Hei kaikille! Ilmaisen oman kannanottoni koko avioliittohärdelliin. Tutuilla, jotka ovat naimisiin sattuneet menemään menee aika huonosti; milloin pettämisiä, hakkaamisia, jättämisiä. Syy kun ovat menneet naimisiin on raha, status, lapsi tulossa jne, että on pakko tehdä se oikea ratkaisu.
Sanokaapa mikä avioliitossa on oikeaa. Voihan sitä elää vapaammin saman katon alla ns. avoliitossa jos halutaan asia noin määritellä. Mä sanon että avioliitto on sellainen kultainen häkki, on oma tupa ja pottumaa ja kaikille sanotaan: MEIDÄN PERHEELLÄ MENEE HYVIN.
Ihmiset pettävät, ahdistuvat paineiden alla, jättävät. Mitä sitä olemaan naimisissa lasten tai rahan takia, jos ei rakasta. Rakkauskin usein on katoavaista. Itse elän vapaassa suhteessa, alle 35 ja ÄMMÄ.
HARVA PYSTYY OLEMAAN NAIMISISSA (KAHLITTUNA)
42
556
Vastaukset
- mk
Samaa mieltä ja itse miehenä jo yli 20v avoliitossa ja yhsi lapsi niin ei ole oikeastaan mitään syytä mennä naimisiin kun se avio-oikeus erossa tulee kalliiksi ja kun on avoliitossa niin jos ero tulee niin vain yhteisessa omistuksessa oleva omaisuus menee jakoon ja niin edelleen. Avokilleni yksi naisystävä sanoi että kun me ei olla naimisissa niin ei teidetä mitä on olla mutta kyllä se lapsi ja yhteinen asuntolaina on ihan sama asia ja ei se avioiliitto mitään muuta.
- ei muutosta....
Ai ei muuta vai? :-D No miksi sitten ette mene naimisiin? :-D
- Hah !
ei muutosta.... kirjoitti:
Ai ei muuta vai? :-D No miksi sitten ette mene naimisiin? :-D
Justiinsa juuri siksi, että hyvää suhetta ei kannata aviolla pilata.
- nmyujuj
Hah ! kirjoitti:
Justiinsa juuri siksi, että hyvää suhetta ei kannata aviolla pilata.
No juurihan sanottiin että ei se mitään muuta. Joten ei se sitten voi pilatakaan. Nimim. "mk" tuossa laskeskelee mitä maksaa ERO aviossa ja avossa. Hyvä se sekin on suunnitella etukäteen! :-D
- itsekäs sinkku
Vielä parempi ohje, onko pakko ottaa sitä puolisoa saman katon alle?
Parien asuessa kaksivuotta yhdessä haihtuu se ihastuminen ja tilalle tulee vihastuminen. Riidellään kotitöistä, seksistä, rahasta ja vapaa-ajasta.
Olen 30-vuotias ja sinkkuna saan tulla ja mennä, ilman huolen häivää. Asua voi mielensä mukaan, sillä hain asuntolainan pankista en avo-, tai aviopuolisolta.- mk
Onneksi ei ole naiseni kanssa noista asioista tarvinnut koskaan riidellä ja joskus sanon avokille kun itse halauisin kattoa tv rauhassa ja toinen touhuaa kokoajan että tuleppa katsomaan tv ja tehdään ne kotihommat huomenna kimpassa. Se asioiden sopimienen ja yhdessä tekeminen on helppoa mutta jos toinen on hirveä nipottaja niin riitoja tulee jas rahasta puheen ollen kannattaa pitää omat tilit ja omat rhat ja sovitaan mitä kukin maksaa yhteisistä menoista ja niin edelleen. Itse tykkään vakisuhteesta koska sehän vasta kalliiksi tulee hakea sitä seksiseuraa aina tarvittaessa.
- Cloetta...
