Todella paha paniikkihäiriö

Minä vaan...

Mulla on niin paha paniikkihäiriö, etten pysty ilman lääkkeitä lähtemään edes kotiovesta ulos tai edes tapaamaan parhaimpia ystäviäni.. :( Mulla on ollut pitkään käytössä Propral 40mg ja Opamox 15mg tarvittaessa ja ovat auttaneet hyvin. Nyt ollaan testattu Efexoria (ihan kamalat sivuoireet), Optibaria (aiheutti kamalaa masennusta), Cipralexia (ei mitään sivuoireita mutta ei myöskään auttanut mitenkään) ja seuraavaksi koitetaan Lyricaa. Onko muilla kokemusta Lyricasta?

Vuosia sitten on koitettu myös muita serotoniinilääkkeitä, mutta eivät vain tunnu auttavan minulle.. Rauhoittavat toimivat parhaiten, mutta en uskalla lääkärille sanoa että haluaisin Xanor Depottia eli pitkävaikutteisesti vaikuttavaa rauhoittavaa, jotta olo olisi koko ajan tasainen..

Haluaisin löytää oikean lääkityksen mutta en tiedä löydänkö sitä koskaan ja voinko ikinä elää normaalia elämää.. :(

27

3630

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mr

      Ei oo kokemusta Lyricasta, mutta aloin miettimään että mikset uskalla pyytää Xanor depottia? Ei mulla ole kokemusta siitäkään, mutta eikö olisi hyvä saada lääkitys joka vaikuttaisi pitkään?

      • tätykkä

        Xanor depottia kannattaa rohkeasti pyytää.....itselle siitä on bain hyviä kokemuksia.Koko päivän tasaisen rauhallinen olo.SSRI-lääkkeey eivät ole minuun tehonneet...niiden kanssa reuhdoin noin 15 vuotta,aivan turhaan.


      • JFHOI

        DIAPAMIA. ITE KÄYTÄN SITÄ PANIIKIIN.


    • olotila pee

      Jos on p.... olo niin kannattaa pyytää jos auttaa.

      Tuskastuttavaa jos mikään ei tehoa.

    • Kaksois;Sinde vm-82

      Sehän on valaistuminen toisinpän kehosta ja aiheutuu ilmeisesti sydän- ja verenkiertoelimistön hyvästä kunnosta. Voi siihen olla liittynyt joku myrkytyskin, osittain. Tai niin kutsuttu: "Mä en halua, mä en halua, mä en halua - ajattelu ja elämäntapa." Mulla on ollut lääkityksenä jo Risperidonia, Citalopraamia ja Ataraxia, Rivatrillejä ja Xanoreita. Xanoreiden kohdalla tämä liittyi jotenkin pätemiseen ja ylimenneeseen yhteiskuntakäsitykseen. Ei haittaa mitään, jos menee johonkin pätemään, kun kukaan muu ei viitsi. Se rupesi näyttämään jotenkin liian neuroottiselta.

      • Jannelle v.nyt Sinde

        Törkeää hyväksikäyttöäkin se on ollut, kopioida nyt jatkuvasti sisareni ja minun persoonallisuuksia ja tekemisiä, ihan vaikka 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa, kellon ympäri.
        - Mä meen nyt apteekkiin. En tajunnut kuinka tärkeää se on, aikaisemmin.
        Maailmassa on vaikka kuinka paljon tekemistä. Ohjattua virikkeiden ja viritteiden käyttöä, sitten kun omat koulutusohjelmat on suoritettu.


    • ei onnistu

      Ei paniikki lääkkeillä parane, valitettavasti.

      • ap vastaa

        Siis kyllä mulla ainakin lääkkeet on auttaneet (siis rauhoittavat) ja mitään paniikkioireita ei lääkityksen alaisena ole. 4v käyttänyt rauhoittavia eikä toleranssi ole noussut. Mutta siis tuskin se itse paniikkihäiriö ikinä poistuu, valitettavasti.. Vaikka onhan sekin mahdollista..

