Eli milloin olet saanut läheisyyttä viimeksi?
Itse olen ollut viimeisen vuoden ajan hirveessä halipulassa, välillä tuntunut että kohta hyökkään jonkun pahaa aavistamattoman tuntemattoman miehen kimppuun... heh...
Lähdin tammikuussa suhteesta, jossa miehelle oli tärkeempää viina.
Voi, kun tietäisi miten eksyisi edes hetkeksi jonkun kivan miehen kainaloon...
Ennen olin yhdenillan-juttuja vastaan, mutta mieli on muuttunut, kun joka solu kaipaa kosketusta, olisi kivajos edes hetken sais tuntea olevansa tärkeä ja haluttu.
Itse olen ollut viimeisen vuoden ajan hirveessä halipulassa, välillä tuntunut että kohta hyökkään jonkun pahaa aavistamattoman tuntemattoman miehen kimppuun... heh...
Lähdin tammikuussa suhteesta, jossa miehelle oli tärkeempää viina.
Voi, kun tietäisi miten eksyisi edes hetkeksi jonkun kivan miehen kainaloon...
Ennen olin yhdenillan-juttuja vastaan, mutta mieli on muuttunut, kun joka solu kaipaa kosketusta, olisi kivajos edes hetken sais tuntea olevansa tärkeä ja haluttu.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Mua ei ole halannut kukaan yli kolmeen vuoteen. Et arvaappas kuinka minä kaipaan läheisyyttä. Tunnen itseni rutoksi johon kukaan ei halua koskea.
Tosi ikävää. Kyllä ihminen tarvihtee läheisyyttä ja kosketusta. Toiset varmaan vielä enemmän kuin toiset.
Musta ainakin tuntuu monesti että iho tosiaan huutaa kosketusta... No, mä luotan että jossain törmään ihmiseen joka tuntee samoin.
Joudun nyt lähtemään kun kirjasto menee kiinni, mut kirjotelkaa kommentteja, ois kiva!
Läheisyyttä viimeksi 2-vuotta sitten. Ja nykyään mun unet on täynnä seksiä tai ihastumista. Sit kamala herätä kun se mies oliki pelkkää kuvitelmaa.
En oikeen enää jaksa välittää siitä löydänkö jonkun jota rakastaa, se tulee jos se tulee en yritä enää pakottaa. Ja ei kyl näytä tulevan vähään aikaan, oon huono ihastumaan kehenkään.
Ja sitte aina välillä jos lähellä käy joku vähänki komea mies ajattelen vaan öitä sen kanssa, ja meen ihan sekasin. Taidan olla aika pahassa puutteessa. Voisin .... melkeen ketä vaan.. :>
Terze! Löytyykö Suomesta vielä muitakin kuin homoja tai bisse transuja??Tämä ilmoitus on tehty reilussa hengessä rajaavaksi, feministejä syrjivä ja
tarkoitettu Vain heteromiehelle tai muutamalle n35-55v joka asuu
pääkaupunkiseudulla.
Onko sinulla tarvetta löytää Luotettava Ystävä,amigo? Kaipaako sosiaalinen
turvaverkkosi vahvistusta?
Tyyppiä/ihmistä jonka kanssa puhua itseä koskevista
asioista, elämästä yleensä tai yhteisistä kiinnostuksen kohteista? Tai saada
harrastus seuraa,kuskia,kuljetus apua tai tarvitsetko joskus apulaista,
kolmatta kättä, mielipidettä,neuvoja,toista näkökulmaa..??
Tällä ilmoituksella EN siis HAE mitään seksiä tai seurustelusuhdetta!
Jos kuitenkin ilmo kolahti niin jatka lukemista.
Minulle on ihan sama oletko hämäläinen,savolainen,hurri,stadilainen,eesti poeg tai lappalainen jne...
Siviilisäätyä en myöskää ole rajannut, voit olla perheellinen,eronnut,leski,
sinkku jne...
