Sellainenko sinä haluat

sen minäkin haluaisin kuulla erään kertovan. Nauttiiko hän siitä, että hän satuttaa ja loukkaa tahallaan...

voi monin tavoin. Parasta olisi tietenkin että ei lähtisi toisen loukkaukseen mukaan, kipeissä tilanteissa moni kuitenkin puolustautuu. Joidenkin sanallinen anti on sitten osuvampaa kuin toisten, ja joku taas loukkaantuu asiasta, jonka toinen ihminen sivuuttaisi olankohautuksella. Olemme erilaiasia, kasvatus-, kulttuuri -ja ajatusmaailmoiltammekin. Lisäksi kuulemme ja tulkitsemme puheesta eri asioita. Kysyminen toiselta mitä hän tarkoitti sanoillaan ja miksi asiat purkautuivat ilmoille sellaisina kun ne sanottiin voisi valaista kokonaisuutta paremmin. Toisen sisimpäänhän ei useinkaan näe, kuulee vain sanotut sanat.

Minä pidän puoleni... siitäs saitte, mitäs hyökkäsitte, myöhästä itkeä kun kerran sotaan lähtee.

Tajuaahan sitä jo vähemmälläkin, olleensa täysin arvoton jopa ihmisenä. Ei tarvitse "piirtää kuvaa". Ei olisi tarvinnut tahallaan loukata eikä tarvitse enää sanoa.

Ei ollut helppoa, mutta oli pakko olla. Muuten se h*elvetti ei olisi loppunut koskaan ja olisin taas ottantut sen luikertelijan takaisin jollen olisi sanonut sille suoria sanoja niin, että se taatusti ymmärsi ettei minulle voi enää valehdella, minua ei enää voi käyttää hyväkseen enkä minä enää päivystä varalla jos hänellä olisi sattunut jossain kohtaa kuukaudesta olemaan hetki aikaa minulle. Tuollainen kohtelu söi itsetuntoni täysin, helpompi olisi ollut jos olisin kuollut. Nyt olen kuitenkin jo jotakuinkin elävien kirjoissa ja uskon selviäväni vuosien kaltoinkohtelusta.

Taisit yllättyä, että minusta löytyi sellainenkin puoli? Minä ainakin vähän yllätyin. Kerrankin pidin puoleni! Vaikkei siitä hyvä mieli jäänytkään.

Onko niin helppoa laittaa viestejä, joista kukaan ei tiedä mitään. Ei täällä kaikki satuta toisiaan.

Joo, sellainen haluan olla, että ylitseni ei kävellä. Turhia kuvioita, ellei tätä oppia lasketa.