Mulla ei ole koskaan aiemmin tullut näin paha olo suhteessa siihen, miten vähän toista ihmistä tunnen. Ehdin oikeasti ihastua korvia myöten jo silloin ensimmäisenä iltana kun juteltiin ja oletin, että yhteydenpito silloin merkitsi jotakin.. etten ollut ihan hakoteillä. Mun on nyt saatava tämä olo pois. Pakko jotenkin järkeillä itselle että näin se vaan on joskus elämässä. Ehkä toisella on sitten omat syynsä kaikelle toiminnalleen, syyt joita en saanut tietää tai sitten ne on jotain mitä mun olis pitänyt ymmärtää rivien välistä. Mutten ymmärrä.
En suostu katumaan sitä ihastumista, minkä sille voi. Harmittaa ettei oltukaan samalla kartalla, aidosti kyllä niin kuvittelin mutta ei se vaan auta. Jotain outoo siinä jutussa on, siinä miten toisen käyttäytyminen muuttui.
Se, ettei voi tulla vaihtamaan edes paria sanaa, on suorastaan sama kuin tulisi huutamaan päin naamaa, ettei kiinnosta. Tunnen oloni joksikin häiriköksi. Se ei ole kiva tunne ollenkaan, joten peräännyn nyt. Oon vaan aivan pihalla. Ehkä se on sitten omaa syytä.
Tiedän ettei hän (mies) tätä lue. Pakko saada nämä ajatukset kuuluville. Kiitos jos jaksoit lukea.
En suostu katumaan sitä ihastumista, minkä sille voi. Harmittaa ettei oltukaan samalla kartalla, aidosti kyllä niin kuvittelin mutta ei se vaan auta. Jotain outoo siinä jutussa on, siinä miten toisen käyttäytyminen muuttui.
Se, ettei voi tulla vaihtamaan edes paria sanaa, on suorastaan sama kuin tulisi huutamaan päin naamaa, ettei kiinnosta. Tunnen oloni joksikin häiriköksi. Se ei ole kiva tunne ollenkaan, joten peräännyn nyt. Oon vaan aivan pihalla. Ehkä se on sitten omaa syytä.
Tiedän ettei hän (mies) tätä lue. Pakko saada nämä ajatukset kuuluville. Kiitos jos jaksoit lukea.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehköpä mulle en tiedä tuskin mulle mitään tänne enää laittais .Pahalta tuntuu kuitenkin piti mennä torjumaan .Minun tapauksessa ainankin järki vei voiton ja nyt täällä kärvistelen . Ajattelen miks tää elämä on niin v----moista .Kun pystyis unohtaa kaiken en kuitenkaan pysty nollaamaan sattui niin s----tanasti
Tuskin tämä sulle on. En tiedä tosiaan mikä tässä jutussa olis, josta voisi sanoa "järki vei voiton". Ei siinä ollut mitään järjenvastaista, päinvastoin kaikki oli niin kivaa ja hyvin ja oikean tuntuista ja ja ja ja ja... En tajua.
Mutta kai se tästä helpottaa, toivottavasti ja pian.
Hyi mikä narsisti..! Ylpeilet kierouttasi ja ilkeyttäsi?
älähän itse kompastu
Itsekin olen melko pihalla kaikesta...
Yhtenä kesäkuun iltana juteltiin mukavia. Olisin halunnut puhua enemmänkin, mutten silloin uskaltanut. Emme tunteneet toisiamme kovin hyvin, mutta olin silti pahasti ihastunut. Seuraavan päivän olin kuin hurmoksessa ja kuvittelin siinä olleen jotain muutakin kuin ystävällisyyttä. Mutta nyt kun näemme taas päivittäin, emme edes tervehdi. En osaa olla. Haluaisin tulla hänen juttusilleen, mutta hän tuntuu niin etäiseltä, että tunnen olevani häiriöksi ja käsittäneeni kaiken väärin...
Mutta en aio vetäytyä yhdellä olan kohautuksella. Siinä oli jotain. Se jokin pitää selvittää ennen kuin voin vetäytyä. Oletko itse mennyt hänelle juttelemaan? Voihan olla, että hän ihmettelee aivan samaa asiaa.
Et ehkä ole se Hän, mutta tulipa vuodatettua...
Kävi tuosta ainakin selväksi ettet ole hän mikäli nimesi alkaa A:lla, mutta tiesinhän jo ettei hän ikinä tätä tule lukemaan. En ole uskaltanut tehdä mitään lähestymistä, tulkitsin tässä taannoin hänen käytöksestään ettei siihen ole mitään tarvetta. Mun käytökseni taasen oli hyvin vastaanottavaista häntä kohtaan, eli tuntuu että peli on menetetty ja jos se tästä vielä jatkuu, taitaa mennä pelleilyn puolelle. Ainakin oon aina tosissani kun johonkin ryhdyn, tässä tapauksessa vielä rennosti kuitenkin, en mielestäni painostanut tms. Kuten sanottua, en tiedä mitä tapahtui, mutta jotain se oli ja en sitä koskaan kai saa tietää.
Kiitos vastauksestasi kuitenkin.