Todella surullista ...että jokin kaunis ja alunperinperin kauniiksi tarkoitettu tallautuu oman epävarmuuden, epätietoisuuden verkkoon.
Se mikä oli aluksi todella voimakas tunne, voimakkain ja tärkein kaikista, jääkin pikkuhiljaa taaemmaksi ja kauemmaksi omien pelkojen takia.
Mitä voimaakkaampi kaipaus, sitä vahvemmin sitä koettaa kätkeä, kunnes siitä ei tunnista enää värähdystäkään kuin vain omassa sielussaan ja sydämessään, jonne sen itse sulkee kuin suurimman salaisuuden maailmassa kunnes se enää lämpimästi mutta kaukaisesti muistuttaa siitä rakkaudesta joka kerran poltti sydäntä. Ja silloin ihminen hetken ajan voi kuvitella olevansa vahva; voittaja - "selvisinpä siitä"..
Se mikä oli aluksi todella voimakas tunne, voimakkain ja tärkein kaikista, jääkin pikkuhiljaa taaemmaksi ja kauemmaksi omien pelkojen takia.
Mitä voimaakkaampi kaipaus, sitä vahvemmin sitä koettaa kätkeä, kunnes siitä ei tunnista enää värähdystäkään kuin vain omassa sielussaan ja sydämessään, jonne sen itse sulkee kuin suurimman salaisuuden maailmassa kunnes se enää lämpimästi mutta kaukaisesti muistuttaa siitä rakkaudesta joka kerran poltti sydäntä. Ja silloin ihminen hetken ajan voi kuvitella olevansa vahva; voittaja - "selvisinpä siitä"..
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=3xNmPuUCRJ0&feature=related
Jees, tuosta saa oikein urhoollisuusmitalin varmaan. Sorry ap, jotenkin vain "ärsytti" kirjoituksesi vaikka osittain ymmärsinkin. Miksi rakkaus pitää ajaa pois. Miksi paeta? Tukahduttaa. Ymmärrän osittain jos on yksipuolista rakkautta tai varatut ihmiset kyseessä, mutta siltikin voi omat tunteensa käydä läpi, kohdata ne ja jatkaa elämäänsä. Muistona, kauniina, ajatuksena, sydämessä.
Ei todellakaan jaeta mitaleita, etkö ymmärtänyt ironiaa.
Jos ei sen suuren rakkauden vuoksi, niin miksi ihminen on ylipäätään olemassa Eikö rakkaus ole se suurin syy olla ja elää ja jonka puolesta taistella
Onko kyse kykenemättömyydest osoittaa rakkautta tai haluttomuudesta ottaa vastaan
Ehkä enemmän kuin torjuntaa pelkääkin että saisi vastarakkautta
Eikö silloin luovu mahdollisuudesta aitoon onneen ja onnelliseen elämään joka antaa uuden merkityksen kaikelle
Ehkä en sitten ymmärtänyt.
Parastahan on rakkauden olla.
Onko muita tunteita, jotka sotkevat ihmisen ajatukset niin totaalisesti?
Joskus se tulee hiipien ja täyttää uskomattomalla kokonaisvaltaisella tunteella.
Ja jos rakkauden on mentävä, siitä jää ammottava aukko. Se luopumisen tunne satuttaa ja siitä jää pakahduttava ikävä. Vie aikansa, enne kuin sen kanssa oppii kyllä elämään. Se palaa kuitenkin ajoittain ahdistelemaan ikävällään ja muistuttaa välillä, muistoista menneistä..
Rakkaus tarvitsee kestäkseen kahden ihmisen puhaltamaan siihen liekkiin. Vaikka rakkaus ei aina roihua, voi se silloin olla lämmintä, lohdullista, hellää.
Piilota vain...joskus se tulee sieltä uudelleen esiin ja räjäyttää tajuntanne kenties tähdiksi taivaalle...meille kävi niin...minulle ja salatulle rakkaudelle jonka muka salasin itseltänikin..hänkin..varmaan..
"selvisinpä siitä rakkaudesta", siitä voitosta en halua puhua jos kaksi ihmistä toistaan rakastaaa; voitosta jota en pyst itsekään katsella. En tuntemaan sinua, en rakkauttani. Tule rakkaus, löysin,(piilotan). Olossa tästä elämässä en sanaile, alunperin kaiken kauniin. Mietin kuinka syvältä lähteekään saada katsella sinua, haivuttaa tuo "tuntemattomuuspahoinvoimaisuus". Tiedänhän mitä on rakastaa.
On pelko, on rakkaus.