        Ja turha kenenkään puhua mistään altistuksesta.. Olin vuoden ilman lääkkeitä ja joka kauppareissu ja koiran ulkoiluttaminen oli yhtä tuskaa, pelästyin jokaista pientä ääntä ja sydän hakkasi kahtasataa. Kaupan kassalla tärisin kuin olisin tehnyt kuolemaa ja liikkeet olivat todella hitaita kun pakkasin kauppakassia..


      • T. toinen panikoija
        ap vastaa kirjoitti:

        Siis kyllä mulla ainakin lääkkeet on auttaneet (siis rauhoittavat) ja mitään paniikkioireita ei lääkityksen alaisena ole. 4v käyttänyt rauhoittavia eikä toleranssi ole noussut. Mutta siis tuskin se itse paniikkihäiriö ikinä poistuu, valitettavasti.. Vaikka onhan sekin mahdollista..

        Ja turha kenenkään puhua mistään altistuksesta.. Olin vuoden ilman lääkkeitä ja joka kauppareissu ja koiran ulkoiluttaminen oli yhtä tuskaa, pelästyin jokaista pientä ääntä ja sydän hakkasi kahtasataa. Kaupan kassalla tärisin kuin olisin tehnyt kuolemaa ja liikkeet olivat todella hitaita kun pakkasin kauppakassia..

        1. Ilman kognitiivistä työstämistä altistamisesta ei olekaan paniikkihöiriöön juurikaan hyötyä. Jos altistaminen ei onnistu, sen tekee väärin, käyttää epäsopivia metodeja, ottaa liian suuria askelia tai ei työstä kokemuksiaan oikein. Kognitiivisen käyttäytymisterapian metodit altistaminen ovat tutkitusti hyödyllisimpiä paniikkihäiriöiselle. Kuulostaa hassulta, mutta sinä tarvitset paniikkeja ja ahdistusta parantuaksesi. Ne pitää kohdata ja työstää, eikä paeta niitä.

        2. Paniikkikohtaus on ihmisen surkea väärintulkinta! Paniikkihäiriö on katastrofiajatusten ja irrationaalisten pelkojen noidankehä. Paniikkikohtaus ei ole pelkkä fyysinen tila, paniikkihäiriö ei ole fyysinen sairaus. Siksi vaikean paniikin hoito pelkillä lääkkeillä ei ole menestyksekästä (joskus voi olla, etenkin jos potilas saa lääkkeistä henkisen turvan ja uskon apuun). Masislääkkeet on hvyä tuki paranemiseen. Kävelykeppi. Mut pelkällä kävelykepillä sä et kävele vaan tarviit myös omat jalat.

        3. Pitkällä ajalla rauhoittavat lisäävät ahdistusta ja aiheuttavat reboundia. Sanot, ettei sulla ole toleranssia, mutta psyykkinen riippuvuus sulla ainakin on jos kerta et voi mennä ulos ilman niitä. Rauhtoittavilla voi akuutisti poistaa rajun kohtauksen tai epämieluisassa paikassa tulevan kohtauksen. Jos aina vain välttelet rauhtoittavilla kohtauksia, et kehitä omia henkisiä selviytymiskeinoja ahdistuksesta selviämiseen, vaan kehität itelles uskon ettet pärjää ilman nappia.

        Suosittelen vierailemaan osoitteessa www.paniccure.com ja kuuntelemaan nauhat sieltä. Hyviä juttuja kun asennoituu niihin täysillä.


      • Minulla ainakin lääkkeet auttaa todella paljon.