Minulle myös sama oletko työssäkäyvä,laiska,proffa,opiskelija,duunari,työtön
yms...
Kunhan olet henkisesti suurinpiirtein terve ja kykenet hoitamaan itse omat
arkiasiat.
Itseäni kiinnostaa kodin ulkopuolella esim autot,yms
moottorikäyttöiset,kalastus,historia ja ehkä joskus
retkeily,mökkeily,metsästys,matkustelu,ammunta tai kerro mikä sua kiinnostaa..
Ja joskus on mukava rällätä kun on juhlan aika tai nollata
v***maiset fiilikset.
Ota rohkeasti yhteyttä sähköpostiin [email protected] tai text
kännykällä nrooni xxx-xxxxxxxxx (kakkosliittymä).
Huom en avaa tai lue liitetiedostoja enkä liitekuvia!
Ja jos satut vastaamaan niin otan takaisin yhteyttä kun sopivaa aikaa löytyy..
mutta otan kuitenkin! Arvio 2pvä- kuukausi.
Kiitokset kärsivällisyydestä ))
Välitä koko asiasta. Halaan itse itseäni ja joskus kun rukoilen, tunnen enkelin halaavan minua :) ihmiset ovat itsekkäitä, en enää usko löytäväni ketään sopivaa kuitenkaan, joten seurustelen mieluimmin enkelin kanssa.
ohan siitä niin kauan että en enää edes muista...
Helmikuussa 2011 ennen avioeroa ,
tosin en kyllä ole nainen , mutta voihan mieskin tuntea läheisyyden kaipuuta
mutta toisaalta itse en ole koskaan uskonut yhdenillan juttuihin vaikka kuinka halituttaisi.
Toisaalta ei kannata hypätä suoraan ensimmäisen tavatun ihmisen sylii,
jotta virheet ei toistu vaan antaa itselleen aikaa parantaa haavoja ja oppia edellisestä suhteesta.
Näin ainakin minulle kerrottiin ja olen ollut tyytyväinen elämään vaikka läheisyys puute iskee välillä.
Miehen sanomana/kirjoittamana aivan sadan pisteen arvoinen kaveri, olisipa tuollaisella ajatusmaailmalla enemmän miehiä, niin ehkä me emme olisi niin sekoilijoita eli yhden illan juttujen loukkuun jääneitä sitoutumiskammoisia naisia..Olet todella upea tyyppi pelkästään tuon kirjoituksen perusteella ja siinä kohtaa tervejärkinen. Ikä eikä muukaan tausta ole merkityksellinen vaan se, miten haluaa suhteen suht terveeltä pohjalta nimenomaan tuntien itsensä..aloittaa..Toivon sinulle hyvää ja onnistunutta uutta elämänkumppania..
Kiitos :)
Läheisyyttä en ikinä. Mutta mitä sitten.
En ole kunnolla koskenut toiseen ihmiseen sitten niiden aikojen, kun äiti hoivasi pikkupikku poikana. Ikää on kertynyt 23 vuotta, joten varmaan joku 18 vuotta olen elänyt ilman läheisyyttä.
Hmh noin 8 vuotta sitten viimeksi sain viimeksi jotakuta edes halata. jota ei kovin kauaa kestänyt tosin. näitä yhden kuukauden ''teini seurusteluita''. läheisyyden kaippuu on aika ajoin varsin kova mutta eipä asialle toistaiseksi paljoa mahda. syrjäytynyt, ujo ja paniikkikohtaukset kirsikkana päällä, enkä kovin vetävän näköinen mies ole.
Jotain läheisyysjuttuja ollut tuossa joskus, mutta sekin kanssa lajitoverin jota kohtaan en tunne juurikaan mitään. Onhan se just ollut sen hetken mukavaa, mutta jälkeenpäin on ollut järjestään entistä pahempi olo kun tuntuu, ettei missään ole sitä ihmistä jonka kanssa tuntisi aidosti olevansa "kotona" ja onnellinen.