Avioliitto sopii minulla ja näköjään hyvin monelle ystävätterellenikin sekä heidän miehilleen. Todettu tosiasiahan on, että kaltaiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan. Meillä tämä tarkoittaa sitä, että ystäväpiiriimme kuuluu paljon aviopareja, jotka ovat tyytyväisiä ja onnellisia elämäänsä. Kaikilla vähintään 20 vuotta yhteistä taivalta takana.
Ehkä ihaninta avioliitossa on se sitoutuminen ja tieto siitä, että vaikka meneekin välillä huonosta ja tunteet on hukassa, tietää, että parisuhde kestää vaikeatkin ajat ja yhdessä välillä rämpien, eletään tätä elämää ja rakennetaan yhteistä tulevaisuutta. Lapset, yhteinen koti, yhteinen tulevaisuus ja ystävät yms. yhdistävät. Oma vapaus on avioliitossakin, miksei olisi. Hyvä avioliitto vaatii ihmissuhdetaitoja sekä sitoutumista. - Realisti 78
Avoliitossa eläminen tarkoittaa minulle sitä, ettei ole toiseen täysin sitoutunut. Ei haluta mennä naimisiin, koska se sitoo liikaa, ja varaudutaan tulevaan eroon pitämällä kiinni omasta omaisuudesta kuten aiemman vastaajan viestistä hyvin selvisi. Eli mentaliteetti on aivan erilainen kuin avioliitossa.
Avioliittoon sitoutuminen tarkoittaa sitä, että ollaan yhdessä myötä-ja vastamäet kun taas avoliitossa jo lähtökohtana on ajatus, että ero tulee jossain vaiheessa. Pidetään takaovi auki, jos jotain parempaa sattuu tulemaan vastaan.
Aina on yhtä huvittavaa, kun joku tulee sanomaan miten avioliitossa petetään tms. Onko joku oikeasti niin tyhmä, että luulee ettei pettämistä, alistamista, haukkumista, hakkaamista, alkoholismia tms. voisi esiintyä aivan yhtä hyvin avoliitossa kuin avioliitossa. Ihan turha laittaa tuollaiset asiat naimisiinmenon syyksi kun todellisuudessa vika on noin käyttäytyvien ihmisten. Hyvä Cloetta, olen kanssasi samaa mieltä, avioliitto on sitotumista koko elämän kestävään projektiin, iloineen ja suruineen, ilman pettämisiä.
Välillä on huonompia aikoja, yleensä hyviä aikoja.
Avioliittooakin pitää huoltaa, sitä pitää hoitaa jotta rakkaus säilyisi, siihen löytyy kyllä tapoja vaikka kuinka paljon.
Oma vapaus harrastuksiinkin on avioliitossa, mutta kiteyttäisin avioliiton ja perheen yhdellä sanalla - turvasatama.- Hah !
Projekteja on onneksi paljon kaikenlaisia ja eri nimisiä. Avio on niistä yksi ja huonoimmasta päästä ainakin silloin, kun se muistuttaa enemmän vankilaa kuin kahden ihmisen rakastavaa yhdessäoloa.
Avioliitto on tosi monelle kaikkea muuta kuin "turvasatama", jotkut saavat turpiin niin että roikuu, kun eivät suostu olemaan niin kuin kusipäiden kunkku vaatii.
- Ei valmiita
Kaikille teille kirjoittajille sanoisin, ette ole valmiita ette avioliittoon ettekä avoliittoon. Paljon on vielä opittavaa elämästä, joten eläkää vaan sinkkuina, että ette missään tapauksessa sotkisi toisten elämää ja varokaa tekemestä lapsia, sillä ajatuksen juoksunnen on vieläkin alemmalla tasolla kuin pienellä lapsella.
Antakaa niiden tuttavienne elää liittooaan ja pysykää kaukana mielipiteinenne.