    • mr

      Hmm, minun käsittääkseni kyllä paniikkihäiriöstä voi parantua. Me ihmiset olemme yksilöitä ja näin ollen ei voida sanoa etteikö siitä voisi parantua. Tai noh, tokihan entisistä alkoholisteistakin sanotaan että he ovat alkoholisteja, mutta raittiita sellaisia. Siltikään en pidä siitä jos jostain asiasta sanotaan ettei siitä voi parantua tai ettei lääkkeiden avulla voi parantua. Jos paniikkihäiriö pysyy aisoissa sillä yhdellä pillerillä päivässä (toki tämäkin on yksilöllistä), niin eihän se ole paha juttu. Hankala selittää mitä ajan takaa..ehkä sitä, että nimim. 'ei onnistu' vastaus oli jotenkin negatiivisen kuuloinen minun mielestäni. Monilla on sairauksia joista he eivät koskaan parane, mutta silti pystyvät elämään antoisan elämän. Paniikkihäiriö pitää vain hyväksyä osaksi itseään.

      Mutta alkuperäiselle sanoisin että käy toki keskustelemassa lääkärin kanssa lääkityksestä. Joskus voi varmaankin kestää aikansa ennen kuin löytyy se itselle sopiva lääke. Itselläni oli onnea kun ensimmäisellä yrittämällä löytyi 'se oikea'.

    • Alex11

      Xanoria en suosittele käyttämään. Siitä on hyvin vaikea päästä eroon, aiheuttaa erittäin voimakasta riippuvuutta. Jollain tasolla verrattavissa heroiiniin ym huumeisiin. Nim. kokemusta on...

    • Avun saanut

      Ymmärtääkseni paniikkihäiriöitä on erilaisia. Itse sain avun lääkkeestä nimeltä Anafranil. Se on vanhan polven masennuslääke jonka yksi "sivuvaikutus" on paniikin poistuminen. En tule koskaan parantumaan, mutta tämän lääkkeen avulla olen oireeton ja pystyn elämään normaalia elämää, jopa juomaan kahvia ilman, että saan kohtauksen. Rauhoittavia tai beetasalpaajia en tarvitse. Lääkkeestä tulee aluksi aika kamala olo, mutta suosittelen kokeilemaan!

      • Ap jatkaa

        Lyricaa olen nyt siis syönyt n. kuukauden ajan ja annostusta nostettu pikkuhiljaa. Pienet annokset eivät tehonneet ja nyt kun viikon ajan mennyt isommalla annostuksella niin ihan järkyttävä pahoinvointi koko ajan, eikä edes auta paniikkiin/ahdistukseen.. Tänään oli lääkärin soittoaika ja sovittiin että koitan vielä viikon ajan (jolloin uusi soittoaika) siten että siirrän sen isomman annostuksen iltaan ja pienemmän annostuksen aamun. Ja totesi myös että voi olla että lääke ei sitten sovi minulle. Olo on ollut niin järkky että tein jopa raskaustestin, vaikka raskauden ei pitäisi olla mahdollinen kun mulla ehkäisykapseli käytössä.. No negatiivistahan se näytti.

        Jos ei tää Lyrica ala auttamaan/pahoinvointi poistumaan niin otan tuon Xanorin seuraavalla puhelinajalla puheeksi. Kysyn ainakin että mitä lääkäri on mieltä, mutta olen kyllä vielä valmis koittamaan joitakin muita lääkkeitä ennen Xanoria.

        En nyt tiedä tuosta riippuvuusjutusta, tai siis koukuttaahan bentsot, itse oon syönyt n. 5v Opamoxia annoksella 15mg eikä annosta ole tarvinnut ottaa, ainoastaan nyt parina viime vuotena olen tarvinnut niitä tarvittavia useammin, välillä otan myös puolikasta lääkettä. Eikös Xanor kuitenkin koukuta ihan yhtälailla kuin muut bentsot? Eli siitä en olisi huolissaan.. Haluan vain oloni kuntoon. :)


      • kirjoitusvirhe....
        Ap jatkaa kirjoitti:

