpaan...?
Fleece on teryleenin lähisukulainen, tehty kierrätetyistä PET-limsapulloista :) sinänänsä ihan hyvää uusiokäyttöä mutta mielestäni epämiellyttävä päällä (lämmin ja nihkeä). Uusi fleece on pehmeä ja lutuinen mutta jo muutaman pesun jälkeense lutuisuus katoaa (mun mielipide vaan ).
On olemassa hyvälaatuista fleecea joka on osaksi mikrokuitua.
Pakkaskelillä vaeltaessa sen parempaa alusvaatetta ei olekaan, tietysti kerraston päällä.Päällysvaatteiden alla.
Fleecefani, Fleece kuulu juurinkin sinne minne ei päivä paista!
Joka ikinen kerta kun peset fleece vaattaan, tuhoat meidän vesivarantoja, koska niistä irtoaa mikromuovia, jota ei pystytä vedestä poistamaan. Myös ilmakehässä hengitämme mikromuovia, että siksi! Villa kunniaan!
Kaikki jotka ovat ulkona työssä ympäri vuoden tietävät että puuvilla kuuluu golfkentälle.
Jos haluat pysyä lämpimänä, silloin valitaan keinokuitua.
Muistan ne miesten teryleenihousut, väri yleisimmin vaaleanharmaa, samanlaiset kaikilla hiukan eri sävyissä. Kyllä kestivät!
Muistan että hankin ensimmäiset housupukuni, siis pitkät housut ja yläosa samaa kangasta, joskus 60-luvun lopulla. Sininen olisi vieläkin tyylikäs, siinä oli kiva leikkaus, materiaali (puuvilla?)jerseytä. Se oli paksu mutta muuten mukavampi materiaali. Olisi tyylikäs vieläkin, jos jostain löytyisi. Musta taas oli varmaan crimpleneä. Pieni pystykaulus, edessä vetoketju mutta ei alas asti. Vetoketjua pidettiin hiukan auki, esim. valkoista poolopuseroa muistan pitäneeni alla. Molemmissa housut persuuksista tiukat ja melko leveät lahkeet. Missä lie mokomat hienoudet nyt? Musta on päässyt jokuseen valokuvaan vuoden 1969 lopussa.
Kirppareilta näitä mekkoja ja housuja vieläkin löytyy. Ei vain ole tarpeeksi kiinnostanut, nuoriso niitä kuulemma ostaa.
Nyt tuli mieleen mun housupuvut kans samoilta ajoilta tai hiukka myöhemmältä, 70-luvun alusta, bell-bottom lahkeet melkein maahan saakka, vyötärö lanteilla, tummansininen teryleeniä, ryhdikäs ja joustava, toinen crimpleneä, ruskea keltaisin raitasomistuksin kaula-aukon ympärillä mä tykkäsin että ne oli hyvät ja käytännölliset asut ja mulla on valokuvissa päällä, näyttää tosi hyvältä, mutta..
...
mutta kyllä kait 20-vuotisena, hoikkana sirpakkana on nätti vaikka olis perunasäkki päällä:)
Minun mielivärini on iät ajat ollut 'navy blue' (amerikanserkkuni sanoi että en muuta väriä näekään kun oltiin ostoskierroksella). Ei kuitenkaan enää, liika on liikaa. Jännää kun tuo ruskea tuli kuvioihin 70-luvulla, muistan kun ensimmäisen lapsenikin puin suurelta osalta ruskeisiin. Ihan hyvältä ne näytti, esim. valkoruskearaidallinen ulkohaalari oli tosi hauska (kurikkalaista Entententen-mallistoa). Materiaali tosin puuvillaa, ei luojankiitos mitään crimpleneä ;-D
Entä muistatko ne piukeet nahkahousut samoilta ajoilta? Mulla on yhdet vieläkin tallessa, ei ihan taida sopia päälle mutta toivossa eletään...
Eikös teryleeni ole polyesteriä? On erilaisssa sekoitteissa tosi käytännöllinen.
Joo kaikki oli ruskeeta ja oranssia ja laivastonsinistä ne olivat tosi tyypillisiä värejä siihen aikaan. Mulla ei ollut nahkahousuja koskaan, asuin silloin jo poissa Suomesta ja vuorokauden keskilämpötila 24 C ei suosinut tiukkoja nahkavaatteita, mutta hotpantseja ja lyhkösiä culotteja (shortsi-housuhame) olivat kova sana:) ja apua korokepohjakengät jotka oli kuin ohuilla nahkaremmeillä jalkateriin ripustetut tiiliskivet...miten ihmeessä pysyin edes pystyssä niillä saati sitten pystyun kävelemään kolmannen maailman katastrofaalisilla jalkakäytävillä.
No, nuorena sitä luulee että on komee kun on mahdollisimman 'korkeella'. Sen näkee nytkin kaduilla vähintäänkin iltaisin kun keskenkasvuiset mutta (lähes) täysi-ikäiset pikkupimut ovat menossa viihteelle - kenkien malli on eri mutta korko ihan mahoton. Miettii tässä että toivottavasti heittävät kengät kuuseen biletyksen jälkeen, niin huonoksi jalat/varvasnivelet niissä pitkän päälle menee.
Shortsi-housuhameita mulla on toki ollut, ja amerikoista ostin 60-luvun lopussa vastaavantyylisen mekonkin, valkea-beige-kukkakuvioisen hienotusluomuksen. Lie jossain kuvassa se kuten valko-laivastonsininen puuvilla-shortsihamekin. Ja samalla lailla ihmettelen että rättimatonkuteisiinko aikoinaan menivät, molemmat. Materiaali ei tosin ollut crimpleneä vaan puuvillaa.
Ostin muuten vajaa vuosi sitten kirpparilta mokkanahkahousut neljällä eurolla, aika piukeet mutta kieltämättä hyvännäköiset. Niillä on taas kiva kilputella kaupungilla kun ilmat vähän viilenee. Väri vaalea keltabeige, mihin voi yhdistellä melkein mitä vain.
Fleece on mitä epämiellyttävin materiaali. Kuin muovipussissa olisi, hiostaa,
koska materiaali ei hengitä, eikä lämmitä kylmällä.
Kunpa nämä esiinnostetut aloitukset häviäisivät samaan paikkaan kuin nuo teryleenit ja krimplenet.
Housupuku oli hyvärunkoisen naisen päällä kyllä hottia.
Minne hävis samettifarkut? :D
Kansakoulujen rehtorit ostivat varastot tyhjiksi. Rehtorin työasu: ruskeat vakosamettihousut sekä harmaa slipoveri ruudullisen kauluspaidan päällä.
kasvomaskiksi tehty on
njj
Kaikki kestävät kankaat ovat hävinneet, koska valmistajat eivät halua enää niitä tehdä. Kankaat on tutkimuksen kautta valmistettu, kauniimmin sanottuna kehitelty, niin että näyttävät hetken hyvältä, sitten nyppyyntyvät ja nuhraantuvat ja kohta pitää ostaa uusi. Oletteko vielä löytäneet hyvää lakana- tai tyynyliinakangasta? Minä en, sellaisia ohuita liruja. Pidän aina kaksinkertaista lakanaa ja tyynyliinaa.