...Ajattelin hankkia koiran. =)
Halaus 10 vuoden takaa on viimeisin. Vähän pelottaa, miten reagoin, jos vielä joskus pääsen edes saman kokemaan. Luultavasti alan itkeä tunteiden sekavuudesta.
Minä olen lihava ja ruma liki viiskymppinen nainen. No, arvaatte varmaan ettei halauksia tai hellyyksiä meikäläisen kohdalle heru. Olen jo tottunut olemaan ilman, en edes anna halata, jos joku tahtoo koskea.
Iltasatu
Tässä muinoin, noin kaksitoista vuotta ja kaksikymmentäneljä kiloa sitten menin paikalliseen ravintolaan ajatuksella, että nyt isken miehen! Meikkiä naamaa "controillvaatteet" päälle, pari rommia rohkaisuksi. No tulihan se eräs miellyttävän oloinen mies juttusille yläkerran hiljaisessa baaritiskillä. Kehui hymyäni kauniiksi, tukka oli ihanasti ja muutenkin mukavan oloinen nainen olin Ja, kas kummaa niin vaan sovittiin, että hän pääsee saatille, siinä yhden maissa lähdetään (eriaikaan kuitenkin, etteivät hänen tutut näe), ja taksitolpalla tavataan.
No, menin sitten alakertaan siellä kun parketti oli. Saapui tämä saatille pyrkijäkin sinne, ja haki vieressäni olevaa hoikkaa naista tanssimaan. Tunnin verran olin tyrkyllä, ja kun ei kukaan pokannut valssille ei jenkalle ei tagolle ei humpalle eikä rokkenrollille(osaan muuten nämä kaikki) Saatille pyrkivä tanssitti useita naisia, mutta ei varmaa ilennyt minua. Niinpä lähdin puolen yön maissa kotia-yksin. Yksin olen tälläkin hetkellä ja varmaan loppuelämäni.
Lämpöisiä ajatuksia ja edes niitä enkelin halauksia teille muille halipulaa kärsiville!
saat minulta iison lämmin halauksen rakastan isoja naisia hyvä jatkoa sinulle ja lycka till
jos naiseseura kelpaa, niin haleja riittäis ;)
kyllä mulle kelpais
18 vuotta sitten.Nykyään olen saanut asian suljettua itseni ulkopuolelle.Koska en ole kosketuksen arvoinen,en enää edes ajattele sitä. Se pitää vain hyväksyä,muuten tulee hulluksi.
Seksi ja läheisyys on ilmeisesti vain nuoria,laihoja ja kauniita varten.
Jos "joutuisin" tilanteeseen,että joku mies halaisi ja koskettaisi minua aivan tarkoituksella,en tiedä mitä tapahtuisi....Itkuun purskahdus varmaan.
Traumaattinen avioero 13 vuotta sitten. Yksin, totaalisen yksin, hyljättynä,arkana.Ikää tulee 50 ja alkaa olla sellainen näkymätön naisena. Kuitekin viime kesänä tapasin miehen, joka kertoi olevansa ihastunut. En osannut uskoa, ei kai minuun kukaan, joku viikko tapailtiin. Hän kosketti, halasi niinkuin tehdään.
Enkä osannut enää ! En tuntenut mitään ! Olen kadottanut tunteeni. Halaus tuntui vain kummalliselta, en "lämmennyt", en oppinut, ainakaan heti. Liian kauan yksin vai väärä kumppani ??
Mies löysi toisen. Nyt mietin meneekö seuraavat 13 vuotta ja sitten halaajat ovat vanhainkodin vierailijat viimeisellä vuoteella ...........
en edes muista millon olisin saanut halata viimeks.rakastan suukoja ja halauksia,haluisin löyttä naisen jonka luokse voisi mennä välilä. istua ja puhua ja halata kaiki naiset saavat halauksen minulta nyt
Saan noin kerran tai pari kuussa halin äidiltä ja halaan aina välillä paria hyvää ystävää. Isääkin olen ottanut tavaksi halata nyt aikuisena kun haluan jakaa hellyyttä tärkeille ihmisille.