        Lyricaa olen nyt siis syönyt n. kuukauden ajan ja annostusta nostettu pikkuhiljaa. Pienet annokset eivät tehonneet ja nyt kun viikon ajan mennyt isommalla annostuksella niin ihan järkyttävä pahoinvointi koko ajan, eikä edes auta paniikkiin/ahdistukseen.. Tänään oli lääkärin soittoaika ja sovittiin että koitan vielä viikon ajan (jolloin uusi soittoaika) siten että siirrän sen isomman annostuksen iltaan ja pienemmän annostuksen aamun. Ja totesi myös että voi olla että lääke ei sitten sovi minulle. Olo on ollut niin järkky että tein jopa raskaustestin, vaikka raskauden ei pitäisi olla mahdollinen kun mulla ehkäisykapseli käytössä.. No negatiivistahan se näytti.

        Jos ei tää Lyrica ala auttamaan/pahoinvointi poistumaan niin otan tuon Xanorin seuraavalla puhelinajalla puheeksi. Kysyn ainakin että mitä lääkäri on mieltä, mutta olen kyllä vielä valmis koittamaan joitakin muita lääkkeitä ennen Xanoria.

        En nyt tiedä tuosta riippuvuusjutusta, tai siis koukuttaahan bentsot, itse oon syönyt n. 5v Opamoxia annoksella 15mg eikä annosta ole tarvinnut ottaa, ainoastaan nyt parina viime vuotena olen tarvinnut niitä tarvittavia useammin, välillä otan myös puolikasta lääkettä. Eikös Xanor kuitenkin koukuta ihan yhtälailla kuin muut bentsot? Eli siitä en olisi huolissaan.. Haluan vain oloni kuntoon. :)

        siis annostusta ei ole tarvinnut nostaa :D


      • Ap taas
        Ap jatkaa kirjoitti:

        Lyricaa olen nyt siis syönyt n. kuukauden ajan ja annostusta nostettu pikkuhiljaa. Pienet annokset eivät tehonneet ja nyt kun viikon ajan mennyt isommalla annostuksella niin ihan järkyttävä pahoinvointi koko ajan, eikä edes auta paniikkiin/ahdistukseen.. Tänään oli lääkärin soittoaika ja sovittiin että koitan vielä viikon ajan (jolloin uusi soittoaika) siten että siirrän sen isomman annostuksen iltaan ja pienemmän annostuksen aamun. Ja totesi myös että voi olla että lääke ei sitten sovi minulle. Olo on ollut niin järkky että tein jopa raskaustestin, vaikka raskauden ei pitäisi olla mahdollinen kun mulla ehkäisykapseli käytössä.. No negatiivistahan se näytti.

        Jos ei tää Lyrica ala auttamaan/pahoinvointi poistumaan niin otan tuon Xanorin seuraavalla puhelinajalla puheeksi. Kysyn ainakin että mitä lääkäri on mieltä, mutta olen kyllä vielä valmis koittamaan joitakin muita lääkkeitä ennen Xanoria.

        En nyt tiedä tuosta riippuvuusjutusta, tai siis koukuttaahan bentsot, itse oon syönyt n. 5v Opamoxia annoksella 15mg eikä annosta ole tarvinnut ottaa, ainoastaan nyt parina viime vuotena olen tarvinnut niitä tarvittavia useammin, välillä otan myös puolikasta lääkettä. Eikös Xanor kuitenkin koukuta ihan yhtälailla kuin muut bentsot? Eli siitä en olisi huolissaan.. Haluan vain oloni kuntoon. :)

        Varasin jo tälle päivälle uuden puhelinajan ja lääkäri soitti tuossa hetki sitten. Ei oikein lämmennyt idealleni Xanoreista, mutta ymmärsi kyllä miksi niitä haluaisin. Sen sijaan ehdotti että alkaisin käyttämään Opamoxeja säännöllisesti 2-3 kertaa päivässä..


