Olen teinistä lähtien ollut masentuneisuuteen taipuvainen. Nyt taas on joku vaihe meneillään. Välillä tuntuu etten ole rehellinen edes itselleni. Esitän aina iloisempaa kuin oikeasti olen. Jos joku vitsailee tai sanoo jotain hauskaa, tuntuu että minun täytyy esittää sen olevan hauskaa. Nauran kyllä, mutta nauru ei tule sydämestä. Kukaan ei tiedä, että sisimmässäni minua oikeasti sattuu. Sattuu niin paljon, että joskus toivon ettei minun tarvitsisi enään elää. Haluaisin kuolla ja päästä jonnekin parempaan paikkaan. Mutta onko sitten liikaa läheisiä ympärillä, jotka pitävät minua tärkeänä?
Eihän useimmissa ihmisissä ole mitään hyvää, tuntuu että olen liian hyvä tähän maailmaan. Kaksinaamaisuutta, epärehellisyyttä ja selän takana pahaa puhumista on kyllä ihan yllinkyllin. Voisiko enkeli minut vielä pelastaa?
Eihän useimmissa ihmisissä ole mitään hyvää, tuntuu että olen liian hyvä tähän maailmaan. Kaksinaamaisuutta, epärehellisyyttä ja selän takana pahaa puhumista on kyllä ihan yllinkyllin. Voisiko enkeli minut vielä pelastaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Syntymälläsi on tietty tärkeä tarkoitus. Se voi selvitä vasta myöhemmin. Koeta jaksaa. Kaksinaamaisuus ja epärehellisyys ei pidemmän päälle pääse käsiksi sinuun. Opiskele elää, kaikki ihmiset eivät ole mukavia.