Tuo on kyllä niin tuttua tuo läheisyyden ja sylinkaipuu.. Muistan itsekkin monta vuotta sitten kun erosin pitkästä suhteesta niin varmaan ensimmäinen vuosi oli ihan kauheaa kärvistelyä kun ei ollut enää sitä säännöllistä läheisyyttä, seksiä, syliä, toisen ihmisen lämmintä ihoa..
Silti en halunnut yhden illan juttuja ja niinpä siihen lopulta tottui, pakosta, valitettavasti.
Olin monta vuotta selibaatissakin kun en erinäisistä syistä ole pystynyt oikeaan suhteeseen. Lopulta miehen kaipuu kävi sietämättömäksi ja nykyisin ehkä kerran tai kahdesti vuodessa saattaa olla yhden illan juttu. Haen niistä yhtä paljon seksiä kuin läheisyyttäkin ja joka kerta olen kumpaakin saanut, en vain pidä siitä tunteesta jälkeenpäin, tulee jotenkin tyhjä olo ja menee taas aikaa tottua olemaan yksin kun on yhden yön taas tuntenut toisen ihmisen lämpimän ihon ja sylin.
Edellisestä jutusta alkaakin olla kohta vuosi, noin kuukausi sitten viimeksi baarissa tapasin mukavan miehen ja juteltiin, halattiin ja pussailtiin ja mies olisi halunnut seksiä, itsekkin halusin mutta sitten tuli olo että ei enää yhden illan juttuja, haluan oikeasti välittää ihmisestä jonka kanssa seuraavan kerran hyppään sänkyyn. Saa nähdä sitten tapahtuuko tuota ikinä vai liekkö toiveunta..
Eilen ja illemmalla tänään.
Awww. Halaisin teitä kaikkia, jos voisin. Kyllä sitä täälläkin kaipaillaan läheisyyttä...
Olihan se kieltämättä hiukka outo tunne, kun pitkästä aikaa erehdyin menemään tanssilattialle Hotelli Vantaassa naisen kanssa hidasta tanssimaan. Päivitys näihin tunne-elämään liityvissä asioissa lienee paikallaan...
Hiljaista on ollut puolisen vuotta..välillä itken yksinäisyyttäni, mutta enimmäkseen on ikävä lastani. Muutenki kaikki menee huonosti, työttömyys, perheongelmat, sairaudet, en halua ketään tähän kurjuuteen enää. Kohta en jaksa!
Lannistunut nainen voimia sinulle.
En tiedä mitä ajattelet tästä ehdotuksesta, mutta ehdotan kuitenkin, että menisit keskustelemaan esim. Diakoniatoimistoon tai johonkin kristillisen srk:n tilaisuuteen.
Tuolla ylhäällä on kuitenkin joku joka meistä välittää.
5 vuotta sitten, ja sekin "läheisyys" oli mieheltä, joka halusi vain seksiä.
Läheisyyttä olen kokenut viimeksi n. 26 vuotta sitten eli 6-vuotiaana.
Varmaan vähän yli 10 vuotta sitten. Eipä kyllä ole ollut halukkaita naisia halauksiin tai kainaloon. Kyllähän se on kovettanut miehen, niin etten ole enää viimeiseen 3 vuoteen mitään aloitteita tehnytkään...
Itsellä noin 4-vuotta "läheisyyden"kokemisesta..
Iso hali teille kaikille:) Koettakaa jaksaa. Kyllä elämä vielä hymyilee. Siihen on vaan uskottava, vaikka yksinäisyyden tunne on kova.
Täälläkin yksinäinen nainen kaipaa lähellä oloa.
3 vuotta sitten tulin raskaaksi ja yh:na ollut koko kuluneen ajan. Pienet kaksoslapset tietty halaa,mutta se aikuisten läheisyys puuttuu. Mutta taitaa olla turhaa toivetta tässä vaiheessa elämää. Ja pelkään tulevaisuutta,koska olen jo "vanha" 36v, ja lapset vasta pieniä,että saanko enää koskaan itselle miestä.
Yksinäisyys on kovaa tässä vaiheessa elämää. Olen pienikokoinen (47kg) ja tunnen sen yhtä suureksi ongelmaksi kuin jotkut rehevät naiset itsensä. Olen pienten lasten jälkeen täysin rinnaton ja se jos mikä saa mielen matalaksi,kun huomaa,että kaikki tuijottaa vain meneviä "isoja" rintoja kantavia naisia ja rinnaton yh-äiti elää vaan yksin arkeaan. :(
Ensin haluan kertoa sinulle että 36v ei ole elämän loppu.
Itse olen 35v mies ja olen usein kuullut lausahduksen että elämäsi on jo ohi ?
Mistäköhän tämäkin lausahdus on tullut...
Itselläni on 3 lasta toki en tapaa heitä kuin joka toinen viikonloppu mutta tiedän tunteen olla yksin lasten kanssa, silloin tosiaankin kaipaa aikuisen seuraa koska , koko maailma pyörii lasten ympärillä. ja edes se pieni hetki saada jutella aikuisten asioista tai muuten vain istua vieressä helpottaa jaksamista.
Itse koen että koska olet pienikokoinen miehet tulevat luoksesi helpommin.
Syystä että osa miehistä on tälläinen suojelu vietti ja pienikokoiset naiset laukaisevat sen helposti, ainakin itse olen havainnut että pienikokoiset naiset ovat minulle heikko lenkki ja helposti tulee tunne että tule tänne niin suojelen sinua pahaa maailmaa vastaan enkä varmaan ole ainoa mies joka on sen kokenut.
Ja jos yhtään sinua helpottaa kuulla se niin rinnat ei todellakaan ole kaikille miehille se juttu :D
"Vazkitsa" kirjoittaa: "miehistä on tälläinen suojelu vietti ja pienikokoiset naiset laukaisevat sen helposti"
Hehehhehheehheeheheheheheh...
Sanosimpa 42 vuoden kokemuksellani,että miehillä on useimmiten se NAISVIHA joka eteenpäin kantaa.
Se kumpuaa jo lapsuudesta,kun joutui olemaan komentavan äidin "alaisuudessa". Siitä alkaa viha kaikkea kohtaan,jolla on pimpero.
Inhotaan naisen ääntä,käyttäytymistapaa,sukuelimiä,logiikkaa......Pakosta sitten joudutaan joskus olemaan naisen kanssa,jotta saadaan ruumiilliset pakottavat halut tyydytettyä.Tosin sitäkin saa lukea ja kuulla,että fleslightkin on parempi kuin elävä nainen.
Mut ei se mitään,hei.Mäkin olen alkanut vihaamaan miehiä.Joten tasoissa ollaan!
Hmm mielenkiintoinen näkökanta ja en minä naisia vihaa
päinvastoin tykkään keskustella naisten kanssa
Fleshlightistä en tiedä kun en ole koskaan kokeillut enkä tule varmaan koskaan kokeilemaankaan...
Ja kysymyksiä miksi vihaat miehiä ? ja miksi oletat että vihaan naisia ?
Toki varmaankin molemmissa sukupuolissa löytyy näitä ns. ääripäitä
mutta en ole koskaan tavannut ketään joka oli saanut minut suuttumaan niin pahasti että olisin alkanut kyseistä henkilöä vihaamaan.
En naista mutta en myöskään miestä.
Ja en nyt oikein ymmärrä mitä tarkoitat tuolla että tasoissa ollaan?
toki jos osuin arkaan paikkan ja pahoitit mielesi niin pyydän anteeksi.