Ajatelkaa omaa lapsuuttanne, mikä siinä oli hyvää ja mikä huonoa. Haluatteko toiselle ihmiselle samaa- Se on elämää
Hyvä kirjoitus. Elämän arvot eivät ole kaikilla samat. Kokemattomuus tekee kaikenlaista sotkua elämään. Joillekin merkitsee kiinteä perheyhteys enemmän, myöhemmin lapsenlapset ja elämän jatkuvuus. Elämään kuuluu aina myös vastoinkäymiset, ne on tarkoitettu voitettaviksi yhdessä perheen kanssa. Lapsekas ihminen ajattelee että kun menee naimisiin siitä automaattisesti alkaa onni, ei elämä niin mene. Siitä vasta alkaa yhteisen elämän opettelu ja toisen erilaisten elämäntapojen suvaitseminen. Erimielisyyksistä huolimatta rakastaminen, tahto rakastaa. Jos sitä ei ole ei onnistu toisen kanssa eläminenkään, silloin on parempi että pysyykin yksin eikä tee kiusaa toisen elämään omilla lapsellisilla asenteillaan.
- Ei nimimerkkiä
Avioliitto on sivuseikka. Lapset ovat pääasia. Jos lapsia ei tee, aikuiset ihmiset tehkööt elämällään mitä haluavat. Mutta jos lapsia on, heistä ei voi ottaa "avioeroa" vaan he säätelevät vanhempiensa elämää vaikka olisi kuinka hankalaa ja kahlitsevaa.
- jqoj
Avioliitto on lasten turva, yhteiskunnallisesti. Kuitenkin perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja kulttuurimme rakentuu perhe-elämälle. Rakkaus, sitoutumisen halu ovat kaikki meidän rakastuneiden ihmisten selitys tuolle avioliitolle, mutta niin väärä tapa lähestyä asiaa. Siispä minun mielestä avioliitto pitäisi ensisijaisesti ajatella lapsia varten tehtynä asiana. Se on se vanhempien rakkaus lapsia kohtaan mikä pitää homman kuosissa. On halua pitää omasta parisuhteesta huolta, voimaa olla pettämättä toista, koska sitä ei halua tehdä lapsilleen. Jos etsimme avioliitosta jotain kaiken täyttävää romantiikka niin puihin menee. Tunteen arjistuvat, joillain laimenevat ja silloin pitää löytää tahtoa herätellä nuo tunteet uudestaan, se tahto löytyy monilla juuri siitä millaisen lämpimän kodin haluaa tarjota lapsilleen.
Ja ei en ole kyynikko, koen löytäneeni sielunkumppanin jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Eikä kukaan ole minulle parempi. Mutta olen myös tietoinen siitä että välillä tulee kausia jolloin pitää löytää uskoa omaan elämään, parisuhteeseen ja perheeseen. Avioliitto edistää sitä, ja sen vuoksi siihen ei kannatakkaan ryhtyä, ennen kuin tietää että toinen on sellainen ihminen jonka kanssa voi lapsen/lapsia kasvattamaa ja jakaa samat arvot kuin itse.- J aVääntöä
Just kävin laittamassa pari tarinan alkua tuonne keskusteluihin.Perseestähän tämä niinsanottu,"perheellistäminen" on.Huomaan kuitenkin "NUORESTA" iästäni kuitenkin sen,että en voi ymmärtää niitä jotka OLEVINAAN on perustaneet perheen.Kaikki voi mennä hyvin,mutta...
- jqoj
J aVääntöä kirjoitti:
Just kävin laittamassa pari tarinan alkua tuonne keskusteluihin.Perseestähän tämä niinsanottu,"perheellistäminen" on.Huomaan kuitenkin "NUORESTA" iästäni kuitenkin sen,että en voi ymmärtää niitä jotka OLEVINAAN on perustaneet perheen.Kaikki voi mennä hyvin,mutta...
En ymmärtänyt ihan kirjoitustasi. Se "perheellistyminenhän" on oma valinta. Ei kenenkään tarvitse hankkia lapsia tai sitoutua toiseen ihmiseen. En siis puhu mistään "statusperheestä", puhutko sinä? Vai siis ärsyttääkö sinua jotkin nuoret perheet ja siitä tuo teksitisi?
Uskon kuitenkin että perheenperustaminen johtuu pääsääntöisesti siitä että halutaan jatkaa verenperintöä, haluttaan kasvattaa lapset ja uskotaan niihin omiin kasvatustaitoihin. Eläimiähän mekin olemme, ihan samalla tavalla meillä on biologiset tarpeet tehdä jälkikasvua, siinä vain pitäisi ottaa se ihmisen kuuluisa äly mukaan ja valita vierelle ihminen jota jaksaa katsella sen 20vuotta ainakin :) Tietysti monesti elämä vaan vie, voi olla kuolemaa, sairauksia jne. Mutta lähtokohtaisesti pitäisi olla noin.
En jaksa kyllä uskoa että suurin osa perustaa perheen vain sen takia koska niin "pitää tehdä" ja se on "normaalia". Tietty sellaisiakin on, mutta ehkäpä vähemmistönä, toivottavasti. - Sormuksille ei.
Myös avoliitossa on tarjottava lapselle turva, ei siihen tarvita papin aamenta, parisuhde voi olla usein täydellinen ilman avioliittoa.
En vain ole halunnut naimisiin eikä 3 lapsen isäkään, kuitenkin meillä on 3 jo aikuista lasta joista 2 elää omillaan ja nuorin asuu kotona.
Suhteemme on vapaa jossa kunnioitamme toistemme harrastuksia ja ei koskaan kysytä minne menet, vaan koska tulet, ettei tarvitse huolestua.
Itse olen pettänyt avokkiani, mutta kuitenkin äitinä olen niin tärkeä ettei mistään erosta edes olla keskusteltu. Puolisoni ei ole mikään lessukka jos niin luulette, vaan mies joka ymmärtää tarpeeni ja minä hänen.
Rakkaus ei tarvitse liittoa, vaan kunnioitusta ja ymmärrystä käsitellä toista oikeen.
- yks avio
Avioliitto on harkittu liitto, missä lupaus yhdessä elämisestä on tehty julkisesti. Ennen kaikkea solmittu liitto on kunnioitusta puolisoa kohtaan, missä on luvattu elää yhdessä niin myötä kuin vastoin käymisissäkin. Avioliitto nähdään myös rehellisenä osoituksena omista aikomuksista, kun on varma, mitä elämältä odottaa. Sen sijaan avoliitossa tulevaisuus on jätetty auki. Eletään yhdessä päivä, tai vuosi kerrallaan ilman lupauksia loppu elämästä. On lukuisia syitä, miksi avioliittoa ei ole haluttu solmia. Ainakaan en itse välittäisi jakaa omistusasuntoa, jos kyse olisi avoliitosta. Näin ollen laina ajat ja korot olisivat sidottuja, mutta itse liitto olisi vailla takuita. Mitä nyt tiedän, usein toinen haluaisikin mennä naimisiin. Vaan toinen ei osaa päättää...
On tietysti totta, että avioliitotkin päättyvät kaikista lupauksista huolimatta. Onkin ihme, että alussa täydelliset liitot kariutuu syistä, mitä ei etukäteen osaisi kuvitella. - Onneksi-.
Vapaassa suhteessa paineita ei pääse tulemaan kun pussit voi tyhjentää vapaasti mielensä mukaan keneen haluaa.Yli 45v äijä.
- Reiät pusseihin
Vapaassa suhteessa ei saa olla lapsia, jo elämä on pelkkää pussien tyhjentämistä, ei se elämä kovin kaksista silloin ole, siitä puuttuu se tärkein, kahden ihmisen välinen todellinen rakkaus, joka on aitoa toisesta välittämistä, yhdessä elämistä ja yhteisten lasten kasvamisesta iloitsemista.
Se ei todellakaan ole pelkkää pussinen tyhjentämistä, noihin pusseihin pitäisi tehdä sellainen reikä, joka ei umpeudu, vaan jatkuvasti valuu tuotteet pois, niin silloin tämäkin ihminen löytäisi ihmisyyden ja saisi nauttia oikeasta elämästä.- Joku vaan
Nykyään maailmassa on niin paljon lapsia, ettei kenenkään pidä tuntea velvollisuutta tehdä niitä lisää.
