et seurustelitko sä koko ajan sen tyypin kanssa, kun olin ihastunut? Vai löytykö se nyt vaan jossain vaiheessa? Asiahan ei toki minulle kuulu, mut mietityttää silti.
Joskus
mietin vieläkin
17416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jaa minkä tyypin?
No tyypin. En mä häntä tunne, mitä nyt nähnyt olen.
"Tyyppi" odotteli minua kiltisti keväästä lähtien.
Sinä olit ainoa. Ennenkuin lähdit pois.
Minne sitten?
pois, katosit.
Hiljaisuutta.
Liikaa kiireitä.
Ei kuulu ei näy.
..
Olin kyllä ihastunut itsekin eikä ne "tyypit" liity siihen mitenkään. Kavereita vaan. Mutta mä en enää jaksa puhua seinille kun ei mee jakeluun.
Ei ole mitään tyyppiä, mutta toisaalta olisi varmasti ihan hyvä jos olisi ollut joku tyyppi, vaikkei sitten mitään vakavaakaan. Miksi meille naisille on niin vaikeaa tälläiset asiat. Itselleni olisi vaikeaa päästää ketään tyyppiä elämääni jos ajattelen toista. Miehiltä nämä asiat hoituvat jotenkin helpommin, vaikka ei pidä yleistää.
pidä
Hmh, no tää mitään seurustelua oo - vaan jotain enemmän, mieti sitä....
Ihastunut?
En tiennyt.
Asiahan ei tietysti minullekkaan kuulu..mutta näkyy. Prkle laittakaa niitä tuntomerkkejä hieman kelle menee vai meneekö kellekkään =/
tarviiko sitä sitten enää kuullakaan, jos näkyy. Silmiään pitää ihan luotettavina tiedonvälittäjinä. Lisäksi ennemmin tai myöhemmin se kuuluukin aina. Ei siihen mitään spesiaaleja tuntomerkkejä tarvita. Kysymys on vaan siitä, että nielee enemmän tai vähemmän sen häpeätuntemuksensa, kun tajuaa olleensa ihastunut tyyppiin, joka onkin ollut varattuna heela tiiden ja kykenee sulattamaan sen raivon tuntemuksen siitä, että sietää sen tilanteen, että toinen tiesi sinun olleen ihastuneen, mutta käyttäytyi kuten käyttäytyi. Voiko enempi sapettaa se, että tyyppi siinä katselee aikansa ja nauraa partaansa ihastuneelle ja hehkuttaa samaan aikaan suhdetta. Tuntuu, että noitamaiset ajatukset valtaa vähemmästäkin mielen, jos edes ajattelee asiaa. Eli kiva tajuta, että on pidetty pilkkanaan ties kuinka kauan ja että on niin itse ihastuksissaan niin naurettava, että aidanseipäätkin nauraa sille.
ikävän ilkeä käsitys ihmisistä.. :(
En usko, että kukaan normaalijärkinen tuolla tavoin "hehkuttelisi".
Eikä hävetäkään tarvitse, jos pelittäjän on sattunut kohtaamaan "shame on him".
Helpottaisi ajatella, että maailma on räikeän kontrastin mustavalkoinen, mutta ei ole.
Hyvin sanottu, ilman kristallipalloa :)
Piru taiat olla sinäkin---
serkku.
Tuollaiset jutut mietityttää meitä itsekukaistakin!