Mutta kaikilla ihmisillä on erillainen näkökanta ja kaikkia ihmisiä ei voi miellyttä joten toki aina voi kyseenalaistaa ja pitääkin kysenalaistaa
eihän siitä muuten keskustelua syntyisikään :)
miettikää te/minäkin ,kun halipula raastaa, niin sit sitä saa/ kuvittelee saavansa, mut kun halin antaja paljastuu juopoks, hulluks. hyväksi käyttäjäksi, kyllä itseinho iskee, niin et halipulakin poistuu vähäksi aikaa. kokemusta on, niin vapaallta, kuin senssilinjoilta. Missä on oikeesti ne suomalaiset REHELLISET, ja KUNNON MIEHET.Jotka hyväksyy naiset sellaisena kuin ovat, ja näin hyväksyvät myös itsensä omana ittenään, eikä alffa uroksina.
mä oon saanu läheisyyt miehelt viimeks about pari kk sit baari illan jatkoilla, mut ei menty sänkyyn vaan muuten vaan pussailtiin jne. ihan kiva näin nii ei tullu morkkistakaan. :) oon vaa vähä menettäny toivoni miesten suhteen, siis ku en luota niihin enää. must tuntuu ihan oikeesti, et ne näkee kaikis naisis vaan panon, ei halua tutustua tms., haluu vaan sänkyyn. sen näkee hyvin esim just baaris, aina haluttais jatkoille mut sit ei mitään sen enempää. :I en enää oo harrastanut yhden yön juttujakaan vuoteen ku ei niist tuu muutaku paha mieli ku miehet ei osaa edes käsitellä mua sängys oikeen.
Niin kyllä se oikeasti on niin että ensin luodaan ystävyys suhde ja sitten katsotaan mitä tapahtuu,
Yleensä jää kaveri suhteeksi , ja ei toivotut henkilöt tippuvat pois ringistä.
Itse suhdaudun varauksella aina kun jonkun kaveriksi pyydän netissä.
ja sähköpostin perusteella on hankala kertoa kenestäkään mitään.
Toki jos sähköposti asteelta siirtyy ->Facebook / msn asteelle menee niin sitten pitää jo melkein tavata ihminen kerran tai pari jotta pystyy muodostamaan kuvan minkä sortin ihminen on kyseessä. itse en koskaan ajattelisi edes pyytää ketään facebook / msn kaveriksi mikäli ei ole edes tavattu ja keskusteltu.
Baarikokemuksista en voi kertoa koska en ole sellainen Baari ihminen :)
Unohtui tuhonkin lisätä mieluiten tapaa useamman kerran jotta saa muodostettua ihmisestä kunnollisen kuvan ja silloinkin molemmille neutraalilla maaperällä eli ei missään nimessä kotona..
"en enää oo harrastanut yhden yön juttujakaan vuoteen ku ei niist tuu muutaku paha mieli ku miehet ei osaa edes käsitellä mua sängys oikeen. "
Kyllä ne naisetkin voi itse ottaa aktiivisemman roolin jos mies on hukassa. Ehkä ens kerralla osais paremmin käsitellä.
Ois se mukavaa jos naisetki joskus tekis aloitteen vai olenko vain liian ruma?
