Olen kahdeksannella luokalla oleva tyttö ja yksi päivä näin koulumme pihalla pojan joka näytti ihan 3-5 luokkalaiselta. Hän oli tikku ja hänellä oli silmälasit. Hän seisoi siinä seinää vasten tuppisuorana ihan yksin ja näin hänen kasvoistaan että itku oli kurkussa. Poika näytti hyvin surulliselta eikä kukaan välittänyt hänestä. En ole itsekkään mikään suosittu. Muutama kaveri ja ymmärrän häntä täysin. Olen itsekkin kokenut paljon yksinäisyyttä ;( En tiedä voinko tehdä mitään. Olen hyvin ujo ja tiedän etten pysty siihen. Varmaan pelottaisin pojan pois. En usko että ole oikea ratkaisu tähän, mutta tämä tuntuu vain niin surulliselta. Onko teillä vastaavanlaisia tuntemuksia/kokemuksia? Miten olette toimineet? Mitä on tapahtunut?
Minusta tuntuu pahalta ...
En pysty auttamaan
2182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmh... Minä voin hyvin samaistua tuohon poikaan. Olin itse hyvin yksinäinen ja olen edelleenkiin, mutta olen opetellut taidon tehdä yksinäisyydestä ystävä. Tottakai jokainen kaipaa kaveria ja kyllä minäkin silloin tällöin kaipasin oikeaa ja konkreettista ystävää. Yksinäisyyteni lähti liikkeelle koulukiusaamisesta. Ala-asteella minua kiusattiin tuon tuosta jokaisesta pikkuasiasta. Yläasteelle tultaessani olin hyvin eristäytynyt ihminen. Minua ei hirveän paljoa kiusattu, mutta viihdyin paremmin yksin. Aina melkeinpä toivoin, että joku tulisi juttelemaan minulle ja välillä tulikin. Tosin häkellyin aina ja en oikein pystynyt pitämään keskustelua yllä. En minä tosin pahaksikaan pistänyt, jos jäin yksin.
Siinä oli omia kokemuksiani. yksinäisyys ei pahalta tunnu, jos oppii pitämään sitä ystävänä, mutta tottakai on paljon ihmisiä, jotka sisimmisään kaipaavat ystävää. Vaikka olin yksin, olisin itsekin halunnut ottaa kontaktia muiden yksinäisten kanssa, mutta tavattoman ujon luonteeni takia en voinut sille mitään. Katso miten tilanne tämän pojan kanssa etenee. Mikäli hän jatkaa oloaan yksin ja alkaa tuntua jopa ahdistuneelta, suosittelen juttelemaan hänen kanssa. niitä ja näitä, mutta ei liian tunkeilevasti.
Munkin koulussa on pari tollasta poikaa, vielä pahempaa on et toinen niistä oli mun eskaris ja oli mun hyvä kaveri. nyt en osaa/osais puhuu sille, enkä myöskää sille toiselle pojalle jota en tunne. ite kävin sanomassa omalle luokanvalvojalle joka oli välituntivalvonnassa, niin luokanvalvoja sit meni juttelee näitten poikien kanssa.
nyt niitten poikien asiat on jo paremmin :)