Todella paha paniikkihäiriö

Ei oo kokemusta Lyricasta, mutta aloin miettimään että mikset uskalla pyytää Xanor depottia? Ei mulla ole kokemusta siitäkään, mutta eikö olisi hyvä saada lääkitys joka vaikuttaisi pitkään?

Jos on p.... olo niin kannattaa pyytää jos auttaa.

Tuskastuttavaa jos mikään ei tehoa.

Sehän on valaistuminen toisinpän kehosta ja aiheutuu ilmeisesti sydän- ja verenkiertoelimistön hyvästä kunnosta. Voi siihen olla liittynyt joku myrkytyskin, osittain. Tai niin kutsuttu: "Mä en halua, mä en halua, mä en halua - ajattelu ja elämäntapa." Mulla on ollut lääkityksenä jo Risperidonia, Citalopraamia ja Ataraxia, Rivatrillejä ja Xanoreita. Xanoreiden kohdalla tämä liittyi jotenkin pätemiseen ja ylimenneeseen yhteiskuntakäsitykseen. Ei haittaa mitään, jos menee johonkin pätemään, kun kukaan muu ei viitsi. Se rupesi näyttämään jotenkin liian neuroottiselta.

Ei paniikki lääkkeillä parane, valitettavasti.

Hmm, minun käsittääkseni kyllä paniikkihäiriöstä voi parantua. Me ihmiset olemme yksilöitä ja näin ollen ei voida sanoa etteikö siitä voisi parantua. Tai noh, tokihan entisistä alkoholisteistakin sanotaan että he ovat alkoholisteja, mutta raittiita sellaisia. Siltikään en pidä siitä jos jostain asiasta sanotaan ettei siitä voi parantua tai ettei lääkkeiden avulla voi parantua. Jos paniikkihäiriö pysyy aisoissa sillä yhdellä pillerillä päivässä (toki tämäkin on yksilöllistä), niin eihän se ole paha juttu. Hankala selittää mitä ajan takaa..ehkä sitä, että nimim. 'ei onnistu' vastaus oli jotenkin negatiivisen kuuloinen minun mielestäni. Monilla on sairauksia joista he eivät koskaan parane, mutta silti pystyvät elämään antoisan elämän. Paniikkihäiriö pitää vain hyväksyä osaksi itseään.

Mutta alkuperäiselle sanoisin että käy toki keskustelemassa lääkärin kanssa lääkityksestä. Joskus voi varmaankin kestää aikansa ennen kuin löytyy se itselle sopiva lääke. Itselläni oli onnea kun ensimmäisellä yrittämällä löytyi 'se oikea'.

Xanoria en suosittele käyttämään. Siitä on hyvin vaikea päästä eroon, aiheuttaa erittäin voimakasta riippuvuutta. Jollain tasolla verrattavissa heroiiniin ym huumeisiin. Nim. kokemusta on...

Ymmärtääkseni paniikkihäiriöitä on erilaisia. Itse sain avun lääkkeestä nimeltä Anafranil. Se on vanhan polven masennuslääke jonka yksi "sivuvaikutus" on paniikin poistuminen. En tule koskaan parantumaan, mutta tämän lääkkeen avulla olen oireeton ja pystyn elämään normaalia elämää, jopa juomaan kahvia ilman, että saan kohtauksen. Rauhoittavia tai beetasalpaajia en tarvitse. Lääkkeestä tulee aluksi aika kamala olo, mutta suosittelen kokeilemaan!

moi.mulla ollu paniikki häiriö 10 vuotta. tiiän miltä siusta tuntuu.ite en kans päässy kotoo mihinkään pahimpina aikoina.viinalla yritin lievittää oloa mikä oli väärä ratkaisu, oireet vaan pahenee ja ongelmat lisääntyy.2.vutta raittiina ollu nyt oireilen vieläkin mut pystyn kuitenki liikkuu suht normaalisti .joutuu välttelee pakkoja missä paljon porukkaa ja ahtaat tilat. kokeile korva akupunktioo ,tosi rentouttavaa .mulla on sama lääkitys käytössä kun sulla eli propral ja opamox, myös cipralex.lyricaa oon kokellu mut en toista kertaa enää kokeile. tekee tosi agressiiviseks ja sitä en haluu olla.ois kiva pitää yhteyttä ja jutella enemmänki paniikki jutuista toivottavasti näät tään viestin

Moi! Mä olen sairastanut vuodesta-88 paniikkihäiriötä. Lääkityksenä on Sepram ja Xanor. Ei mun lääkäri ole sen kummemmin halunnut multa Xanoria pois vaikka itse kyselin just tuota nalkkiin jäämistä. Hän sanoi että jos siitä on hyötyä niin miksi se pitäis purkaa pois. Mä pärjäilen aika mukavasti elämässäni paniikin kanssa nykyään mutta kun olen sairastunut fyysisesti nyt ja aika pahasti niin aina on lääkäreillä yks ja sama kysymys: liittyykstää nyt jotenkin sun paniikkiis,siis voi herran jumala, tekis mieli kirota kunnolla aina kun sitä vetkataan, ei voi olla muuten sairas kun on toi paniikkihäiriö,siinä kun on niitä oireita niin paljon että muut jää helposti huomaamatta. Onko kelleen muulle näin käynyt, että saa todistella olevansa muutenkin sairas kuin panikoija?