Ei ikinä läheisyyttä eikä onnellista kotia, ei tukea päätöksille vain pelkkää kiusaamista ja henkistä väkivaltaa joka suunnalta. Sosiaaliset taidot olemattomat, en pysty sanomaan mitä ajattelen enkä osaa pyytää apuakaan. Toisaalta en tunnekaan minkäänlaista tarvetta sosiaalisuudelle enää. Ikää 25 ja nyt tuntuu siltä että alkaa kulissit murtumaan. Sähköpostia en ole jaksanut avata enää vuoteen ja kaikki muukin kommunikaatio alkaa katoamaan. Jo vuosia kaikki aloittamani on jäänyt kesken kun loppuu veto kesken. Itseluottamus täysi nolla ja elämä on täydellisen umpikujan edessä. Ei vaan löytynyt enää virtaa koneeseen kun olisi tarvinnut puristaa. Kämppä lähtee alta mutta eipä juuri jaksa edes välittää. Ainoa mikä harmittaa on joutua nöyrtymään jälleen kerran mutta muita tunteita en usko voivani tunteakaan. Tiedän sen, että en ikinä pysty edes kuvittelemaan seurustelevani tai pysymään minkäänlaisessa suhteessa kauaa, joten voitanee sanoa elämäni olevan perinteisessä mielessä ajateltuna pilalla. Fyysisesti päältäpäin olen urheilija ja henkisiltä kykyni riittäisi helposti mensaan. Mutta millään näistä ominaisuuksista ei ole mitään merkitystä, jos energia ja tahto loppuu kesken. En tunne vihaa enkä katkeruutta. Lähinnä ihmetystä yhteiskunnan tavoista, vallitsevista mielipiteistä ja ihmisten pinnallisuudesta ja täydellisestä kyvyttömyydestä ajatella nenäänsä pidemmälle.
Mieluummin kuin asua kaupunkilaisena irtisanoutuisin yhteiskunnasta ja kasvattaisin oman ruokani mutta taloustilanteestani johtuen tämä on mahdottomuus.
En tiedä mikä kaikki edellämainitusta johtuu kokemastani ja mikä biologiasta/muista vaikutteista mutta luulen, että jos olisin saanut tukea ongelmissani eläisin täysin normaalia elämää.
Ehkäpä kokemani seurauksena olen oppinut pohtimaan hyvin syvällisesti ja ajoittain en tunne itseäni edes ihmisenä vaan yhteiskunnan sivustaseuraajana. En pysty olemaan osa yhteiskuntaa mutta ei kiinnosta liittyä tilastoihinkaan. Lähinnä kannan toivoa tulevasta sillä merkeistä päätellen nyt on oikeasti tapahtumassa jotain maailmanlaajuisesti merkittävää. Ehkä uusi alku on mahdollista.
Jouduin edellisen luettuani tovin tosissani miettimään, olenko käynyt täällä avautumassa sitä tiedostamatta. Ainoastaan tuon kämppäosion kohdalla päättelin, että en. Kohti tekstin loppua kyseenalaistin uudelleen päätelmäni.
Oletetaan nyt, että mielenterveyteni on todellisuustajun osalta vielä kunnossa ja kirjoittaja on joku muu kuin alitajuisesti ulospyrkivä alter-egoni, niin täällä mennään myös jo aavistuksen epäillyttävästi samoilla linjoilla.
Todellakin jatkuvaan kärvistelyyn ja kituutukseen alkoivat voimat ja huumori loppua, tällä hetkellä mietiskelen lataamossa että mitähän helevettiä sitä seuraavaksi muka elämällään tekisi. Yritän naurettavan optimistisesti kuvitella, että ehkä nyt lopultakin saisi jonkin sortin tukea ja hoitoa. Tiedän kuitenkin raationaalisesti järkeillen sen olevan epätodennäköistä, vaikkakaan ei aivan välttämättä mahdotonta. Olkoonkin illuusio, se on kuitenkin lohduttava sellainen.
Tilastollisesti hyvinvointivaltiossa pahoinvoivat ovat järjestään keskimääräistä alykkäämpiä, enkä ihmettelisi yhtään jos näin todellisuudessa onkin. Vaikkakaan en tunne tarpeelliseksi jatkaa tätä tuottavien yksilöiden hapen haaskaamista, olen kuitenkin siinä määrin patologisen utelias persoona, että tahtoisin tässä puhtaasta mielenkiinnosta katsella vielä tämän vuoden, puolitoista eteenpäin. Maailmamme matkantekoa yhteiseen umpikujaan, jossa monet meistä jo odottelevatkin, on tavallaan viihdyttävää seurata.
