Alempana olevassa keskustelussa mainittiin munasarjojen toimivan vielä kaksi vuotta kuukautisten loppumisen jälkeen. Toimivatkohan ne joillakin elämän loppuun saakka jonkin asteisesti? Entäpä jos 84 vuotiaan äitini hikoiluoireet ovat vieläkin vaihdevuosioireita. Ainakin ne näyttävät samanlaisilta kuin minun, joka on 25 vuotta nuorempi. Päällepäin äitini ei todellakaan näytä ikäiseltään, kroppakin on vielä ihan kiinteä ja muodokas. Äitini ei siedä lämmintä, ei makuuhuoneessa, eikä muutenkaan. Vaihdevuosioireita hänellä ei kuulemma ole ollut koskaan. Kuitenkin huokailee ja hikoilee vieläkin tyynyt ja yöpaidat piloille.
Jospa nämä kovat ja pitkään kestävät oireet johtuvatkin siitä, että munasarjojen toiminta ei päätykkään täysin, vaan jatkuu ajoittain läpi koko vanhuuden joillakin naisilla. Tunnen itseni lisäksi lähinnä sukulaisia, joilla vaihdevuodet ovat kestäneet jo yli kymmen vuotta ja samankaltaiset kausittaiset oireet kuten ennen kuukautiskierron yhteydessä (pms) jatkuvat aina vain.
Jospa nämä kovat ja pitkään kestävät oireet johtuvatkin siitä, että munasarjojen toiminta ei päätykkään täysin, vaan jatkuu ajoittain läpi koko vanhuuden joillakin naisilla. Tunnen itseni lisäksi lähinnä sukulaisia, joilla vaihdevuodet ovat kestäneet jo yli kymmen vuotta ja samankaltaiset kausittaiset oireet kuten ennen kuukautiskierron yhteydessä (pms) jatkuvat aina vain.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaa olen minäkin miettinyt. Minulla loppuivat kuukautiset 2 vuotta sitten 52 vuotiaana. Äidiltäni ne loppuivat jo 45 vuotiaana. Äitini hikoili öisin yöpaitansa ja lakanansa märiksi vielä lähemmäs 80 vuotiaana. Hän mainitsi asiasta terveyskeskuslääkärillle, mutta syytä siihen ei koskaan etsitty. Gynekologilla äiti ei käynyt. Äidilläni oli karkea räsymatto petauspatjana. Se oli hänen mielestään hengittävämpi kuin litistyvät oikeat petauspatjat.
Havaitsen edelleen kuukautiskierron kehossani. 4 viikon välein laskennallisten kuukautistin aikaan lämpöoireilu lisääntyy ja iho rapistuu. Alavatsakipuakin tuntuu. Arviolta kierron keskivaiheille iho taas kohenee ja lämpöilykin katoaa.
Eniten minua ihmetyttää se, että miksi hikoilu tulee nimenomaan öisin. Johtuuko se siitä, että melkein puolet vartalosta on tiukasti patjaa vasten eikä haihduta hikikosteutta? Vai tapahtuuko kehossa yöllä jotain erityistä?
Itselläni on ollut pari vuotta ajoittaista häritsevää yöhikoilua, mikäli makuuhuoneen lämpötila nousee yli 22 asteen. Päivisin hikoilua on vain vähän, jos meno on rauhallista. Silloin en tarvitse edes antiperspirantteja. Ruumiillisessa rasituksessa tai hautovan lämpimässä tilassa, jossa ilma ei kierrä, hikoiluni on voimakasta. On vähän niinkuin välitila, on oireita ja sitten taas oikeataan ei.
Mulla kuluu paljon ja turhaan energiaa siihen, kun tarkkailen itseäni ja pelkään oireiden pahenemista, tai sitten mietin, että onkohan tämä hikoilu vaihdevuosioire vai kuuluuko tällaisissa olosuhteissa hikoillakin. En varmaankaan kiinnittäisi olotilaani niin paljon huomiota, ellen olisi alkanut lukea vaihdevuosia käsitteleviä artikkeleita netistä, lehdistä ja kaikenmaailman pikku vihkosista. Vähän sama juttu, kun lueskelee liikaa lääkärikirjoja, niin alkaa etsiä itsestään mahdollisia oireita.