Jos lapsia tekee, heistä huolen pitäminen on tietysti elämän tärkein asia. Mutta vaikka olen itse elänyt tätä "oikeaa elämää" lapsineen ja rakkauksineen, en voi sanoa sitä nauttimiseksi. - Samaa mieltä!
Todella hyvä kannanotto. Juuri näin!
Minä taas väitän, että tänä päivänä avo/avioliiton ero on entistä enemmän juridinen ja sitten vasta perinteiden seuraamista. Yksikään avioliitto ei takaa sitoutumista toiseen tai perheeseensä, kuten ei avoliittokaan. Avoliitto voi olla yhtä kestävä tai hajota yhtä helposti kuin avioliittokin. Jos ero tulee ja on lapsia, ei se perheelle ole sen heppoisammin hoidettu, oli sitten suhdemuoto mikä tahansa. Mikään ei siis takaa onnea automaattisesti, eikä sitä löydy avioliitosta sen helpommin. Suhteen kunnossapito ja yrittäminenkään ei lisäänny, vaikka olisi kuinka tiukassa se kultainen rinkula siellä nimettömässä. Työ ja tahto ovat tuhat kertaa merkityksellisempiä asioita. Hyvä PARISUHDE vaatii kompromisseja, ihmissuhdetaitoja ja sitoutumista sovittujen yhteisten sääntöjen mukaan.
Avioliitossa en siis näe oikeastaan mitään sen oikeampaa kuin avoliitossakaan. Lailliselta kannalta sitten saattaa olla enemmän hyötyä. Mm. puolison lakiturva parantuu huomattavasti. Tuttavani menetti juuri avomiehensä yllättäen. Koska hääpäivä oli sovittu vasta syksylle, jäi hän uusperheellisenä periaatteessa täysin vaille turvaa. Yhteinen lapsi olisi parantanut tilannetta, mutta luonto päätti toisin. Puolison merkitys näkyy nyt.- Antipinnallinen
Niin todellakin ei ole mitään järkeä elää pinnallista elämää. Materialistinenkaan elämä ei riitä kuin harvalle. Lisäksi yleisesti ottaen ei ole mitään järkeä hankkia lapsia ihmisen kanssa jota ei rakasta ja joka ei rakasta sinua.
Loppuen lopuksi tyhmyydestä sakotetaan aina. - tieto jatkuu
Sinä sekoitat parisuhteen ja avioliitto- käsitteen.
Kuten totesit, jos avioliitto on häkki ei siihen kannata hakeutua.
Sinun tapa olla suhteessa on yksi tapa ja sinulle toimiva, minulle ei. Toisaalta sinun tapa olla suhteessa laittaa koko suhde käsityksen uudelleen arvioitavaksi.
Ei vapaa suhde, mainitsemasi kultainen häkki, avosuhde tai aviosuhde ole tae onnellisuudesta. Joka ei uskalla pettyä, ei voi rakastaa...onkohan se totta?
47 ukko ja aviossa 25 v(saman naisen kanssa) - 67-v
Otsikointisi kertoo riittävästi.
41-vuotta tyytyväisenä aviossa olleen ei tarvitse edes kommentoida! - Nainenkol
lycosiade
tutkimusten mukaan avoliitto päätyy eroon viisi kertaa todennäköisemmin kuin avioliitto. Eli vaikka kuinka olisi juridininen sopimus, niin mentaliteetti ero liittojen värillä on suuri. Nuoret muuttavat yhteen ja eroavat yhtä nopeasti, ei sellainen liitto ole normiseurustelua kummempaa. Nykyään kun avoliittoon muutetaan parin kuukauden seurustelun jälkeen, niin on selvä, että usein ero tulee. Sitä kenen kanssa naimisiin mennään, harkitaan paljon pidempään.- T...M.... esimerkkiL
Harkitaan joo, paskat sitä harkitaan muuta kuin taloudelliselta kannalta. harvalla vaan on pokkaa myöntää, että avioliitto on solmittu että esim. vaimolla on rahaa?, sitten voidaan hankkia asunto?
