Lueskelin tuolta toisesta aloituksesta, kumpi sopii kerrostaloon vai omakotitaloon, maalle/kaupunkiin.
Mielestäni kissa sopii mainiosti kerrostaloon jos on leikattu ja sen kanssa seurustellaan päivittäin. Eikä kissa nyt niin paljon neliöitäkään tarvitse jos perustarpeet on muuten kunnossa.
Oma kissani ei edes halua ulos ja en meinaa sitä raahata jonkun narun perässä jos ei kerran halua.
Mutta eiläimetkin ovat yksilöitä.
Koiraa en hanki koska en jaksaisi sen kanssa kuitenkaan ulkoilla tarpeeksi.
Mielestäni kissa sopii mainiosti kerrostaloon jos on leikattu ja sen kanssa seurustellaan päivittäin. Eikä kissa nyt niin paljon neliöitäkään tarvitse jos perustarpeet on muuten kunnossa.
Oma kissani ei edes halua ulos ja en meinaa sitä raahata jonkun narun perässä jos ei kerran halua.
Mutta eiläimetkin ovat yksilöitä.
Koiraa en hanki koska en jaksaisi sen kanssa kuitenkaan ulkoilla tarpeeksi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Koiraa on vaikeampi pitää kuin kissaa, kerrostalossa ainakin. Kokemusta on. Haukkua se ei ainakaan erehdyksissäkään saisi. :)
Valjastan kissani kanssa, joskus pidempään, joskus se on valmis palaamaan melko pian, jos ei ole ulkoilutuulella. Useimmiten se päättää itse, koska palaamme sisään. Harvoin minä pitkästyn ennen sitä, mutta sovussa selvitään sisään silloinkin. Pöpelikköihin en päästä menemään, koska sitten saa kiskoa punkkia kaulakarvoista, mutta muuten Kipakkani valitsee kulkusuunnan ihan itse.
Harmittaahan se koiran haukkuminen niitä asukkaita jos se räksyttää aamusta iltaan. On kokemuksia siitäkin ja sit jos hienovaraisesti käyt sanomassa saa isänniltä haukut niskaansa ja vaikka mitä syytöksiä, koiran rääkkäämisestä lähtien.
Ei se haukkuminen haittaa jos se koiruli jotain siivoojaa tai posteljoonia hetken haukkuu.
Meidän nykynen katti ei tykännyt valjaista koskaan, mutta edellinen kulki sen kanssa kuin koira.
kissa on helppo niin kaupungissa kun maallakin koira on paljon vaativampi se tarvii virikkeitä paljon enemmän kun kissa kissa on niin rento ja mukavuudenhaluinen että suurimman osan vuorokaudestahan se nukkuu meilläkin toinen nukkuu tossa terassilla keinussa kaiket päivät ja toinen könyää aina vinttiin unille ja pitkälti ne on kaikki talvet sisällä vaikka täällä maalla ollaankin.
Muistaakseni olen jostain lukenut, että kissa nukkuu 16 tuntia vuorokaudesta - ja hyvinkin se saattaa niin tehdä. Parasta aikaakin kipakkani koisii tuolilla pöydän alla. Paikkaa se vaihtaa pitkin päivää, sillä on monta paikkaa, missä uni maistuu parhaalle juuri sillä hetkellä. :))
Nykyjään toi meidänkin katti vaan nukkuu, mutta viel jokunen vuosi sitten oli päivisin hyvinkin aktiivinen.
Siis noinkin monta tuntia. Juu, noilla kissoilla tuntuu olevan montakin paikkaa mis nukkuu. Välillä kainalossa, jalkopäässä, olkkarissa penkillä, matolla ja ties missä. :)
Minun kipakkani oli aikaisemmin kovinkin aktiivinen öisin, mokoma, klinks klonks kauhuherätyksiä, kun tavaroita putoili, tai piks poks, kun jollain pikkuesineellä pelattiin sählyä. Saattoi olla kännykkä, silmälasini tai jokin muu hyödytön esine. :) Nyt neljä ja puolivuotiaan yötkin ovat rauhallisempia ja jos jalkopäässä nukkuu, niin hampaat saattavat tarttua varpaisiini, jos ne haittaavat hänen armoaan. :))
Riippuu kissasta, meidän kissa oli viettänyt nuoruutensa kerrostalossa, meinasivat lopettaa kun oli niin levoton ja teki pahojaan.