    • ari joensuusta

      moi.mulla ollu paniikki häiriö 10 vuotta. tiiän miltä siusta tuntuu.ite en kans päässy kotoo mihinkään pahimpina aikoina.viinalla yritin lievittää oloa mikä oli väärä ratkaisu, oireet vaan pahenee ja ongelmat lisääntyy.2.vutta raittiina ollu nyt oireilen vieläkin mut pystyn kuitenki liikkuu suht normaalisti .joutuu välttelee pakkoja missä paljon porukkaa ja ahtaat tilat. kokeile korva akupunktioo ,tosi rentouttavaa .mulla on sama lääkitys käytössä kun sulla eli propral ja opamox, myös cipralex.lyricaa oon kokellu mut en toista kertaa enää kokeile. tekee tosi agressiiviseks ja sitä en haluu olla.ois kiva pitää yhteyttä ja jutella enemmänki paniikki jutuista toivottavasti näät tään viestin

      • Ap vastaa

        Moi! Ihan mielelläni haluisin jutella jonkun kanssa, kenellä samat ongelmat, kun lähipiirissä ei sellaisia ihmisiä ole.. :) Mulle voi laittaa sähköpostii osotteeseen [email protected] (ei oo siis mun virallinen s-posti, mutta voin antaa sitä kautta oikeen sähköpostiosotteeni).


    • teorriki

      Moi! Mä olen sairastanut vuodesta-88 paniikkihäiriötä. Lääkityksenä on Sepram ja Xanor. Ei mun lääkäri ole sen kummemmin halunnut multa Xanoria pois vaikka itse kyselin just tuota nalkkiin jäämistä. Hän sanoi että jos siitä on hyötyä niin miksi se pitäis purkaa pois. Mä pärjäilen aika mukavasti elämässäni paniikin kanssa nykyään mutta kun olen sairastunut fyysisesti nyt ja aika pahasti niin aina on lääkäreillä yks ja sama kysymys: liittyykstää nyt jotenkin sun paniikkiis,siis voi herran jumala, tekis mieli kirota kunnolla aina kun sitä vetkataan, ei voi olla muuten sairas kun on toi paniikkihäiriö,siinä kun on niitä oireita niin paljon että muut jää helposti huomaamatta. Onko kelleen muulle näin käynyt, että saa todistella olevansa muutenkin sairas kuin panikoija?

    • jep66666

      ite olen kärsinyt 3 vuotta vakaasta paniikkitilasta ja aattelin kirjottaa ajankuluks että olettehan tietoinen kannabiksesta esim syötynä mietoa tuotetta sillointällöin voi auttaa (ainakin minulla ) mutta ihan ihmisestä kiinni ajattelin vain muistuttaa tästä aiheesta. peace

    • Huh..luulin et oon ainoo.. Ittelläni ollut hieman jo ylä-asteesta asti paniikkihäiriötä, mutta vasta viime joulukuussa se "laukesi" kun olin todella pahassa krapulassa ja luulin että kuolema tuli,mutta tätä se on.. siitä tähänpäivään asti elämä ollut silkkaa tuskaa! kauppaan ei ole asiaakaan,hengitysvaikeuksia,pyörrytystä ynm.. lääkkeenä on kloptriptyl sekä joku muu mitä en nyt muista..monia sairaala käynteijä ollut koska on luultu että on jotain muuta..