Yli vuosi mennyt ilman kosketusta... Jätin silloin monella tapaa ihanan miehen, jolle kuitenkin vain omien tarpeiden tyydytys riitti. Kyllä, jouduin jopa anomaan huomioimistani. Ei auttanut.
Missähän ovat ne miehet, joille on tärkeää, että myös nainen nauttii???? Harvoin olen törmännyt sellaiseen näinä 40 sukupuolielämäni vuotena...
Päätin, että nyt kelpuutan vain miehen, jolle olen tärkeä kokonaisvaltaisesti. Rikon itseni, jos olen vain antavana osapuolena.
Tällä pääöksellä sinetöin yksinäisyyteni, näemmä...
Dizzy Ms.
Eilen aamulla, kun poikaystävä lähti töihin. Ikävä jo nyt ja nähdään vasta viikonloppuna :(
Kaikkeen tottuu!
Kohta neljä vuotta kulunutt avioerosta ja pelkkiä tilapäispanoja ilman tunteita. Siinä kyynistyy varmaankin sen verran, että ei enää edes osaa kaivata ketään taikka mitään. huoran saa rahalla jos mieli tekee tasokkaampaa ja se ei soittele perään. Pikapanoja saa baarista ja vakipanoja voi pitää taustalla. Ilman ei tarvitse olla. Ja kun kerran mukava ja reilu mies ei tunnu kelpaavan oikeaan suhteeseen vaikka lapsetkin on jo laitettu, mennään sitten näillä kunnes kuolema korjaa.
Tuntuvat naiset olevan kovasti joko ulkonäön perään tai ainakin rahan. Ulkonäkö aivana normaali, yleisilme siisti ja huoliteltu sekä tulotaso että varallisuus keskimääräistä korkeampi. Koulutustakin on, mutta ei. Ei niin mitään aitoa tule vastaan, ei niin sitten missään. Nettideitit ovat ihan hanurista koska akat pelailevat siellä pelejään ties monenko kanssa koettaen vedättää itselleen mahdollisimman hyvän sponsorin ja muutenkaan käyttäytyminen ei ole mitenkään mallikasta.
Ei edes haluta ottaa selvää ajattelumaailmasta, arvoista yms. Ja jos osoittaa olevansa sanavalmis, normaali-itsetuntoinen ja mielipiteensä hyvin perusteleva, hävitään kuvioista. Että se siitä. Mitä näitä ihmettelemään.
Oisko ollut rippijuhlissa n.5 vuotta sitten. Sillon sain montakin halausta.
Tuskimpa enää selvinpäin pystyisinkään halaamaan ketään.
Neljä vuotta on edellisestä läheisyydestä ja sekin oli lyhykäinen seksisuhde. Sitä kun on mies, niin toki joskus tekee seksiä kovinkin mieli, mutta olen huomannut että tässä iässä (33v) sitä kaipaa seksiä enemmän sitä että voi olla toisen ihmisen lähellä. Ongelmana tässä tietysti on se että naiset olettavat minun haluavan vain paneskella eikä uskottavuus taida olla kovin korkealla kurssilla.
Lyhyet seksisuhteet eivät liiemmin kiinnosta, kerran kokeilin ja olihan se melko hämmentävä kokemus kun aamulla oli hyvä kun tiesi kumppanin etunimen. Ei tietenkään puhettakaan siitä että olisi juotu aamukahvit yhdessä tai lepäilty sylikkäin.
Enpä tiedä, kai minussa on jotain vikaa :) Kai minun pitäisi ajatella vain seksiä ja kohdella toisia vain seksiobjekteina ollakseni "oikea" mies. Mutta minkäs teet, sitä on se mitä on, ja kaipa sitä löytyy vielä nainenkin jonka kanssa nukkua lähekkäin.