Sanoin että kokeilen, minulla on vankka kokemus kissoista. Se oli alkuun ihan kuin mielenvikainen, törmäili kaappien päällä ja ympäri asuntoa.
Mökillä jätin ensimmäisenä keväänä oven auki ja annoin sen katsella ulos, ei mennyt rappusia pidemmälle.
Laajensi vähitellen aluetta jossa liikkui, vajaan viikon päästä toi jo hiiren. Nyt on oikea hiirien kauhu. Levottomuus palaa talvella kun ei voi olla niin paljon ulkona, käy kyllä lähistöllä jos ei ole ihan hirveä pakkanen.
Kissoissa on erilaisia, kuten ihmisissäkin. Tämä ei sopeutuisi koskaan sisäkissaksi.
Vähän samantyyppinen kissanpentu meilläkin oli, mutta se olikin puolivilli. Annettiin se yhelle tutulle joka sitten leikkautti sen ja siihen se rauhoittui. Kaivoi paholainen jopa seinän rikki ja se oli sementtiä. No eihän se saanut rikki muutaku sen pintakerroksen.
Tää nykyinen ei edes mene pakkasella ku minuutiksi parvekkeelle ja sit äkkiä sisään.
Kissakakarat ovat tosi viuhottajia ja menoa riittää pitkin päivää ja useimmiten öisinkin, kun koko elämä on yhtä leikkiä.
Viisikuisena minun kipakkani hyppäsi lipastolta olkkarin verhotangolle, tanssi siinä aikansa, kunnes alas tuli niin kissa, verhot kuin verhotangotkin ja mukana tulivat kiviseinään poratut verhotangon pidikkeetkin. Kissa putosi itse ilmeisesti vähän pahasti lipaston kautta, koska hävisi sängyn viimeiseen nurkkaan potemaan hyväksi aikaa, kunnes vihdoin tuli viattomin ilmein ihmettelemään, kuka talossa on riehunut niin, että verhosysteemikin on ihan mäskänä.
Tositarinoita riittäisi, mutta olen niitä jo aikaisemmin kirjoitellutkin täällä.
Tämä meitin neito on aina ollut ns. varovainen, mitään ei tiputtele vaikka änkeekin ittensä joskus ahtaisiin paikkoihin.
Joskus muistan harmistumiseni kun bussille oli jo kiirus ja kissua ei näy missään...availin vaatekaappeja ja kurkin kaikki vaksapaikat ei ollut... huhuilin, toki turhaan ;))
No, kuin ihmeenkaupalla hokasin kirjahyllyn ja siinä olevan aukon...siellähän neito oli muinanaisina kirjojen takana....ja mä ehdin bussiinkin :))
On posketonta väittää ettei kissuliini sopeudu kerrostaloon kuin rivariinkin.
Kun haluaa ulos haistelemaan ja ruohonpätkiä maistelemaan, menen mukaan, eikä ole ´lupaa´ mennä omaa pihaplänttiä pidemmälle...riittää kun rykäisen ja komennan takaisin.
Kun tulee veskitarpeet tulee ulkoa omaan veskiinsä, joten ei haise nurmikkoni kissanpissalle :)) Sateella ei mene sieviä tassusiaan kastelemaan, seuraa kynnykseltä :)
Sulla on selvästi kovin hienotapainen katti. :) Vallan fiini neiti. Minä en uskaltaisi päästää kipakkaani ulos valjaitta ollenkaan. Se pelästyy kaupungin jarrutusääniä tms. ja häviäisi sen siliän tien mihin lie. En tiedä, miten sen kävisi, kun vieras sitä ei kiinni saa, korkeintaan loukuttamalla ja puistopihan reunassa on katu ja liikennettä. No, sirukin kissalla on, jos se toimii, niin takaisin kotiin ehkä lopulta päätyisi.
Tiedä siitä hienoudesta, enneminkin on niin arka. Mut kyllä hymyilyttää tuo tassujen kastuminen...talvisin ei juurikaan pyydä ulos, ovikynnykseltä haistelee ja hyvinkin pian palaa takaisin :))
En usko et hoksaisi hiirulaisestakaan mitään, ja ihan menee minullakin pihapiirin jälkeen vilkasliikenteinen yhteisömme katu, ei tuo rääppöö siellä osaisi liikkua ;))
Ei kissa tassujaan halua kastella, hyi sentään ajtustakin. En ole yrittänyt viedä kipakkaani enää märälle nurmikolle tai asfaltille, kun se selvästikin oli jotain aivan siis kaamean inhottavaa ... tassut kastuu, iiiik!!!
Emme valjastele talvella, lumi ei kiehdo kipakkaani lainkaan, vaan pyrkii sisälle välittömästi. Ne tassut sotkeentuvat, iiik!!!
Met ollaan tajuttu kisulimme ylvään luonteen :)) Entä se ´täpinä´ aamusella kun ruokakuppiin pitäisi uutta saada...siinä mennään kahdeksikkoa mun eellä ja nau..nauta riittää...kiirettäkin pitäisi pitää :)) Joskus ´vauhditti´ tassun iskulla sääreeni kun olin kait liian hidas? ...mä lopetin ne oireet het´kerralla, nostin neitoani niskasta ja komensin lopettaan tuollaiset elkeet välittömästi! Ihme ja kumma , meni perille :)
Mies vei jokutalvi sitten sylissään neidon pihan lumikinokseen, voi sitä sylkyä ja ärinää mitä pitkään osoitti hänelle ...:)) Ihmiset...peijakkaat eivät heitin arvoaan aina tiedosta :)
Sun kissasi oppii opettamalla, mun oppii itse mitä haluaa ja harvemmin haluaa mitä minä, on semmoinen vähän luupäisempi versio kissasta. Tavoittelee joskus sääriäni ja housun punteissa roikkuu, mutta leikkiäkseen, kun ohi menen.
Yrittää useinkin houkutella askeleitani herkkuraksujen suuntaan, menee edeltä ja vilkuilee, seuraako alamainen kiltisti valtiatartaan täyttämään toiveet. Ei jää epäselväksi, mitä nyt ollaan vailla.
Ja tekee juuri niitä pahojaan sitkeästi ja mahdollisimman usein, mitä nimenomaan ei saisi tehdä. Mun katti ei opi mitään mun haluamaani. Onkohan mulla jokin auktoriteettiongelma? :)) On jo tuhonnut silityslaudan kankaan, vaikka raapimispuukin on.
Feliwaytä suihkitaan sinne tänne, ettei koko huusholli ole riekaleina ennen pitkää. :))
Mutta ihana tuo kipakka kuitenkin on. Eipä se kuitenkaan tuhoa kenenkään muun omaisuutta, alamaisensa omaa vaan. Kipakka on kipakan maailman napa.
Kiitos sinulle makoisista nauruista, voin oikeasti nähdä sun kipakkasi touhuissaan, niin elävästi kuvailit. :D
Kuten jo sanoin ei tuo onnistuisi varmaan pääkön kisun kanssa, mun on arka...ja karjaisu saa ruotuun kissun kuin miehenkin :))
Jösses! Sulla taitaa olla hyvät keuhkot! :)) Ettäs saat miehenkin tottelemaan! Kissan mä jo ymmärsinkin oppineen ajoissa, kuka on pomo.
Pahojaan kun kipakka tekee, niin alamainen tuppaa hermostumaan. Silloin kipakka salamana katoaa sängyn alle viimeiseen nurkkaan, kun alamaisensa yrittää epätoivoisena ääntään korottaa: mutta sitten sieltä kohta tullaan aivan viattomana kysymysmerkkinä naukuen ihmettelemään, mitä alamainen täällä oikein riehuu - siis ihan ilman pienintäkään syytä. MIkään ei muutu, kipakka jatkaa elämäänsä tasan tarkkaan entiseen omapäiseen malliinsa.
"Nittaminax"
Toisinaan, on minulla taustakuvana akvaario.
Yhdessä söpöstelevät Koirahai ja Kissakala.
Yhdessä ruutua "putsaa" pusukala, vaihdoin sille naaman.
Sit on yks missä verikin leviää veteen jos haluaa, sen voi säätää asetuksista.
Ravut sit..niinku..kans innostuvat pohjalla.
Minulta puuttuu animaatio-ohjelma missä Kissa ensin kehrää sylkyssä ja sitten syö Lintua tai Koira noutaa ensteks Fresbeen ja sitten puree lasta kurkusta.
Eiväthän minun eläimeni oikeita ole, mutta uskoisin että luonnonmukaisia kuitenkin. Eikä niitä tarvitse opettaa sisäsiistiksi, saatika syöttää.
H.
Mutta ainakin ulkoilua saavat enemmän kuin monet kissat, ainakin parveke sellaista.
Kissa sopii minne tahansa. Kateilla aika pienet reviirit, pöndellä ne kyllä kulkee reissuissaan, mutta net pärjää ihan naruissa kaupungissakin. Ongelmana vähän, maalaiskissa tottunut vapauteen, hankalaa ja kiellettyä kaupungeissa (kuten muuten kaikissa kunnissakin käytännössä, vaikkei niihin maalla kiinnitetä huomiota, katit hyötyelukoita, syö jyrsijät) ja kaupunkikatti taas tahtoo eksyä pöndellä.
Koirat kaikki suunnilleen samanlaisia, paskotettava ne on kuitenkin ja juoksutettava lenkeillä jne, enenpi aktiiviharrastus.
Mainitaaan nyt, meitin katti leikattiin muutama tunti sitten. Se on jo aika vanha, mutta kun perskeles sille ei kollia löytynyt mistään, ei pöndeltä, eikä kaupungista. Kaikkialla katit tahtoo olla leikattuja, se on melkoita parittamista, etenkin maatiaiskateilla. Rotukissoilla helpompaa, pennuista sa rahaakin.
Niin siis, kauluri oli kaulasta pois parinkymmenen minsan automatkan jälkeen ja kokovartalo sukka kymmenen minuuttia sen jälkeen. Onneksi sulavat tikit. Kerran yheltä entiseltä katilta joutunut poistamaan rautalankatikit. Siihen tarvittiin yhteensä kolme ihmistä, koska ei ollut dopinkiainetta....
=DW=
perseestä on aivottomat kerrostaloon lemmikkejiä keräilevä ihmiset, otetaan lemmikki jätetään päiväksi ulvomaan kerrostalohuoneistoon, kun mennään shoppailemaan, syytän eläinrääkkäyksestä.
Älä tule meidän taloon, tarkastus on turha. Meidän kerrostalossa ei ole ainoatakaan ulvovaa kissaa. Koiratkaan eivät näytä osaavan ulvoa, vaikka niitä on useita.
Kummatkin lajit kokeneena, omana mielipiteenäni on, että koira on ainakin meille parempi.
Kun en pystyisi pitämään kissaa vain sisällä, kuin en silloin aikoinaan tehnytkään, tulee vain turhaa skismaa naapuruston kanssa.
Kissa on aivan ihana eläin, ja silmät vedessä olen naureskellut teidän kisulijuttujanne.