    • hhaavannaahh

      Itellä alko paniikkihäiriön kaltaset oireet joskus 6 vuotta sitte. Vällin mahtu pari helppoo vuotta, nyt oon niin pohjalla etten tiä voiks täält enää nousta.
      Sillon 6v sitte mulle tuli paniikkikohtauksia iltasin ku olin yksin kotona. Jossain vaiheessa ne alko vähän helpottuun, mutta vieläki joskus illat on tosi vaikeita. Sit joskus 4 vuotta sitte alko kaupassa käydessä tuleen jotain ihmeellisiä huimauspaniikkijuttuja. Nyt oon siinä pistees että mihinkään isoon kauppaan/ostoskeskukseen ei oo mitään asiaa, pikkukaupassa käyntiäki jännitän jo päivää etukätee, lukion lopetin kesken, panikoin jo nytte keskiviikkosta junamatkaa jne.
      Mitään apua en oo ikinä ees älynny hakee aiemmin, kunnes tässä lähikuukausina oli pakko kun oireet kävi liian pahoiks. Psykiatrin kanssa pari käyntiä tulossa, lääkkeeks ainaki näin alkuun Seronil. Enpä usko että mitään apua on kummastakaan; lääkkeestä tai psykiatrista.

    • RAL
    • Artsi5476

      Mitään jännitettävää ei ole. Ihmiset tarkkailee eniten itseään. Jos paniikki on satunnaista, hyvä bentso toimii parhaiten. Masennuslääkekin rentouttaa ja lyö jarrua paniikille.

      Rennosti elämää pitäisi elää, turhaan jännitetään mitättömiä juttuja.

    • yritänjaksaa

      minulla paniikkihäiriö v 90 monenlaista lääkitystä ollut, välillä on jopa helpomaa.. mutta nyt taas kesästä asti on joka päivä ollut taistelua.....

    • eitulevaisuutta

      minulla paniikkihäiriö v 90, monenlaista lääkettä on kokeiltu, mutta ei apua.....

    • you_simply_can

      Hoitakaa myös itse itseänne, ei vain oireita.

      Paniikkihäiriölle on olemassa ihan oikea ja jopa niin tylsäntavallinen syy. Mutta koska ei olla mielenterveysasiantuntijoita nää oireilut voi olla tuntematon paha. Voi olla hankalaa ymmärtää paniikin johtuvan jostain tietystä asiasta tai useammasta. Voi olla yksinkertaisesti tunne, että aivoissa on jotain vikaa. Jos tää olisi helppoa, niin lääkkeitä tuskin tarvittaisiin, korkeintaan lyhyt parantumista tukeva kuuri. Aihe on sen luontoinen, että on itse nähtävä vaivaa. Jos lääkkeet saatuanne yritätte vain keskittyä elämään, toivoen, että lääkkeet poistaa häiriötekijät, saatatte tehdä itsellenne karhunpalveluksen. Älkää jumittuko tähän, vaan keskittykää paranemiseen. Muuten edessä voi olla vuosia tai vuosikymmeniä kestävä elämää pilaava oirelu, joka voi johtaa muihin mielenterveysongelmiin, unohtamatta sosiaalisia ongelmia, työhon vaikuttavia ongelmia jne. Lääkkeet ei aina ole ratkaisu.

      Oma tarinani:

      Olin yrittäjä omassa yhden miehen yrityksessä. Olin ahkera ja innostunut sekä motivoitunut. Tein paljon työtä, jotta yritykseni tuottavuus kasvoi X % joka vuosi. Ahkeruus kuitenkin kostautui. Normaalin väsymyksen lisäksi alkoi tulla uupumusta. Kun energia väheni, se johti ongelmiin. Järjestelmällisyyttä alkoi värittää epäsäännöllisyys, unohtelu sekä huonosti hoidetut asiat, kuten ravinto, lepo, liikunta jne. Tämä kaikki pahensi stressiä ja siirryin vaiheeseen "ahkera yrittäjä menee vaikka läpi harmaan kiven". Jokainen tietää, että siihen harmaaseen kiveen kimpoilu ei tiedä hyvää. Ei asioita pidä viedä siihen pisteeseen, että joudutaan yrittämään ns. mennä kiven läpi. Oli aihe tai asia mikä hyvänsä.