Vaimo halusi naimisiin koska häpesi olla ikisinkku, kelpaamaton kenellekkään.
Äijä vahingossa kännissä kosi, mutta ei ollut selvänä pokkaa perua?
Näissä liitoissa vaimo määrää ja ukko on kynnys matto, vailla mitään oikeuksia ja viedään kuin pässiä liekassa. - hipsuii
Näinhän se menee. Tietysti osa ihmisistä ovat vain tarkoituksella menemättä naimisiin, vaikka aikovatkin viettää loppuelämänsä yhdessä. Ja ihan yhtä oikea tapa sekin on elää (tai siis eihän oikeaa tapaa olekaan ;). Mutta suurimmalle osalle ihmisiä tuo ero avoliiton ja avioliiton välillä on suuri. Avoliitossa useimmiten vielä katsellaan ja haaveillaan kun taas avioliitossa lupaudutaan. Tietysti sitoutua voi pelkästään lapsien ja asuntolainan kautta, mutta useimmat varmasti vieläkin mieltävät juuri tuon avioliiton siksi loppuelämän lupaukseksi. Ainakin itse tykkään ajatella niin :) Minä en edes suostuisi lasta tekemään jos mies ei suostuisi naimisiin menemään, koska a)lapsi on jo sitoumus b)juridiset asiat (toinen voi jäädä leskeksi jne) (sanottakoon vielä että mitään kirkkohäitä en olisi vaatimassa:D) Mutta siis niinhän se menee että kukin tyylillään :)
- hipsuii
hipsuii kirjoitti:
Näinhän se menee. Tietysti osa ihmisistä ovat vain tarkoituksella menemättä naimisiin, vaikka aikovatkin viettää loppuelämänsä yhdessä. Ja ihan yhtä oikea tapa sekin on elää (tai siis eihän oikeaa tapaa olekaan ;). Mutta suurimmalle osalle ihmisiä tuo ero avoliiton ja avioliiton välillä on suuri. Avoliitossa useimmiten vielä katsellaan ja haaveillaan kun taas avioliitossa lupaudutaan. Tietysti sitoutua voi pelkästään lapsien ja asuntolainan kautta, mutta useimmat varmasti vieläkin mieltävät juuri tuon avioliiton siksi loppuelämän lupaukseksi. Ainakin itse tykkään ajatella niin :) Minä en edes suostuisi lasta tekemään jos mies ei suostuisi naimisiin menemään, koska a)lapsi on jo sitoumus b)juridiset asiat (toinen voi jäädä leskeksi jne) (sanottakoon vielä että mitään kirkkohäitä en olisi vaatimassa:D) Mutta siis niinhän se menee että kukin tyylillään :)
Jaha tämän piti olla vastaus "Nainenkol" merkille... noh etteköhän tajua :D
- :-D
T...M.... esimerkkiL kirjoitti:
Harkitaan joo, paskat sitä harkitaan muuta kuin taloudelliselta kannalta. harvalla vaan on pokkaa myöntää, että avioliitto on solmittu että esim. vaimolla on rahaa?, sitten voidaan hankkia asunto?
Vaimo halusi naimisiin koska häpesi olla ikisinkku, kelpaamaton kenellekkään.
Äijä vahingossa kännissä kosi, mutta ei ollut selvänä pokkaa perua?
