Näin lestadiolaisuus hajaantui

parannuksen saanut kirjoitti:

Miksi Jumalan valtakunnan eriseurat tapahtuivat?

Koska sielunvihollinen tekee tuhoaan Jumalan valtakunnassa. Synnin rakkaus ja väärät henget ovat eriseurojen syynä, kukaan ei lähde Jumalan valtakunnasta puhtaalla omalla tunnolla.


Aluksi oli Jumalan yhtenäinen valtakunta, jota 1800- luvulla alettiin kutsua lestadiolaisuudeksi.

Usko levisi herätysten myötä ympäri maailmaa. Ruotsin Lapissa oli vanhoja saarnamiehiä "esikoisia" jotka huomasivat että heillä on mahdollista käyttää suurta valtaa. Synti pesiytyi heihin ja he kadottivat elävän uskon. Nämä "esikoiset" halusivat pitää johtajan roolinsa eivätkä hyväksyneet että paikallisseurakunnissa tehtiin itsenäisiä päätöksiä esim. rukoushuoneen seinien väristä tai siitä pitääkö naisilla olla huivi päässä seuroissa.

Alkoi erimielisyydet. Jumalan valtakunnassa ymmärrettiin se että sitä ei johda muutamat ihmiset Lapin korvessa vaan Jumala Poikansa kautta. Esikoislestadiolaiset halusivat uskoa ennemmin näitä vallanhimoisia pappoja kuin elävän uskon kautta syntynyttä ymmärrystä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, ja ennen kaikkea mikä on olennaista uskossa, kravatin käyttämättä jättäminen vai puhdas omatunto ja elävä usko. Esikoiset elävät lain alla, eivätkä armon alla.

Valtakunta jakaantui vanhoillislestadiolaisuudeksi ja esikoisuudeksi. Amerikassa muutamat seurakunnat jotka ajautuivat esikoisuuten möivät kirkkonsa ja näin katosi useita seurakuntia.

Meni vuosikymmeniä hyvin kunnes Jumalan valtakuntaan pesiytyi taas synti ja väärä henki. Hempeyden henki, syntiä ei pidetty enää syntinä ja haluttiin elää vähän vapaammin ja henkilökohtaisesti valita miten elää, synnissä vai ilman.
Osalle ei enää kelvannut Jumalan valtakunnan evankeliumi, he eivät halunneet uskoa syntiä synniksi eikä tehdä siitä parannusta. Syntyi rauhansanalaisuus eli "pikkuesikoisuus". He ovat lestadiolaisista suuntauksista epäyhtenäisin opissa ja elämässä. Osa hyväksyy ehkäisyn, osa ei, osa värjää hiuksia, toiset hyväksyvät kaikki kristityiksi osa ei. Ruotsin kieliset vaikuttavat olevan lähimpänä vanhoillislestadiolaisuutta.

Vanhoillisuudesta erosi siis Rauhansanalaisuus. Heitä on amerikassa ja Ruotsinkielisellä pohjanmaalla pääasiassa.

Samoihin aikoihin vanhoillisuudesta erosi lestadiolainen Uusheräys. "uudesti heränneet" vaativat tekoja uskon osoitukseksi. Evankeliumia alettiin säännöstellä, synnit sai anteeksi vain jos teki hyviä tekoja ja osoitti ettei tee samaa syntiä uudestaan. Tämä ei kuitenkaan ole raamatullista, evankeliumi eli syntien anteeksi antamus annetaan aina sitä pyytävälle, vaikka 70 x 70 kertaa kuten Jeesus opetti.

Pääumaksi on jäänyt vanhoillislestadiolaisuus. Liikettä on Jumala siunannut ja varjellut, myös ajallisesti. Vaikka paholainen koittaa mustamaalta ja hajottaa Jumalan valtakuntaa, se on kuitenkin aina yhtenäinen opissa, uskossa ja ymmärryksessä.

Liikkeet tänään:

Vanhoillislestadiolaisuus voi hyvin, se on suunnista suurin noin henkeä 100000 ja leviää Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja esimerkiksi Turkkiin. Suomessa liikkeen sisällä on joitakin ihmisiä jotka haluaisivat elää synnin luvallisuudessa ja esim. hyväksyä naispappeuden yms. He saattavat lähteä liikkeestä ennemmin tai myöhemmin. Nuorista osa jättää liikkeen noin 20 -vuotiaana. Parannuksen tekijöitä Suomessa vähemmän kuin muualla.

Esikoisten määrä on pysynyt noin 10 000 ihmisessä, määrä kasvaa lähinnä Lahden seudulla, muualla keski-ikä on noussut ja suurin osa liikkeen sisällä varttuneista jättää esikoisuuden varsinkin maaseudulla.

Rauhansanalaisuuden sisällä on sekä liberaaleja että konservatiivejä. Näiden erot ovat niin suuret että eivät aina mahdu samoihin tilaisuuksiin ja elävät yhteydessä lähinnä pakosta. Eroavuuteen liittyy myös ruotsinkielisten vahva asema liikkeessä, he ovat vanhoillisimpia.

Uusheräys on kuoleva liike, heitä on lapissa ja muutamilla paikkakunnilla. Ovat sulautuneet kirkkoon ja opetus hyvin luterilaista yleensä.

Olen käynyt kaikkien näiden liikkeiden tilaisuuksissa ja etsinyt evankeliumia ja Jumalan valtakuntaa. Olen pahoillani muiden puolesta mutta löysin rauhan vain vanhoillisten joukosta. Tehkää parannus ja palatkaa elävän veden lähteille, ei kannata rientää kadotukseen vain sen takia että isovanhemmat eivät ole jaksaneet tehdä synneistä parannusta ja ovat joutuneet väärän hengen loukkoon! Usko on vanhurskautta iloa ja rauhaa Herrassa Jeesuksessa! Elä jatka elämääsi lain miekan alla, se on ankeeta ja ahdistavaa eikä johda muuhuin kuin itsensä pettämiseen ..

Parannus vaatii nöyrtymistä, täydellistä nöyrtymistä omasta väärästä vanhurskaudesta ja lakihenkisyydestä, tule armon alle, siellä on hyvä olla. Usko synnit anteeksi ja ala seura Jeesusta Jumalan valtakunnan sisällä, älä vieressä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä