Ja päätös oli oikea. Tulin tänään kokeilemaan ja lukemaan palstaa, ja huomasin ettei ole ikävä, en tee täällä enää mitään. En tajua mitä oikein hain elämältä ne reilut pari vuotta? Elin jossain ihmeellisessä "tilassa" etsien jotain uutta ja erilaista.
Enkä keksi nykyään enää edes synonyymia sellaiselle persoonalle kuin hän. Hänhän oli ilkeämpi mieleltään kuin ikinä, ikinä osaisi arvatakaan...
No ok, aluksi kaikki näyttikin sekä tuntui ihmeellisen ihanalta. Kaipasin kai elämään jotain...?? Mitä ja millaista? Ehkä joskus ymmärrän itseäni miksi ihmeessä tein niin...
Kannattaa miettiä rauhassa, ajan ja aivojen kanssa mikä siinä ihmisessä muka on niin ihanaa. Vertailla ja muistella asioita ihan joka suunnalta, saattaa ajatusmaailma ja ns. ikävöinti saada kummasti toisen suunnan. Voikaa hyvin, voimia kaikille ja antakaa aikaa ja rauhaa ajatuksillenne.
Enkä keksi nykyään enää edes synonyymia sellaiselle persoonalle kuin hän. Hänhän oli ilkeämpi mieleltään kuin ikinä, ikinä osaisi arvatakaan...
No ok, aluksi kaikki näyttikin sekä tuntui ihmeellisen ihanalta. Kaipasin kai elämään jotain...?? Mitä ja millaista? Ehkä joskus ymmärrän itseäni miksi ihmeessä tein niin...
Kannattaa miettiä rauhassa, ajan ja aivojen kanssa mikä siinä ihmisessä muka on niin ihanaa. Vertailla ja muistella asioita ihan joka suunnalta, saattaa ajatusmaailma ja ns. ikävöinti saada kummasti toisen suunnan. Voikaa hyvin, voimia kaikille ja antakaa aikaa ja rauhaa ajatuksillenne.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Noinhan siinä käy, ajan kanssa. Asiat ajatukset pienenevät ja muuttavat merkitystä. Elämä menee eteenpäin, uudet tuulet puhaltavat, tervettä elämän meininkiä. Hyvää jatkoa sulle. Voithan joskus tulla kommentoimaan ja heittämään ajatuksia meidän kanssa, vai mitä? Ikävää voi olla monenlaista..
Kiitos ja hyvää jatkoa sinullekin elämääsi.
Kiitos sinulle myös.
varmaan mieheltä naiselle?
Jossakin määrin aloitus voisi olla minun kirjoittamani myöskin.En vain koskaan varsinaisesti etsinyt mitään. Mä en tiedä mihin mä hänessä loppujen lopuksi ihastuin tai mikä se aisa oli miksi tunsin häntä kohtaan siten.
Kuitenkin niiden tapahtumien jalkeen en olisi koskaan voinut uskoa minkälainen ihminen hän ajatuksiltaan on. Miten julma ja häikäilemättömän röyhkeä. Ja minä tunnen edelleen häntä ajatellessani ylitsevuotavaa lempeyttä, siis tuntuu että tämä rakkaus jota tunnen ..se on jotakin niin uskomatonta. Välillä tuntuu että tähän pakahtuu. Se on ollut näin koko ajan. Se on jotakin sellaista että tekipä hän mitä tahansa niin mä jotekin näen sinne syvälle että ei se tollanen ole eikä edes halua olla. Tilanne ei ole nyt vaan hänen mieleinen ja hän ei ymmärrä sitä niin siksi. Enkä minä voi auttaa häntä.
Tai sitten haluaa. Mene ja tiedä.
n-n
Niselta naiselle, siinä oli ainakin joku tunniste.
Onko naiset keskenäänkin vajavaisia kommunikoimaan irl, en usko.
minäpäs tiedän kuka olet:) helpottaako tänne kirjoittelu jotenkin?
Ap:n niinkö?
Esim ap ja on off
Harmittaa hieman yksipuoliset kirjoittelut ja sormella osoittelut ja leimaamiset.
Ihastumisessa on kyse kuitenkin kahdesta ihmisestä ja peilistä. Jätetty voi olla yhtä kivun murtama kuin nimittelijäkin. Kyse on monesti stressireaktiosta enemmän kuin pahuudesta. Nimittelijä on voinut ehkä tietämättään rikkoa toisen paljon suuremmin kuin voisi edes kuvitellakaan. Harva on tarkoituksella paha, kyse on enemmänkin reaktiosta ja aina siellä missä on enemmän kuin yksi ihminen on myös sen mukaisia reaktioita. Kukaan ei toimi yksin.
On epäoikeudenmukaista pyyhkiä yhteinen matka ja sen hyvät oppiläksyt vain egon saaman kolhun vuoksi. Elämä on kuitenkin paljon merkityksellisempi kuin miltä se päältä päin näyttää.
Millä perusteella ihmistä kutsutaan ilkeäksi?
Onko se vain oman jaksamisen kannalta helpompaa laittaa toinen huonoon kategoriaan?
Myös toinen osapuoli voisi osoittaa nimittäjää ilkeäksi sillä se joka oikeasti on vapautunut toisesta ei koe tarpeelliseksi nimitellä ketään vaan on täysin tyytyväinen ja jatkaa matkaansa tyynenä ja voimissaan. Ehkä ihminen tarvitsee erilaisia kokemuksia ja vaikka ne eivät olisi miellyttäviä, voi ne olla antoisempia.
Ihmisellä on suuri valta myös ajatuksiinsa ja sillä on suuri merkitys.
Tietenkin, riippuen tarinan kokonaisuudesta, jotkut suhteet voivat olla todella vaikeita ymmärrettäviä. Kuitenkin jokainen ihminen kaipaa lopulta vain paijausta.
on off
Helpottaa. Se jos mikä. Ainakin kun voin kirjoittaa sitä kuinka täynnä minun sydän on häntä.
Mutta miltä tuntuu seurata sivusta mun elämääni? Miltä se tuntuu? Ei kun miltä se näyttää?
Onko helpottavaa suoltaa omat pahat olot palstoille? Varmaan on ja sen toisaalta ymmärrän. Oletteko kuitenkaan miettineet kuinka ikävää energiaa suollatte nimettömänä monien muitten taakaksi sillä palsta on täynnä ikävöiviä, kipuilevia ihmisiä joille jokainen viesti on kuin viesti omalta kohteelta. Ja niin se paha olo poikii lisää pahaa oloa. Ehkä tärkeimmät asiat olisi kuitenkin parempi selvitellä livenä tai kirjoitella omaan tietsikkaansa kirjoituksia. Niin ei tule satutettua niitä joille se ei kuulu.