Näissä liitoissa vaimo määrää ja ukko on kynnys matto, vailla mitään oikeuksia ja viedään kuin pässiä liekassa.Voi surku, mahtaa olla hankalaa kun ei tiedä haukkuisiko avioliittoa siksi että hirveessä huumassa ensitöikseen pistetään pystyyn megahäät vaikka mistään ei mitään ymmärretä, vai haukkuisiko siksi että että asiaa on pitkitetty ja vähän harkittukin suinpäin johonkin syöksymisen sijaan.... Molemmat vaihtoehdot samassa sopassa ei oikein tahdo istua uskottavasti, eikä ratkaisua nyt ehdi oikein tähän keksiä kun pitää olla huolestunut naapuruston järkiavioliitoista, joista tiedätkin enemmän kuin ko. ihmiset itse... :-D
Olet oikeassa. Tilastot puhuvat täysin vastaan mutuani. Parit voivat tosiaan muuttaa yhteen hyvinkin nopeasti, ilman sen kummempia kommervenkkejä siinä välissä. Saati ilman entisaikojen paheksuntaa.
- ylläriä ?
Avoliiton todennäköisyys eroon on noin 90%:n luokkaa. Avioliitossa se on noin 50%.
Jos vielä otetaan huomioon se, että osa avioliitoista on solmittu (sanotaanko 50%) mikä minkäkin "väärän" syyn vuoksi, tullaan mielenkiintoiseen asiaan...
Eli niistä avioliitoista jotka on solmittu yhteisen sitoutumisen ja toistensa kunnioittamisen vuoksi, selkeästi SUURIN osa päättyy vasta puolison kuolemaan... kun taas avoliitoista edelleen parhaimmillaankin vain se 10% päättyy avopuolison kuolemaan... joten voidaan selkeästi päätellä avioliiton olevan ainoa oikea tapa varmistaa suhteen pysyvyys.
Sitten on tietysti niitä jotka pitävät elinikäistä sitoutumista halpana makkarana... eli perheitä joista kirjoitit.
Jos et tunne itseäsi etkä toista, tai jos olet ailahtelevainen luonne etkä pysty sitoutumaan - älä mene naimisiin. Mutta yllätys yllätys - et tule pysymään yhtään missään liitossa siltä pohjalta.- 2
Viestejä lukiessani kuulostaa kammottavalta tuo avioliiton kautta sitoutuminen, ahistaa jo pelkkä sanakin.
Ei vapaa mies vapaassa maailmassa tarvitse mitään institutionaalista aviolittohäkkiä ympärilleen, ei se ole ihmisen elämisen ja olemisen perimmäinne olemus. Naisilla taas asia on erilainen, he hakevat turvaa ja suvunjatkamista. - :-))))
2 kirjoitti:
Viestejä lukiessani kuulostaa kammottavalta tuo avioliiton kautta sitoutuminen, ahistaa jo pelkkä sanakin.
Ei vapaa mies vapaassa maailmassa tarvitse mitään institutionaalista aviolittohäkkiä ympärilleen, ei se ole ihmisen elämisen ja olemisen perimmäinne olemus. Naisilla taas asia on erilainen, he hakevat turvaa ja suvunjatkamista.No eihän se haittaa jos ei sillai naisten kanssa kaveraaminen ole myöskään elämisen ja olemisen perimmäinen olemus. :-) Kreikan vapailla miehilläkin oli tässä suhteessa luovaa toimintaa....
- ylläriä ?
2 kirjoitti:
Viestejä lukiessani kuulostaa kammottavalta tuo avioliiton kautta sitoutuminen, ahistaa jo pelkkä sanakin.
Ei vapaa mies vapaassa maailmassa tarvitse mitään institutionaalista aviolittohäkkiä ympärilleen, ei se ole ihmisen elämisen ja olemisen perimmäinne olemus. Naisilla taas asia on erilainen, he hakevat turvaa ja suvunjatkamista."Ei vapaa mies vapaassa maailmassa tarvitse mitään institutionaalista aviolittohäkkiä ympärilleen, ei se ole ihmisen elämisen ja olemisen perimmäinne olemus."
minä, minä, minä, ...
Kaltaisesi, jotka eivät arvosta eivätkä todella rakasta muita, eivät mene naimisiin, eivätkä koskaan pysy suhteessa pitkään.
Elämän surin onni on se, mistä et mitään tiedä - jakaa koko elämä toisn kanssa ja nauttia siitä. On sääli ettet edes tiedä mistä puhun. - Ettäs tierät
2 kirjoitti:
Viestejä lukiessani kuulostaa kammottavalta tuo avioliiton kautta sitoutuminen, ahistaa jo pelkkä sanakin.
Ei vapaa mies vapaassa maailmassa tarvitse mitään institutionaalista aviolittohäkkiä ympärilleen, ei se ole ihmisen elämisen ja olemisen perimmäinne olemus. Naisilla taas asia on erilainen, he hakevat turvaa ja suvunjatkamista.Väitätkö sinä, että miehet eivät halua jatkaa sukua ? - Eivät kaikki naisetkaan halua, janoavat vapautta ihan yhtälailla. Ja immeisen turva ei ole missään muualla kuin omassa issessä.
ihan pienenä vinkkinä;
”Mikäli avioerojen kehityksessä ei tapahdu merkittäviä muutoksia, arviolta lähes puolet avioliitoista päättyy eroon (kokonaisavioeronneisuusluku 0.50).”
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/tietoa_ja_linkkeja/tilastotietoa/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avioerot/
”Myös yhä useammat esikoislapset syntyvät nykyisin avoliittoihin. Kuviosta 1 selviää, miten suuri osa kustakin ikäluokasta elää avoliitossa verrattuna avioliittoihin”
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/tietoa_ja_linkkeja/tilastotietoa/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avoliitot/
”Avopuolisolla on oikeus rahalliseen hyvitykseen, jos hän on auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan ja omaisuuden jakaminen ainoastaan omistuksen perusteella merkitsisi toisen hyötymistä.”
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110819-ero-tuli-–-avopuoliso-voi-nyt-vaatia-rahaa
Muistaen että osa avoliitoista päättyy avioliittoon!
- tämä on usein koettu
Vapaa mies kun sairastuu ja lähiomaiset (vanhemmat on kuolleet) pitäisi jotenkin löytää niin eipä nuo sisarukset ja exät ole kovin innostuneita kotihoito-ohjeita ottamaan. Nähty on.
- ....
Me menimme naimisiin rakkaudesta ja halusta sitoutua toiseen loppuelämäkseen. Mitään juridisia seikkoja ei edes olla koskaan mietitty,omaisuudella ja rahalla ei ole mitään väliä.Pääasia on saada elää rakastamansa ihmisen kanssa kuolemaan asti ja ihanaa olisikin kuolla luonnollisesti samaan aikaan(harvemmin mahdollista).Sen tiedän,että jos mies lähtee ennen minua,kuolen luultavasti suruun ja seuraan pian perässä.
- Oikeassa olet
Joo ja sitten ulospäin esitetään onnellista perhettä; käydään sisustusostoksilla Ikeassa ju muuta ällöä...
- 11
Joopa joo, noita juttuja kun lukee niin parhaimmalta ratkaisulta tuntuu kun pysyy poikamiehenä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Silmienvääntelijä-persut pääsivät Japanissa sarjakuvaan
Torille! https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011943173.html1895108Nato kaatamassa Petterin haaveileman Tunnin junan?
Nato edellyttää pohjoisessa Jäämereltä Rovaniemelle saakka kapearaitesta suoraa rautatieväylää, joka maksaa paperirahaa,254482Donald Trump pääsi samalle listalle Sanna Marinin kanssa
Eli vasemmistolaisen Time-median top 100 jännäihmisten listalle. https://time.com/collections/time100-next-2021/593769993147Älkää vaan sairastuko syöpään Suomessa
Tilaston mukaan Suomi, Slovakia ja Latvia lääkitsee aivan pohjamudissa syöpää. Sairastunutta hoidetaan edelleen vanhana2603060Kyllä, maata ei halua puolustaa nimenomaan punavihreän puolen edustajat
"Esimerkiksi maanpuolustushenki on keskimääräistä alempana naisten, arvoliberaalien, heikossa taloustilanteessa olevien1552977- 522541
- 271939
- 561893
- 781831
- 221797