Kiinnostaisi kovasti tietää, kuinka paljon miehet osallistuu lapsien hoitoon yms. kotitöihin?
Itse alan olla jo hermoromahduksen partaalla, kun mies ei tunnu haluavan tehdä oikein mitään "lapsen hoito töitä", kuten ruokailussa auttamista, vaipanvaihtoa, nukkumaan laittamista yms.. vaan aina sen pitää olla minä! Lapsen katsellessa vieressä en viitsi jäädä huutamaan että "tee sinä vittu välillä!" Sillä en halua lapselle oloa, ettei kukaan halua auttaa häntä.. vaikka myönnän jotain tuon äskeisen tapaista joskus lipsahtaneenkin.. Parisuhdekkin taitaa olla vähän rapakunnossa, vaikka miehelleni siitä puhuttaessa hän vain kysyy "mikäs tässä on vikana, minusta meillä on hyvä parisuhde?!", enkä sitten oikein osaa häkellyksissäni edes vastata... Hellyyden osoituksia ei ole, eikä muutakaan huomiointia, tuntuu ettei edes kuuntele mitä hänelle puhun, ja saan aina toistella.. Seksiä pitäisi olla silloin kun hän haluaa, mutta ei hirveesti jaksa kiinnostaa..
Meillä siis mies käy päivätyössä, ja minä olen kotiäitinä. Ja kyllä minä ihan mielelläni hoitelen kotihommia ja lasta, mutta eikö miehenkin pitäisi jotain tehdä!? Ainoa oma aikani alkaa, kun lapsi menee nukkumaan, nukuttamiseenkin menee usein yli tunti, ja kun istahdan rauhoittumaan, on mies menossa jo nukkumaan - se sitten siitä yhteisestä ajasta. Kadehtien kuuntelen toisten kertovan, että heillä on jokapäivä tai edes kerran viikossa joku oma aika, jolloin lähtee tekemään jotain omia juttuja, kuntosalille, shoppailemaan, tai ihan vaikka kävelylle. Sellainen kelpaisi kyllä minullekkin, mutta en pääse ikinä mihinkään. Aina olen kotona. Sitten mieheni kyllä saattaa lähteä omiin harrastuksiinsa ihan noin vain, saattaa käydä vaatteet vaihtamassa kotona ja taas mentiin, lapsi jää katsomaan silmät pyöreinä, että eikö isi tule leikkimään.. Tai jos ei lähde mihinkään, niin käy päiväunille heti kotiin tultuaan. Ymmärränhän minä sen että voi olla väsynyt, mutta kun on aina väsynyt, ja vain silloin väsynyt jos pitää olla kotona, niin alkaa vähän jo ihmetyttämään. Ehkä pitäisi erota.
Itse alan olla jo hermoromahduksen partaalla, kun mies ei tunnu haluavan tehdä oikein mitään "lapsen hoito töitä", kuten ruokailussa auttamista, vaipanvaihtoa, nukkumaan laittamista yms.. vaan aina sen pitää olla minä! Lapsen katsellessa vieressä en viitsi jäädä huutamaan että "tee sinä vittu välillä!" Sillä en halua lapselle oloa, ettei kukaan halua auttaa häntä.. vaikka myönnän jotain tuon äskeisen tapaista joskus lipsahtaneenkin.. Parisuhdekkin taitaa olla vähän rapakunnossa, vaikka miehelleni siitä puhuttaessa hän vain kysyy "mikäs tässä on vikana, minusta meillä on hyvä parisuhde?!", enkä sitten oikein osaa häkellyksissäni edes vastata... Hellyyden osoituksia ei ole, eikä muutakaan huomiointia, tuntuu ettei edes kuuntele mitä hänelle puhun, ja saan aina toistella.. Seksiä pitäisi olla silloin kun hän haluaa, mutta ei hirveesti jaksa kiinnostaa..
Meillä siis mies käy päivätyössä, ja minä olen kotiäitinä. Ja kyllä minä ihan mielelläni hoitelen kotihommia ja lasta, mutta eikö miehenkin pitäisi jotain tehdä!? Ainoa oma aikani alkaa, kun lapsi menee nukkumaan, nukuttamiseenkin menee usein yli tunti, ja kun istahdan rauhoittumaan, on mies menossa jo nukkumaan - se sitten siitä yhteisestä ajasta. Kadehtien kuuntelen toisten kertovan, että heillä on jokapäivä tai edes kerran viikossa joku oma aika, jolloin lähtee tekemään jotain omia juttuja, kuntosalille, shoppailemaan, tai ihan vaikka kävelylle. Sellainen kelpaisi kyllä minullekkin, mutta en pääse ikinä mihinkään. Aina olen kotona. Sitten mieheni kyllä saattaa lähteä omiin harrastuksiinsa ihan noin vain, saattaa käydä vaatteet vaihtamassa kotona ja taas mentiin, lapsi jää katsomaan silmät pyöreinä, että eikö isi tule leikkimään.. Tai jos ei lähde mihinkään, niin käy päiväunille heti kotiin tultuaan. Ymmärränhän minä sen että voi olla väsynyt, mutta kun on aina väsynyt, ja vain silloin väsynyt jos pitää olla kotona, niin alkaa vähän jo ihmetyttämään. Ehkä pitäisi erota.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Turha se on enää märistä...olisitte sopineet asiat ennen lapsia.
Olisit valinnut ukkos vähän erilailla.
Mikset harrasta mitään??
Mikset lähde kotoa minnekään?
Etkö luota mieheesi?
nii, siinäpä se, kun en oikein edes tiedä miten se menee näin, ja miten se mies pääseekin aina kuin livahtamaan omiin harrastuksiinsa, mutta minä en vain osaa lähteä "ilman lupaa", kai jollain lailla yritän sillä varmistella, että mies todella huolehtii lapsesta poissa ollessani (vaikkei minulla olekkaan mitään syytä sitä epäillä).. Mutta minä jos olen menossa johonkin, niin siitä nyt on jo vähintään viikkoa aiemmin pitänyt sopia. Joku jos joskus johonkin pyytää tai jotain, niin mies kommentoi useimmiten että "et kai sä mee..?" "no elä mene." tai jotai.. ja jos joskus menenkin, niin koti on tunninkin poissa olosta kuin pommin jäljiltä. Niin ja se vielä, että yleensä kyllä, eli aina kun johonkin menen, niin otan kyllä lapsemme mukaan.. :D Eli eihän se sitten ole mitään omaa aikaa. Mieheni on kaiken lisäksi todella huono siivoamaan edes omia jälkiäänkään, tuntuu etten jaksaisi enää hänen sotkujaan siivota, kun lapsen suttailut on jo korjattava. Mutta ei hän korjaa jälkiään vaikka sanon, ja sitten taas se että se ainainen valittaminen ja käskeminenkin ärsyttää minua, eihän tuollaisia asioita tarvitse sanoa aikuiselle, ja sitten kun ei se sanominenkaan useimmiten auta, seuraavana aamuna kun ne sotkut on edelleen herätessämme korjaamatta, niin enhän minä voi niihin sitten enää olla koskematta, koska pidän puhtaasta, siististä kodista (vaikka tämä onkin kaukana siitä, mutta yritän). On se vaikeeta. Olo on välillä kuin kodinhoitajan, eikä tasavertaisen puolison. Periaatteessa kun meillä voisi mennä tosi kivasti, olla ihana elämä tässä ja nyt, kun meillä on oikeesti tosi hauskaa yhdessä... Silloin harvoin jos ei tapella jostain kotityöstä tai muusta yhtä järkevästä.
Ei muuta kun otat sen oman ajan ja ilmoitat miehellesi milloin sinä menet omia menoja ja pääset kyllä joka paikkaan päivällä ottamalla lapsen mukaan sinne kävelylle ja kyllä se mies hoitaa lasta kun teet asian selväksi. Kun lpasemme oli pieni ja naiseni rupesi liikaa pyörimään kotoa niin sanoin että nyt etsit itsellesi hyvän harrastuksen että et joka ilta kotona lapsen kanssa pyöri ja niin edelleen. Älä ole pehmo vaan vaadit sen oman ajan tai sitten eroatte muutaman vuodne päästä kun teillä ei ole mitään yhteistä.
ihan totta,pitää ´ottaa sitä omaa´ aikaa. Jos nyt sen yhden illan viikossa lähdet jonnekin,kai sulla on oikeus edes siihen jos mieskin käy? Luotat mieheesi että hän osaa hoitaa sen ajan sitä lasta. Vaikka tuntus miten ettei sitä lasta voi jättää,niin molempienhan se on.Ja en tiedä noista kotihommista, jos olette joskus sopineet että sinä jäät kotiin ja mies hoitaa kotiin rahaa niin sun tietysti kuuluu tehdä niitä kotihommia siel kotona kun kotona olet. Toki miehenkin kuuluu jotain tehdä vaik sit viikonloppuna ja siivota omat törkynsä ja omat tiskinsä. Ja vois se isä lapsen hoitoonkin osallistua kun se lapsi on senkin,pestä hampaat antaa iltapalaa jne. eikä yksin sun tehdä niitä.
Muuten ihan ok vastaus, mutta kotihommat eivät kuulu vain kotona olevalle. Pieni lapsi (tiedän kokemuksesta) voi olla todella sitova, ja kotitöitä ei edes pysty tekemään ollenkaan lapsen ollessa hereillä. Olisi aika epäreilua että toisella se työaika on ympärivuorokautinen, kun toiselle riittää se kahdeksan tuntia.
Eli kotona oleva hoitaa lapsen ja sen verran kotitöitä kuin pystyy toisen ollessa töissä. Sitten kun toinen tulee kotiin, hommat hoidetaan puoliksi, muuten peli ei ole reilu. Molemmille tietysti säännöllisesti omaa lepo- ja harrastusaikaa. Molemmille, ei vain sille kodin ulkopuolella töissä käyvälle.
Voi vitsi, en siis oo onneks yksin.... eli meillä on täysin sama juttu kun teillä. Meillä mies oli noin kk sit viikonloppuna kalareissulla poikien kesken ja kotiin tultuaan jätti kassin lattialle, no en oo tähänkään päivään mennessä sitä siivonnut pois ja pessy vaatteita. siirsin kyl syrjemmälle ettei ihan jaloissa oo.. mut jos ei ite sitä kykene tyhjentämään niin antaa olla .... ja meil kans just ton siivomisen kans ei mitään apua ellen erikseen mainitse.
Mä onneks sentäs vähän pääsen liikkumaan yksikseni ku meen jumppiin. Sekin tekee jo tosipaljon jaksaa taas hetken aikaa...
mut ymmärrän täysin sun tilantees! koita jaksaa ja yritä saada ITTELLES sitä omaa aikaa :)
Ei kaikkia asioita voi kuule äly hoi aina etukäteen tietää miten ne menee. Todella hienoa, jos pystyt ennekoimaan kaiken mahdollisen sun elämässäs....tai ehkä sittenkään ei :/
Mutta Äiti hoi, onhan se vähän ihmeellistä, jos äidin työpäivä kestää 24h, mutta isän työpäiväloppuu kahdeksan tunnin jälkeen. Kyllä se lapsen ja kodin hoitaminenkin helposti työstä käy. Kyllä pitäis varata aikaa keskustelulle ja kysyä mieheltäsi, että eikö hän arvosta sinua, lastanne ja yhteistä kotianne, jos ei voi niille aikaa suoda? Tätä menoa saat vielä jonkun burn outin ja katkeroidut mieheesi ja yhteiseen elämäänne.
Kyllähän asoista pitää neuvotella ennen kun sitä munaa sinne pilluun ujuttaa lapsentekomielessä. Mutta se kun on monella sitä, että ensin tehdään ja sitten mietitään mitä tuli tehtyä. Omaa tyhmyyttä ja toisten apinointia sanon minä!
Peruuttamattomia virheitä jos ei ole asioista ja rooleista sovittu ajoissa!
-Nytkin tässä tapauksessa jätkä pani akan tiineeksi, jotta saa itse alkaa elämään omaa elämäänsä ja on aina se "äitihahmo" kotona odottamassa ja pesemässä pyykit ja antamassa persettä kerran kahdessa kuukaudessa;)
On näitä nähty!
Miehiämuka ollaan, mutta se todistetaan lapsella. Miehistä heistä on se, kun eukko pidetään ojennuksessa siittämäll tälle lapsia. Lasten kasvatukseen ei kiinnosta osallistua eikä naisen hyvinvoinnin edistämiseen, kun se on "minä minä minä" MIehisyys ei kestä sitä että tehdään kotitöitä!
Se on miehellä ihan ajattelumaailmasta kiinni. Ei auta sopia mitään jakoja tai jaella tehtäviä jos mies ei vain osaa oma-aloitteisesti tarttua hommiin. Jako toimii kunnolla vasta jos mies osaa tehdä ohimennen ne hommat jotka huomaa tarpeellisiksi. Kaikista siihen ei vain ole. Mitä lie ajattelumaailman kapeutta.
Mutta on myös miehiä jotka pärjäävät kotihommissa jopa paremmin kuin monet naiset. Parhaimmillaan he ovat juuri sopivan verran suurpiirteisempiä kuin naiset ja osaavat hoitaa tehokkaan nopeasti kotityöt ja heille jää sitten omaakin aikaa. Ainakin oma mieheni kuuluu tuohon ehkä aika harvinaiseen ryhmään jonka vastuulle voi ihan hyvin jättää niin lapsen kuin kodinkin ja kaikki hoituu. Eikä silti ole mikään tosukka vaan ihan oikea mies jolta hoituvat lisäksi niin remontit, auton korjaus kuin huussin tyhjennyskin. Hänestä vaan on itsestään selvää että mies voi tehdä ihan kaikkia kotitöitä ja kumpikin tekee ne mitä ehtii ilman mitään jakoja.
Miten nämä nykyisin tekevät lapsia, kun hyvä että itsestään osaavat huolehtia ja itsensä ruokkia ilman äitiä ja isää, niin sitten vielä eläviä lapsia näille -kun muutkin tekee:)
En tiedä mitä tapahtui ja missä vaiheessa, mutta kyllä meillä oli lapsi ihan oikeasti hyvin harkittu ja kaikki puhuttu ja suunniteltu, sanoista tekoihin vain on vielä niin pitkä matka. Ja kyllä muistaakseni silloin pikkuvauva vaiheessa hän tekikin kotitöitä, suurimmanosan niistä..mutten sitten tiedä mihin se loppui... Se ettei mies näe tässä suhteessa ja tässä meidän "tilanteessa" mitään vikaa vain kuulostaa oikeasti tosi surulliselta, hänen mielestään siis minun tulisi tehdä kaikki, jotta hän voi levätä ja nauttia elämästä, lapsestaan silloin kun jaksaa ja on hyvällä tuulella. Mieheltäni kun kysyin miksi hän ei ole apuna, hän totesi, "autanhan minä, mutta ei kai se ole mun vika jos väsyttää! Menisit itse töihin!" -siinäpä se, hänen mielestään kun olen kotona, olen vapaalla.
Mene töihin ja laita lapsi hoitoon, siis jos on jo yli kolmen ikäinen.
Mies näyttää arvostavan sellaista naista enemmän joka käy töissä itsekin.
lapsi on kaksi vuotias
Riittävän vanha hoitoon ja ei muuta kun töihin ja laitat miehn hakemaan lapsen joka päivä hoidosta niin oppii jos oppii jotqan lapsen hoidosta.
Äijäsi lintsaa ja sinä mahdollistat sen.
Laita äijä hoitamaan lasta pariksi kk:ksi ja lähde itse töihin.
Nauttiiko mies tosiasiallisesti elämästä? Oletko siitä aivan varma? Pienen lapsen itku ja nitinä, joka voi olla jatkuvaa, voi kyllä tosiaan väsyttää miestä. Hän voi olla täysin loppu. Se on surullista, mutta totta.
Niin. Kotona oleminen ei ole työtä. Mene töihin!
Lapsi on kaksi vuotias. Tuli vähän tuota omaa suhdetta purettua tänne, mikä nyt ei ollut päällimmäisenä tarkoituksena.. vaan olisin halunnut tietää miten paljon muut työssäkäyvät isät osallistuvat kotitöihin/lapsien hoitoon?
Meillä on 1 lapsi ,poika 6v. joka jo osaa autella monessa kotiaskareessa.
Myös mies hoitaa kotia ja lasta siinä missä minäkin!
Olin kotona yli 1,5 v. ja sen ajan tein kotitöitä luonnollisestikin enemmän mutta kyllä
mies oli lapsen kanssa ja korjasi itse jälkensä ja autteli kotihommissa töitten jälkeen.Se on ollut luonnollista alusta saakka,yhdessä hoidettiin vauvaakin
(imetys ei tosin mieheltä onnistunut;)
Meillä mies pääsee aikasemmin töistä kun minä (minä vien lapsen vasta klo.9 hoitoon)
ja kun tulen kotiin on ruoka valmiina ja kaffe ladattu valmiiksi aamua varten:)
Meillä mies pääsääntöisesti hoitaa ruuanlaiton ja kaupassa käynnin.
Minä mm.pyykkihommat.
Yhdessä hoidetaan siis kotia ja lasta!
Pakkohan se on kotityöt jaksaa tehdä työn lisäksi!!
Ja on reilua ja nopeaa että ne jaetaan.
Jos haluat muutosta,muutu itse!
Lähde kotoa (ilman lasta) jonnekin,hanki muutakin elämää kuin koti ja perhe
ettei pää hajoa!;)
Ja pyydä apua mieheltäsi,kyllä senkin on autettava kotihommissa!!
Seuraavan kerran kun miehelläsi on viikon loma niin varaa miehnen tietämättä vaikka 4 päivän kylpylaloma itselleesi ja jätät vain lapsen miehelle ja asanot että nyt lähden lomalle etkä kerro mihin menet ja soittele vain kerran päivässä miehellesi että miten ménee ja kysyt että kun plat vapalla siellä kotona niin onko loma kivaa lapsen kanssa. Oat sen oman ajan ja kyllä äidin pitää 3 kertaa viikossa päästä omiin harratuksiin ja muohin menoihin ja älä anna periksi vaikka mies yrittää pyörtää päätöksesi kun ei itse osaa lastaan hoitaa. Itse hoidin latani vuoden kotona kun oli 2-3 vuotias 90 luvulla kun ei ollut töitä ja puolisoni meni töihin äitiyslomalta kun rahat meinasi loppua että silleen.
Minä teen katkeavaa 3-vuorotyötä, eli olen viikonloput vapailla. Lapsia meillä on 8-vuotias tyttö, 8kk poika ja kolmas lapsi tulossa.
Arkisin osallistun lasten hoitoon jonkin verran, riippuu paljolti vuorosta. Kaikki hommat onnistuu, mutta pyykinpesun vaimo tahtoo hoitaa itse. Vaihtelen kakkavaippaa, syötän vauvan jne Lisäksi käyn työmatkalla ruokakaupassa ja teen ehkä 75% perheemme aterioista.
Pääsääntöisesti toimimme niin, että kun molemmat on kotona, niin kaikki hommat hoidetaan suurinpiirtein puoliksi.
Vaimo pyrkii tekemään töissä ollessani suurimman osan kotitöistä, mutta eihän se aina onnistu, jos sattuu olemaan enemmän ohjelmaa tai sitten vauvalla tyytymätön päivä.
Suuremmat siivoukset ajoitetaan viikonlopulle ja tehdään aina yhdessä. Minä tamppaan matot, vaimo imuroi, minä moppaan lattiat, vaimo pyyhkii hyllyt jne...yhdessä käy näppärästi.
Hyvä etten itkuun purskahtanut tuota 'isä itsekkin' -nimimerkin kommenttia.. :'D Näinhän sen pitäisikin mennä.
niin, joskus se voi olla että mies huomaa sen liian myöhään. Itse olin exäni kanssa 6v naimisissa, meillä 4 lasta. tuosta sun alkuperäisestä tekstistä tunnista osittain itseni suhteen aikana, joka päättyi viime talvena. varmaan eroon osasyy oli se että minä tein liikaa töitä ja näin ollen kotiin ja lapsiin ei enää riittänyt virta. MUTTA, eron jälkeen huomasin puutteeni suhteessa. Eli liian myöhään.. Nyt meillä on systeemi, jossa lapset ovat viikon äitin luona ja viikon isän luona. Eli oman viikkoni hoidan tietysti yksin kaikkine töineen (lapset 1,3,4,5). Ajoin yritykseni alas ja päätin, että nyt annan lapsille kaikkien niiden väsyneiden päivien edestä. Teen aina viikon töitä vieraalla ja toisen viikon olen lasten kanssa kotona. Elämä hymyilee! :)
Keksi miehellesi jokin herätys, säikäytä vähän. Uhkaa esim. erolla tms. joka saisi miehesi ajattelemaan asioita. Miehet kun on välillä hölömöjä...
Samaa mieltä. Pakkaa laukku ja lähde viikoksi vaikka ystäväsi luo. Älä kerro miehellesi mihin menet. Anna hänen selvitä lasten kanssa se viikko, älä vastaa puhelimeenkaan. Saisi ehkä, jos on fiksu, nähdä mitä se arki 24 h lasten kanssa on. Itsellä mies lähti toisen naisen perään ja minä jäin 4n lapsen kanssa. Hän ajoi minut loppuun poissaolollaan ja sitten en enää kelvannutkaan hänelle. Nyt kyllä elämä on paljon helpompaa, kepeämpää ja iloisempaa lasten kanssa kun ei tarvitse miettiä mitä joku toinen miettii tai odottaa kuinka sinut haukutaan illalla :) silti olen sitä mieltä, että perhe-elämän eteen kannattaa nähdä vaivaa ja yrittää herättää se suhde uudelleen eloon....
Ne lapset olisi pitänyt tehdä 5 vuoden ikäeroilla ja itse meiehnä joku nainen olisi tuollaista lapsimäärää ehdottanut niin olisin poitunut taka vasemmalle. Itsellä 1 lapsi joka jo melkein 17v ja itse olin 34v kun lapsemme syntui ja siitä on itseä kiittäminen etttei tullut liian nuorena lapsia tehtyä koska vasta silloin pitää jälkikasvua yrittää kun jaksaa olla kotona eikä baarit enää kiinosta ja nyt ikää melkein 51v ja kiva olla kun lapsemme teini-iässä ja itse riittävän rauhallinen niin ei ole mitään ongelmia ollut kasvatuksen suhteen ja parin vuoden päästä on bileet kun tulee lapsestamme ylioppilas.
nimierkki "äiti hoitaa" oli ihan kamalaa lukea sinun kirjoittamasi viestit.... koska oli kuin olisin lukenut tekstiä suoraan omasta elämästäni. Todella surullista. Huokaus. Nytkin istun koneella ja itken, koska minusta on tullut itsestäänselvyys ja arvoton puolisolleni.
Ei "osallistu", koska osallistuminen kuulostaa siltä, että minä olisin joku pääpomo ja hän assistentti. Ihan tasavertausesti tehdään hommat, huomioiden seuraavat rajoitukset: töissä ollessa ei voi tehdä kotihommia tai hoitaa lapsia, ja imettää ei mies voi.
Joopa, tälläkin hetkellä meidän isukki on nukkumassa, kun oli illan vietossa eilen. Vaikka tulikin hyvissä ajoin kotiin, niin ei kai sitä kuka jaksa nousta lasta hoitamaan jotta äiti saisi edes yhtenä päivänä vapaa-aamun.. No ei, kun on pää kipeä. Voi voi, eipä paljon sääliä heru täältä suunnalta.. En ymmärrä miksi hän aivan kuin tahallaan haluaisi tuhota suhteemme ja perheemme. En siis kertakaikkisesti voi ymmärtää miestäni yhtään. Hänelle on turha puhua mistään, sanoo vaan rakastan rakastan ollaan aina yhdessä ja sitä rataa.. tosin kyllähän minäkin varmasti mielelläni olisin mieheni kanssa jos meidän roolit menisivät toisinpäin, en vain voisi koskaan tehdä rakastamalleni ihmiselle pahaa olemalla noin välinpitämätön. Olenkin miettinyt, että rakastanko häntä todella niin paljon että tätä kannattaa kestää.. mutta onhan myös ajateltava pientä lastamme. Hän on tärkein
Minä miehnä en ole koskaan ollut niin väsynyt vaikka illanvietossa olisin ollut niin lasta olen aina jaksanut hoitaa että silleen. Lopetappa miehesi pyykinpesu, ruuanlaitoo ja kaikki muu mitä miehsi voi itsekkin tehdä niin tyyli voi muuttua kun vatteet loppuu.
Kyllä tahtoo kaikki kotityöt jäädä mulle. Vapaa-aikaa saan kun lähden kotoa pois. Mutta sitten kaikki työt ovat kuitenkin edessä.
Kateellisena katson niitä lapsia jotka käyvät isän kanssa puistossa. Mun mies tänäkin aamuna jäi nukkumaan kun lähdin tytön kanssa ulos. Argh!
Toisaalla tilanne varmaan on noinkin mutta joskus omaa osuuttaan on vakea huomata: en nyt tahdo mitenkään viitata ketjun aloittajaan mutta rivien välistä voi huomata vinkin tähänkin suuntaan. Haluat itse että koti on tietyllä tavalla hoidettu, siisti. Kumppanillasi voi olla erilainen käsitys asiasta; oletko ihan varma että et vaikkapa kulkenut perässä kertomassa kuinka vaikkapa siivous olisi pitänyt hoitaa, tätä ei kovin kauan tarvitse tehdä ja saa itse hoitaa alusta loppuun kuten tahtoo.
Mä olen eronnut muutama vuosi sitten enkä ole katunut päivääkäään, x-vaimo on yrittäny naukua matkoja, rahaa, sexiä, soittelee ja itkee kuinka raskasta on siivota, käydä kaupassa, kuinka siivottomia kännisiä törkimyksiä kaupungilta illalla löytää, lapset on iloisia kun pääsee isän luokse ni saavat muutakin kuin pelkkää makaronia, jääkaappi xllä on aina tyhjä...mutta mikään ei sillon aikoinaan kelvannut tälle akateemiselle naiselle :) aina oli väärällä rätillä siivottu tai jotain puuttui viikonlopun ostoksista tai pöperöissä oli vikaa...
Olen hoitanut lapsia vauvoista asti takuulla enemän kuin moni äiti nykyään työni ja rakentamisten ohessa ja pitänyt vielä itsenikin kunnossa.
Meidän tapauksessa tilanne paheni vuosi vuodelta (ennen lasten tekemistä ja naimisiin menoa ongelmia ei ollut mutta auta armias kun oli suhde vakavalla pohjalla...).
Mutta tosiaan pitäishän noista voida keskustella: toisaalta sanot että seksi ei huvita (ei ihme) mutta voisitko kuvitella että yllättäisit miehesi sähäkällä sessiolla ja kenties miehesi ilahtuisi ja siivoaisi seuraavana päivänä? Kokeile pari kertaa ja heitä äijä pellolle jos ei toimi.
Naisilla on usein taipumus priorisoida asiat niin päin ja onhan tästä joku tutkimustuloskin ollut että jos mies siivoaa on suhteessa enemmän seksiä, kukaan naistutkija ei vain uskalla koskaan tutkia asiaa miehen näkökulmasta koska se voi yhtä hyvin olla toisin päin ;) eli jos pariskunnalla on kivaa seksiä mies kiinnostuu huushollihommistakin ;) oliko tilanne toisin ennen?
Juu naisethan niitä lapsia ovat aina vaatimassa. Minäkin tiedän monta paria joiden mies ei olisi halunnut puheidensa mukaan lapsia mutta kun nainen sitä tarpeeksi kauan puhui ympäri niin suurin osa niistä on sitten suostunut siihen vaikka heitä ei lapset ole kiinnostaneet pätkääkään. Tietenkin monessa tapauksessa naiset sitten joutuvat hoitamaan kersansa itse.
Joka on tietenkin oikein jos mies on puhumalla puhuttu lisääntymään. Minulla on ainakin ihana suhde ei ole kersoja. Voidaan jos halutaan löhöillä vaikka joka ilta sohvallla ja mennä ulos syömään ja harrastaa kaikkea milloin halutaan.
Meillä homma toimi niin, että vaimo kotona lasten kanssa ja minä töissä, sinne asti kunnes nuorin 3v, kun tulin kotiin vaimo sanoi että sinä hoidat lasta ja kotia nyt, kun hän on koko päivän näitä hoitanut. Jotenkin tuntui väärältä sekin, iltatyöt kotosalla ja lasten hoito olisi minun mielestäni kuulunut hoitaa yhdessä eikä niin että minä tein käytännössä kahta vuoroa. Aina oli auton tankki tyhjä ja moottori vielä lämmin kun tulin kotiin ja kuulemma vain kotosalla oltu. Ruoka oli kyllä useinmiten valmiina. Hoidin kyllä hommat siivouksesta ruoanlaittoon, mutta pyykkien pesua minulle ei annettu (onneksi), sillä sekottelin värisokeana värejä aika reippaasti :-), mutta en tarkoituksella. Annoin aina vaimolle vapaaillan kun vain tahtoi ja joskus järjestin viikon loman, että sai yksin mennä. Ei tämänkään liitto kestänyt kuin 20v. On tosin muutaman kerran anellut takaisinpääsyä, mutta koska itse lähti, niin takaisin en ota.
Yritän osallistua, mutta raskasta se on, myönnettäköön. Olen arkisin klo 8-16 päivätöissä.
Iltaisin ja viikonloppuisin syötän, vaihdan vaippaa ja pesen pyllyä, leikin lapsen kanssa, käymme yhdessä saunassa, suihkutan lapsen mielestäni tasa-arvoisesti. Harvemmin tiskaan. Vauva-vaiheessa myös nukutin, koska kävin samaan aikaan hänen kanssaan nukkumaan ja pesin välillä tuttipulloja.
Ainoat asiat, joihin en ole juurikaan ottanut osaa on vauva-aikainen kylvetys ammeessa ja ulos pukeminen (paitsi silloin, kun äiti ei ole kotona). Lisäksi ruoanlaittoon ja pyykkäämiseen (paitsi omien vaatteideni) en ole juurikaan osallistunut.
Meillä äiti käy omilla asioillaan yksin viikonloppuisin ja viikolla kerran parin tunnin harrastusjutussa. Silloin olen lapsen kanssa kahden.
Toivon, että vielä joskus koittaa se päivä, että voin järjestää kuin pommin jäljiltä edelleekin olevan autotallin ja siellä minulla on apuna pieni ruuveja lajitteleva apulainen... Kenties sekin päivä vielä koittaa, vaikka kaukaiselta se edelleenkin tuntuu...
Se on helppooa kun otat lapsen mukaan sinne autotalliin ja saat lastasi opettaa autotallin saloihin ja saat kyvän apulaisen kaikkeen touhuamiseen.
Meillä maalla asui kylässä eräs perhe, jonka perheenisä osallistui sellaisiin naisten töihin kuten lehmien ja muun karjan ruokkimiseen ja hoitamiseen. Miehelle kuului tuolloin 50-luvun lopulla vain hevosen ylläpito. Hevoset kun hävisivät työmailta, niin miehet vapautuivat siltäkin osalta. Naiset sen sijaan jatkoivat navettatöitä entiseen tapaan. Tuota sukulaismiestä pidettiin vähän tossuna, kun semmoisia naisten töitä teki. Niin- ja tietenkin nainen hoiti lukuisat lapset, ruokki perheensä, parsi sukat ja ompeli vaatteet.
Mies päivätöissä arkisin 7-15.15.30 työmatka 1h per suunta. Ollaan jaettu arki-iltamme, itse käyn kolme kertaa viikossa kuntosalilla, samoin mieheni. Puoliksi menee myös koiran pissatukset ja pitkät lenkit. Sunnuntaisin mies hoitaa lapsia, kun itse olen keikkahommissa. Minä toistaiseksi hoidan pääosin kodin kunnossapidon kun olen 6 päivää viikosta kotona, kun palaan töihin palaa sekin (toivottavasti) normaaliin puolitukseen. Olemme tähän olleet tyytyväisiä, en ole kuullut mieheni valittavan, köyttä on löystettävä molempaan suuntaan. Yhdessä kun ollaan lapset päätetty tehdä, niin yhdessä ne myös hoidetaan! Selvät pelisäännöt täytyy olla..
En ole mikään nipo, ihan oikeasti. Olisin ihan tyytyväinen jos mies voisi joskus pestä kakkapyllyn tai illalla nukuttaa, että saisi edes tunnin kaks omaa aikaa välillä. Meillä vaan on mennyt ihan järjettömäksi tämä, että minä teen kaiken työn, syötöt, pesut, nukkumaan käynnin (lisäksi sitten koti työt) ja isi voi välillä tehä "hauskoja juttuja". Joo ja kaiken huippu oli kun mies kysy yks päivä, että miten meillä voi olla näin sotkusta...? Oli vähän tiskit jäänyt kun ei hampaita tekevä mukula viihtynyt kuin äidin housun puntissa roikkuen. Mies ei ole ikinä ollut 'pitkää' aikaa lapsen kanssa kahden, hän ei varmasti voi ymmärtää miten raskasta se välillä on.. Mutta jos ei tee, niin minunhan ne hommat on hoidettava, ei lasta voi laiminlyödä.
Huomen illalla, kun miehesi jää katsomaan televisiota, laita takki päälle, ota avaimet ja lähde vaikka kävelylle. Sano ovenraosta, että heippa - lähden kävelylle, kyllä sä pärjäät. Ota tavaksi vaikka parina/kolmena kertaa viikossa. Mene ja tee. Jos et ota itseäsi niskasta, tämä tilanne vaan jatkuu. Minä sanoin tiukasti, että minulle myös vapaata ja kyllä sitä on aina järjestynyt. Jos et sano, niin asiat eivät muutu.
Tasapainoinen ja lapsestaan välittävä isä osallistuisi edes välillä lapsen hoitotoimiin ja "pakottaisi" äidin ottamaan omaa aikaa koska kotona olo (joka on täyspäiväinen duuni) on melko uuvuttavaa.
Itselläni oli vastaava tilanne lisäksi sain kuunnella aikuisen miehen 2-vuotiaan tasolle mennyttä kiukuttelua ja minun haukkumista.
Purin aikoinani täällä tuota fiilistä ihmetellen, kunnes joku osasi vinkata että mies on narsisti. Sitä mietin että mikä se semmoinen on ja kun aloin lukea niin sehän se ukko onkin. Siitä alkoi minun herääminen ja pikkuhiljaa aloin ymmärtää paljon enemmänkin. Tänä päivänä emme ole yhdessä ja tuo samainen sohvaperuna tekee kaikkensa kiusatakseen minua edelleen, koska ei kykene nielemään sitä että minä hänet jätin kun kyllästyin olemaan p----säkki.
Voihan teillä olla kyse muustakin mutta hyvin narsismisia piirteitä nuo ovat. Tosin jokaisessa meissä niitä piirteitä on, joillain se vain on elämänasenne eivätkä he siitä osaa muuttua vaikka voissa paistaisi.
Niin siis minun tilanteessa hoidin lapsen, kodin jne enkä saanut omaa aikaa lainkaan. Lahjaksi sain kosmetologille käynnin mutta silloinkin kysyi että mikä on semmoinen paikka mihin voi ottaa lapsen mukaan.
Suosittelen ettet pura kiukkuasi lapsen kuullen. Mikäli asia alkaa ottamaan enemmän kuin pannuun, niin harkitse eroa tai jonkinmoista eroasumista joksikin aikaa. Koska jos jäät ikävään tilanteeseen ja se stressaa sinua, se kaikki heijastuu lapseen epäsuorasti ja lapsi voi pahoin. Tämä oli minulle lastensuojelun kertoma ja heiltäkin sanottiin minulle ettei kannata jäädä; ajattele edes lastasi jos et itseäsi.
Nyt voin sanoa että onneksi lähdin. Elämä yh:na on paaaljon helpompaa, vaikkakin yhä lapsi kulkee mukana niin ei kuitenkaan ole sitä ketutusta joka pv.
Tähän kohta joku vähemmän viisas kirjoittaa et miks teit pennun ku tollanen oli tilanne tms. Mutta voin sanoa että narsisti toimii juuri siten että ensin koukuttaa ja sitten kun on saanut kahlittua ja alistettua toisen itsetunnon tasolle 0, alkaa hän muuttua normaaliinsa tilaan eli näyttää todellisen luonteensa. Sitä ei aina kykene näkemään ennen kuin olet jo suden hampaissa. Ja siihen ei ole muuta poppakonstia kuin - juokse ja kovaa.
joo toi on just sitä samaa mitä meillä on.. mies käy töissä 8-16 ja tulee kotiin ja pitää olla ruoka laitettuna. minä olen alusta asti hoitanut lapsen yksin, heränny joka ikinen yö viimeisen vuoden ajan, minä olen ainoa joka siivoo(poikani "auttaa") minä laitan ruuat, minä hoidan lapsen,pesen pyykit, siis kaiken.. kaikki sanoo että mene ja hanki harrastus ja mene, mutta kun ei ole niin yksinkertaista... meidän poika ei viihdy isänsä kanssa(isä kun ei ole hoitanut missään vaiheessa), vauva aikana ei halunnut ikinä olla isänsä sylissä, minä en voi jättää lasta isänsä kanssa kahestaan ees kauppareissun ajaksi koska lapsi itkee koko sen ajan eikä mies osaa tehdä yhtään mitään ja olen koittanut lähteä mutta kun en voi antaa lapseni vaan itkeä ja sulkea ovea hänen kasvojensa edestä. :(. mies sanoo olevansa väsynyt-- eipä ole silloin kun pitää kavereiden kanssa tehä jotain,ei sillon väsytä yhtään! omia juttuja tekee yötä myöten koneella, töistä tulee, syö a menee koneelle ja on siinä loppuillan ja yön kunnes menee nukkumaan..ja kaiken tän jälkeen ihmettelee että miks mä oon joka päivä niin helvetin väsynyt. kyllä minä sillon jaksan kun poika on nukkunut yönsä hyvin, ei sillon oo mitään ongelmaa jaksaa. mutta kun kärsii unettomuudesta ja nukkuu öisin max 2 tuntia niin sillon ei jaksa kattella aikuista lasta. sillon mietin eroa.. pärjän lapsen kanssa kotona kahdestaan oikein hyvin koska ymmärrän sen että olen yksin sillon vastuussa. mutta sillä sekunnilla kun mies tulee kotiin niin olen taas täysin eri ihminen. ja olen joskus jo kattellut omaa asuntoo ja laskenut tukia ja suunnitellut uutta elämää.. mutta sitten mietin että kun lapsen aikoinaan hankin niin päätin että tuli mitä tuli niin mun lapsella on molemmat vanhemmat, minä kestän mitä vaan jotta lapseni saa olla onnellinen. mutta siinäkin on toinen puoli, että lapsi vaistoo kun vanhempi ei voi hyvin.. ja ihminen kun olen niin joo olen purkanut vihaani myös lapseeni huutamalla ja kiroomalla. ja se on suurin syy miksi kärsin unettomuudesta, koska on niin syyllinen olo ja olen ansainnut sen. mutta miksi mieheni ei tajua!! kun yritän sanoa niin hänen mielestään kaikki on hyvin ja että elämä on tällasta.. joo mun elämä on tällanen mutta kun se voisi olla toisenlainen.miksen saa olla onnellisessa parisuhteessa jossa mieskin elää tässä perheessä? ja niin mainittakoon että mies ei hevillä suostu tulemaan minun ja poikani kanssa kauppaan, jää joko autoon tai saan mennä yksin lapsen kanssa. tiedän että mieheni on tyytyväinen elämäänsä ja arvostaa ja rakastaa meitä mutta hän ei osaa näyttää sitä eikä tiedä mitä tehdä. minä asetan päivittäin hänelle korkean riman josta hänen pitäisi suoriutua ja hän ei ikinä sitä tee joka varmasti häntäkin risoo... ja ymmärrän jollain tasolla häntäkin. ilman anoppia olisin lähtenyt varmaan jo aikoja sitten.. no, nyt sitten ollaan tehty lista että kumpi tekee mitä milloinkin.. toimii paremmin kuin ei mikään muttei tietenkään loistavasti. olen tyytymätön tähän tilanteeseen mutta tiedän että jos en jaksa loppuun asti niin jään syyllistämään itseäni loppuiäksi että miksen jaksanut lapseni vuoksi vielä yrittää.. koen olevani vastuullinen ja kantavani taakkani jonka päätin ottaa lapsen myötä, kun jään tähän, ja se olo auttaa jaksamaan joka päivä. aina kun on vuosi vierähtänyt niin muistelen kulunutta vuotta ja pystyn sanomaan että hitto minä tein sen taas enkä luovuta vieläkään. tämä on minun "taakkani" ja sen aijon kestää. mikään muu ei yksinkertaisesti ole tärkeämpää kuin lapseni ja hänen onnellisuus. ja kun meillä kuitenkin on sitten hyviäkin päiviä ja niitä sitten muistellaan itku kurkussa riidan jälkeen.. ja seksi on meillä on aina sujunut, koska olen sivuuttanut ajatukseni ja ajatellut että hitto on mullakin "tarpeeni".. mutta nyt yksi ilta kun mieheni olisi halunnut seksiä niin sanoin että en minä mikään sun seksilelu ole että saat kun haluat. minä olen ihminen, parisi ja lapsesi äiti, jos haluat jotain multa niin sinun pitää ansaita se ja osoittaa arvostusta Minua kohtaan.ja kyllä on ollut hieman arvostusta enemmän näkyvissä, ei paljoa mutta edes jotain.. minä näen asian niin että kun lapsi saa kasvaa ympäristössä missä vanhemmat ovat yhdessä tilanteessa kuin tilanteessa ja oli tilanne mikä tahansa, niin se istuttaa näkemystä lapsen arvomaailmaan että perheen eteen annetaan kaikki ja perhe pitää yhtä ja näin perinne jatkuisi, lapsi ajautuu hakemaan jotain yhtä pitävää ja ja on valmis tekemään titä sen eteen tulevaisuudessa. huh, tuli paljon tekstiä ja tämäkin vain tiivistelmä:D mutta kyllä se vaan niin on että aito rakkaus, se ei petä eikä jätä. ja tiedän myös sen että vuosien päästä kun lapset ovat isoja niin meillä on enemmän aikaa toisllemme taas ja löydämme tiemme toistemme luo takaisin. ja silloin voi ottaa tämän kuluneen ajan takaisin ja rakkaus on vahvempi kuin koskaan. aika kultaa muistot, niin se vaan on.
Kyllä meilläkin itketään perään. Olen kuitenkin sen verran itsekäs, että välillä lähden. Kyllä se lapsi saa isänsä kanssa olla. Siinähän isäkin oppii eikä se lapsi itkuun kuole. Mutta ei sekään ole hyvä jos itse on koko ajan hermona kotona. Jaksan paremmin jos olen vähän aikaa pois. Kyllä se lapsi oppii huomaamaan jossain vaiheessa, että äiti tulee takaisin.
Jokainen tavallaan ;Minä taas en kertakaikkiaan jaksaisi jos en pääsisi edes hetkeksi yksin johonki
Tajuatko, että miehesi antaa myös mallin lapsellenne? Vie lapsesi pois ja äkkiä tuollaisen isämallin luota. Selittelet vai nitsellesi että lapsesi onnellisuus on kyseessä. Oletko varma että lapsen onni on katsella isää, joka ei osallistu? Olet liian laiska tekemään päätöstä eroamisesta. Katos ympärieelsi. Näet vanhoja pariskuntia, jotak ovat olleet aina yhdessä, 30, 40, jopa 50 vuotta ja silti suuri osa heidän lapsistaan ovat eronneita.
äiti hoitaa
Osta hamekangasta.
Äijjäsi on vaan v.ittuuntunut siihen, että koitat olla Isäntä talossa.
Kun lukee suomalaisten naisten tilityksiä elämästään, tajuaa että heillä on liikaa vapauksia, liikaa aikaa ajatella, liikaa valheellista käsitystä omasta tärkeydestään ja typerä illuusio siitä, että naisella olisi misään maailman kolkassa yhtään paremmin asian laita. Naiset vain menevät helpommin erinäisiin ajatusmalleihin, joita heidän mieleensä tungetaan. Tangossa mies vie, nainen vikisee. Jos nainen vinkuu jotain, silloin toinen mies yrittää ohjata häntä harhaan tai omakseen.
Hih hih.. vai liikaa vapauksia. Jos on kotona neljän seinän sisällä kellon ympäri, niin ei todellakaan taida olla liikaa vapauksia. Minun ensimmäinen mieheni oli tuollainen määräilevä, itseriittoinen sohvaperuna, joka oli laiska, saamaton ja haluton mihinkään. Olen erittäin onnellinen, että löysin tilalle aikuisemman miehen. Nykyisessä liitossa mies osallistuu paljon lastenhoitoon, mutta tekee myös paljon töitä. Kuitenkaan se työnteko ei ole taakkana itselleni, koska hän myös osallistuu lastenhoitoon ja antaa minulle vapaa-aikaa silloin tällöin. Ehkä jonkunlainen perheterapia tai pariterapia olisi hyvä tuollaisissa tilanteissa. Jotkut vaan on niin jästipäitä, etteivät ymmärrä etes suostua sellaisiin. Yrittäkää kuitenkin jollain keinoin saada mies tajuamaan, että hänkin on osallinen lastenhoitoon. Minun mieheni vei lapset välillä autoajelulle päiväunille, jolloin sain olla hetken yksin. Tämä vain yhtenä esimerkkinä, miten voi olla avuksi. Viikonloppuna mies voi käydä lasten kanssa puistossa jne. Vaatikaa, muuten ei tapahdu.
Miten ihmeessä nuo sohvalla makaavat miehet edes kehtaavat olla noin samattomia? Minusta on miehen kunnia-asia että hän osaa myös huolehtia kaikista hommista siinä missä nainenkin. Vai miten nuo avuttomat "isot lapset" ajattelivat pärjätä jos vaimo äkkiä päättää lähteä, kuolee, sairastuu vakavasti tai vastaavaa? Kyllä miehen pitää pystyä hoitamaan koti ja perhe jos tarve vaatii. Eivätkä ne taidot mistään muusta tule kuin siitä että otetaan se vastuu myös tavallisena arkena ja hoidetaan oma osuus jämäkästi ja oma-aloitteisesti. Ja nimenomaan niin että mies tekee hommat omalla miehisellä tavallaan, eikä siis minään naisen "pikku apulaisena".
Itse en kehtaisi kutsua itseäni isäksi jos panokseni perheeseen olisi murahtelu sohvalta. Oikea isä on läsnä niin lapsilleen kuin vaimolleenkin ja ottaa oman vastuunsa kaikesta.
Äiti hoitaa
Ei se sua rakasta. jos rakastais auttais oma-alotteisesti kaikissa hommissa kun joutais ja pyrkis antaan sulle myös menemisiä.. haluais sun olevan pirteä ja onnellinen ja tulis itsekin siitä hyvälle tuulelle ja sais varmasti sulta palkkansa sitä myöten.
Äijä vaan on surkea tapaus ja ollaan nyt tässä kun olen laiska ja tän naisen kanssa saan maata sohvalla.
Eikä hän juuri muksustaan välitä sillä se vaipanvaihto ja muu hoito ja leikit ja muksun kanssa touhut ja kaupassa käynnit pennun kanssa on juuri sitä parasta isä-lapsi juttuja.
Sehän tässä harmittaakin kun niitä kunnon kumppaneita ei kaikille riitä..
Itse osallistun kaikkeen lapsenhoitoon liittyvissä jutuissa kotona. Lisäksi teen kotitöitä 50/50 tyylillä, ehkä nyt enemmän kuin raskaana olevan puolison selkä oikuttelee. Ruoan teen pääsääntöisesti aina itse, kun tykkään kokata.
Saan vapaa-aikaa aina kun tarvitsen/haluan sitä eikä se ole keneltäkään pois. Lisäksi puoliso saa mennä omille asioille aina, kun hän haluaa ottaa omaa aikaa ilman lasta jolloin minä hoidan sitä.
Seesteistä ja mukavaa aikaa tämä on kun yhteisymmärryksessä tehdään asiat.
kamalaa luettavaa,kun itsellä mies myös lässyttää sohvalla ja minä hoidan kaiken,siitä saan kehuja "losoperse" ja mee säki töihin,,no nyt menenkin ja kyllä pelottaa,et mitenköhän jaksan sitten tehdä edelleen yksin kaiken,vaikkakin mies sanoo,et kyl se auttaa,,mut niin on sanonut ennekin,eikä näin ole. tän tekemättömyys roolin se on varmasti saanut omasta perheestään,mutta minä en ole nainen joka jaksaa yksin tehdä kaiken ja kantaa ruokaa turvan eteen...jos asia ei muutu kun tarharumba alkaa,otan eron.en jaksa katsoa isoa vauvaa.
Ei mies ns. auta. Hommat on molempien. Lapsi on yhteinen. Ei ole naisen lapsi ainoastaan, ei äidin koti ainoastaan. Nehän kuuluu molemmille!!!!
Itse olen kylläkin sen verran vanhanaikainen, että mieluusti hoidan kotini ja teen sapuskat. Johtunee siitäkin, että olen yh ja tapasin 4v eron jälkeen ihanan miehen, jota en tänne virallisesti asumaan ota, vaikka yöpyykin silloin tällöin. Sen verran itsenäinen olen. Mutta miehen passaaminen kuulu mielestäni naiselle :) Ja on kivaakin.
Sinun pitäsi puhua vakavasti miehellesi, että haluat käydä lenkillä ja kaupassa yksin. Ja että miehen kuuluu osallistua lapsen hoitoon. kerro hänelle, miten pahalta sinusta tuntuu kun omaa aikaa ei ole. Tiedän sinun tunteen. Olen elänyt samanlaisessa liitossa. Kaksi lasta. Lopulta jätin miehen. Avioliitossa ollessani oli enemmän yksin, kuin mitä eronneenna lasten kanssa yksin. Se, että toisen pitäsi kantaa vastuunsa ja huolehtia sekä kodin asioista ja lapsesta, mutta kun sitä ei toinen tee, on seurauksena yksinäisyyden tunne.
Jos miehesi ei kertakaikkiaan kuuntele. Ota lapsesi ja lähde äitisi/isäsi luo viikoksi kyläilemään. Tai kaverisi luo. Voit myös käydä lenkillä lapsen kanssa. Taidenäyttelyssä. Kahviloissa. Kirpputoreilla. Tee oma elämäsi sellaiseksi kuin sen haluat. Ilman miestä. Älä pyydä häntä mihinkään. Teet niitä omia asioita niissä puitteissa mitä pystyt lapsen kanssa tekemään. Huomaat kohta että et tarvitsekaan miestäsi mihinkään. Siinä vaiheessa kun hän alkaa tajuta, että olet irtaantumassa hänestä, ehkä hän parantaa tapansa, tai sitten ei. Sinulla on vastuuta pakoileva mies, joka ei ilmeisesti ymmärrä että on perustanut perheen.
Kirjoitan lehtijuttua siitä, että mies ei tee kotitöitä. Etsin juttuun haastateltavaa. Jos kiinnostaa, ottakaa yhteyttä: [email protected].
Te olette naiset vain liian kilttejä ja päästäneet itsenne tossun alle.
Ottakaa se oma vapaa-aikanne ja menkää, ksoak teillä on siihen täysi oikeus. Jos koti on takaisin tullessa kuin pommin jäljiltä, niin sitten mies puhutteluun vaikkapa kunnon ärähdyksen kera. Luulisi tehoavan, kun hommaa itselleen vain vähän lisää auktoritettia.
Meillä lapsi ja koti hoidettiin yhdessä minun äitiyslomani aikana ja samoin hoidetaan nyt kun mies on kotona. Jos asiat eivät olisi sujuneet puoliksi ennen lasta, niin en olisi tehnyt miehen kanssa lasta. Mihellä oli tosin vauvan syntymään asti yksi ongelmakohta, nimittäin pieni laiskuus oma-aloitteisuudessa siivouksen suhteen. Piti välillä käskeä, että otti imurin käyttöön. Vakava keskustelu kuitenkin auttoi, sillä kerroin ettei moinen voi jatkua, koska käskyttäminen tuntuu tympeältä ja minä en voi olla aina käskevä osapuoli. Auttoi.
Kun mies tulee työstä kotiin, älä edes odota hänen alkavan siivoamaan ja tiskaamaan, ne ovat töitä joita sinun pitää kotityöläisenä ollessasi hoitaa.
Lapsenhoito syöttö vaipanvaihto jne ovat työt, jonka voi lykätä jo kynnyksellä isälle.
Ottakaa perussiivous vapaapäivä (lauantain) työksi, toinen hoitaa matot, toinen imuroi, toinen pesee lattiat, toinen pyyhkii pölyt...
Tiski latokaa suoraan astianpesukoneeseen ja se käynnistää joka laittoi viimeisen sinne vielä mahtuneen astia.
Pesköön mies itse oman pyykkinsä, sinä omasi ja lasten...
Palkkatyössä oleminen, on aivan varmasti rasittavampaa kuin kotona kotityössä olevan työ. Palautuminen on myös toista luokkaa.
Jos mies käy työajan jälkeen harrastuksissa, myös naiselle se oikeus... Olkoon sitten vaikka kävelyä lenkkeilyä tai ryhmävoimistelua, kun työkavereiden kanssa ei ole menemistä yhteinen sopimusaika mennä yhdessä ei suju kotoa..
Villakoiran ydin on siinä, että kummallakin on oikeus noin 8-9 tunnin uniin ja oikeus rauhalliseen WC käyntiin, muu on pientenlasten hoitamista heidän tarpeidensa mukaan YHDESSÄ.
Ei mies mitää kotitöitä tee. SE tekee lapset ,käy töissä (jos huvittaa) ottaa kaljaa jota vaimon on ilman eri käskyä haettava joko kylmästä tai kaupasta, samalla voi viedä roskat ja ulkoiluttaa koiran ( lapset vie siksiaikaa naapuriin tai ottaa mukaan,että mies voi elpyä) . Naisen ei tule tarpeettomasti viivytellä matkalla ( ettei kaljat lämpiä) kumminkin ennen lähöään naisen on huolehdittava ,että kaukosäädin on perheenpään ulottuvilla . Tälläisillä pikku asioilla saa perheonnen kukoistamaan, eikä siitä ole miehelle tarpeetonta vaivaa