      Vähitellen aloin voimaan pahoin ja sitten nopeasti tulikin se ensimmäinen kohtaus. Yhtäkkinen pelkotila, vapina, hikoilu, epätodellinen olo, rytmihäiriöt, rinnanpuristus, epätietoisuus, kokonaisvaltainen romahdus... Ajatukseni pyöri mielenterveydellisissä asioissa, aivosairauksissa jne. Tutkimusten jälkeen sain diagnoosin. Paniikkihäiriö ja sekamuotoinen ahdistus. Ja tietenkin lääkkeitä ja elämänohjeita.

      Puskin töitä lääkkeiden voimalla ja yritin korjata asioita siinä samalla. Nukkumisen sain jotenkuten kuosiin, samoin ruokavaliota kohensin. Mutta siitä huolimatta, ja lääkkeistä huolimatta, paniikkikohtauksia tuli yhä useammin. Vähitellen aloin pelätä itse kohtausta. Lopulta pelkästään tieto kokemastani kauhuntunteesta laukaisi paniikkikohtauksen. Yhtäkkiä tajusin, että näkemys ja kokemus elämästä on muuttunut täysin. Se normaalius ja perusturvallisuus oli vaihtunut epänormaaliuteen, epävarmuuteen, kuolemanpelkoon, kauhuun ja lopulta ahdistuksen pahetessa ongelmatkin alkoi paheta. Perhe-elämä kärsi, sosiaalinen elämä kärsi, minä kärsin. En kyennyt enää olemaan hyvä isä ja aviomies, enkä yrittäjäkään. Luulin, että elämäni on ohi ja aloin valmistautua siihen pahimpaan.

      Aikani rämpiessä psyykkisten ongelmien suossa, aloin miettimään, että miksi olen tässä, mitä ...ttua on tapahtunut. Sitten syntyi halu päästä takaisin terveiden kirjoihin. Kaivoin netistä tietoa, että ei tarvitse elää enää lääkärin kertoman varassa, eikä epätietoisuudessa. Tämä elämän invalidisoija alkoi avautua ja aloin ymmärtämään itseäni ja tilannettani paremmin. Ja sitkeä työ alkoi vähitellen tuottamaan tulosta. Keskityin täysillä ongelmien aiheuttajiin... nukkumiseen, ruokavalioon, liikuntaan, talousasioihin, siisteyteen, hygieniaan jne. Lopetin lääkärin kehoittelusta huolimatta lääkkeiden syönnin. Tokkuraisuus, aivosumu ja monet muut sivuoireet alkoi hävitä ja ajatukset kirkastua, ja sekin auttoi minua eteen päin, kohti tavoitettani. Kun koin sen ensimmäisen lämmittävän turvallisen hyvänolon tunteen, silmät kyyneleistä punottaen ymmärsin, että nyt on jotain hyvää tapahtumassa. Tiesin, että tästä voi parantua.

      Nyt on kulunut rapiat päälle 8 kuukautta edellisestä kohtauksesta. Vuosien piina on ohi ja koen olevani taas terve ja tasapainoinen ihminen. Kokemuksesta voin sanoa, että oli syy omalle oireilullesi mikä tahansa, sinä itse olet se paras lääke ja toimiva sellainen. Lääkärin määräämät lääkkeet ei välttämättä ole parannuskeino. Jos ei, niin sun on itse tehtävä tärkeä päätös. Päätös siitä, että haluatko olla oireileva potilas vai parantunut ihminen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      107
      8933
    2. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      93
      6800
    3. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      65
      6570
    4. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      34
      5471
    5. Olet taitava

      monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo
      Ikävä
      66
      5043
    6. Onko yhtään ikävä

      Vai pitäisikö sinut unohtaa
      Ikävä
      55
      3551
    7. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      50
      3385
    8. Sinulle J mies

      Hyvää joulua ❤️
      Ikävä
      51
      3142
    9. Mikä tarkoitus tällä kaikella

      On ollut? Osaatko vastata tähän?
      Ikävä
      56
      2942
    10. Sinällään hauska miten jostakin

      jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per
      Ikävä
      51
      2926
    Aihe