Kun valitsee olosuhteisiin sopivan koiran, meillä ei ole mitään ratsukoiraa, vaan pieni sylikoira, jolla on kaikki ison koiran ominaisuudet. Se saa liikuntaa omalla pihalla, josta lakupötkyt on helppo korjata roskikseen. Ei syö taloutta konkurssiin, mutta sekin osaa olla fiksu ja filmaattinen. Koira on ennen kaikkea helpompi luonteeltaan, kuin jumalainen kissaeläin.
Kuin Tinat sen ilmaisi, kissa pitää omistajaansa alamaisenaan.
.
Hei, katit eri asia, ihan oikeasti. Kissa on sopeutuvainen elukka. Nukkuu suurimman osan ajasta. Melkein kuin kultakala. Koiria monenlaisia., osa äänekkäämpiä, osa ei edes hauku ollenkaan. Hah, tossa naapurussa sidostesuklka, joka räkyttää kokoajan ja sitten sellainen piukkuinen lassiennäköinen koiru, joka ei koskaan ole metelöinyt mitankään.
Aina pahimmat metelöitsijät on kakarat. Kun niitä ei kukaan jaksa kuunnella sisällä, ne laitetaan pihalle karjumaan kaikien iloksi :(
Katit ei ulvo, ne on kissoja. Meitin katti narisi lujasti leikauksen jälkeen, sukkiksistaan jne. Mutta se ääni ei kuulunut terassille ollenkaan, eikä naapureihin, kerroin asiasta kyllä.
=DW=
=DW=.
Eikö kissankarvat käy hengityksen päälle ja irtoaako allergiaa aiheuttavaa hilsettä, entäs leviääkö sitä naapuriinkin ilmastoinnin kautta?
Voiko kissan hiekkalaatikko haista vaikka kuinka vaihtas hiekkaa?
Olen kans ajatellut, et kissa olis kivaa seuraa nyt vanhempana, siksi kysyn. On vaan kaikenlaisia ennakkoluuloja ihmisillä.
Joillain on kissa-allergia- Se selviää kyllä nopeesti, jos sellainen on. Ei katit mun mielestä mitenkään hilseile tai pölise, ne on itsepeseviä elukoita. Mutta karvaa niistä tulee, imuroimaan joutuu enenpi.
Ei hiekkalaatikko haise. Sitä pitää huoltaa päivittäin. Siis käytännössä kerätä kikkareet pois. Nykyajan kissan hiekat hyviä, ei mitään tekemistä hiekan kanssa, ne on jotain savea tai puukuitua. Elikkäs paakkuuntuvat ja paakut kerätään pois, vie ehkä vajaan minuutin päivässä. Meitin katti ei ollinut käyttään hiekkalaatikon luukkua, että luukku pois. Luukku estää hiekan leviämistä, kun katti kuoputtaa. Mutta ei tollasesta laatikosta hiekka juuri leviä, kuin ovesta. Tossa on aktiivihiilisuodattimilla varustetut ilmaaukot, että ei se haju tule kuin luukuttomasta ovesta, eikä sitä oikein edes tule. Kollit voi kyllä kuseskella pahanhajuisesti, mutta kuitenkin enenpi vessaansa, jos leikattuja.
Tota, ei kissasta kyllä kovin paljoa seuraa ole, se nukkuu niin paljon. Mutta se on sitten vaivatonkin. Kunhan muistaa ruokkia ja hoitaa toaletin. Ja kyllähän ne sittten hereillä olleessaan on touhukkaita.
=DW=
Kissa oppii olemaan sisäkissakin, kun se ei pennusta pittäin muusta tiijjä, mutta entistä vapaata kissa on kai aika vaikea saada oppimaan kerrostaloeläjäksi..
Tyttäremme oli ottanut jonkun vanhan kissan ja yritti rivitaloasumisen jälkeen sopeuttaa sitä kerrostaloon, mutta siitä ei tullut mitään se oli, sanan varsinaisessa merkityksessä, hyppinyt seinillä ja huutanut.
Me sitten adoptoimme kissan, mutta muutaman viikon jälkeen se jäi auton alle..ei ilm.osannut malaisliikennesääntöjä...