ite olen kärsinyt 3 vuotta vakaasta paniikkitilasta ja aattelin kirjottaa ajankuluks että olettehan tietoinen kannabiksesta esim syötynä mietoa tuotetta sillointällöin voi auttaa (ainakin minulla ) mutta ihan ihmisestä kiinni ajattelin vain muistuttaa tästä aiheesta. peace

Huh..luulin et oon ainoo.. Ittelläni ollut hieman jo ylä-asteesta asti paniikkihäiriötä, mutta vasta viime joulukuussa se "laukesi" kun olin todella pahassa krapulassa ja luulin että kuolema tuli,mutta tätä se on.. siitä tähänpäivään asti elämä ollut silkkaa tuskaa! kauppaan ei ole asiaakaan,hengitysvaikeuksia,pyörrytystä ynm.. lääkkeenä on kloptriptyl sekä joku muu mitä en nyt muista..monia sairaala käynteijä ollut koska on luultu että on jotain muuta..

Itellä alko paniikkihäiriön kaltaset oireet joskus 6 vuotta sitte. Vällin mahtu pari helppoo vuotta, nyt oon niin pohjalla etten tiä voiks täält enää nousta.
Sillon 6v sitte mulle tuli paniikkikohtauksia iltasin ku olin yksin kotona. Jossain vaiheessa ne alko vähän helpottuun, mutta vieläki joskus illat on tosi vaikeita. Sit joskus 4 vuotta sitte alko kaupassa käydessä tuleen jotain ihmeellisiä huimauspaniikkijuttuja. Nyt oon siinä pistees että mihinkään isoon kauppaan/ostoskeskukseen ei oo mitään asiaa, pikkukaupassa käyntiäki jännitän jo päivää etukätee, lukion lopetin kesken, panikoin jo nytte keskiviikkosta junamatkaa jne.
Mitään apua en oo ikinä ees älynny hakee aiemmin, kunnes tässä lähikuukausina oli pakko kun oireet kävi liian pahoiks. Psykiatrin kanssa pari käyntiä tulossa, lääkkeeks ainaki näin alkuun Seronil. Enpä usko että mitään apua on kummastakaan; lääkkeestä tai psykiatrista.

Olisiko tästä apua?
http://www.paniikkihairio.com/

Mitään jännitettävää ei ole. Ihmiset tarkkailee eniten itseään. Jos paniikki on satunnaista, hyvä bentso toimii parhaiten. Masennuslääkekin rentouttaa ja lyö jarrua paniikille.

Rennosti elämää pitäisi elää, turhaan jännitetään mitättömiä juttuja.

minulla paniikkihäiriö v 90 monenlaista lääkitystä ollut, välillä on jopa helpomaa.. mutta nyt taas kesästä asti on joka päivä ollut taistelua.....

minulla paniikkihäiriö v 90, monenlaista lääkettä on kokeiltu, mutta ei apua.....

Hoitakaa myös itse itseänne, ei vain oireita.

Paniikkihäiriölle on olemassa ihan oikea ja jopa niin tylsäntavallinen syy. Mutta koska ei olla mielenterveysasiantuntijoita nää oireilut voi olla tuntematon paha. Voi olla hankalaa ymmärtää paniikin johtuvan jostain tietystä asiasta tai useammasta. Voi olla yksinkertaisesti tunne, että aivoissa on jotain vikaa. Jos tää olisi helppoa, niin lääkkeitä tuskin tarvittaisiin, korkeintaan lyhyt parantumista tukeva kuuri. Aihe on sen luontoinen, että on itse nähtävä vaivaa. Jos lääkkeet saatuanne yritätte vain keskittyä elämään, toivoen, että lääkkeet poistaa häiriötekijät, saatatte tehdä itsellenne karhunpalveluksen. Älkää jumittuko tähän, vaan keskittykää paranemiseen. Muuten edessä voi olla vuosia tai vuosikymmeniä kestävä elämää pilaava oirelu, joka voi johtaa muihin mielenterveysongelmiin, unohtamatta sosiaalisia ongelmia, työhon vaikuttavia ongelmia jne. Lääkkeet ei aina ole ratkaisu.

Oma tarinani:

Olin yrittäjä omassa yhden miehen yrityksessä. Olin ahkera ja innostunut sekä motivoitunut. Tein paljon työtä, jotta yritykseni tuottavuus kasvoi X % joka vuosi. Ahkeruus kuitenkin kostautui. Normaalin väsymyksen lisäksi alkoi tulla uupumusta. Kun energia väheni, se johti ongelmiin. Järjestelmällisyyttä alkoi värittää epäsäännöllisyys, unohtelu sekä huonosti hoidetut asiat, kuten ravinto, lepo, liikunta jne. Tämä kaikki pahensi stressiä ja siirryin vaiheeseen "ahkera yrittäjä menee vaikka läpi harmaan kiven". Jokainen tietää, että siihen harmaaseen kiveen kimpoilu ei tiedä hyvää. Ei asioita pidä viedä siihen pisteeseen, että joudutaan yrittämään ns. mennä kiven läpi. Oli aihe tai asia mikä hyvänsä.

Vähitellen aloin voimaan pahoin ja sitten nopeasti tulikin se ensimmäinen kohtaus. Yhtäkkinen pelkotila, vapina, hikoilu, epätodellinen olo, rytmihäiriöt, rinnanpuristus, epätietoisuus, kokonaisvaltainen romahdus... Ajatukseni pyöri mielenterveydellisissä asioissa, aivosairauksissa jne. Tutkimusten jälkeen sain diagnoosin. Paniikkihäiriö ja sekamuotoinen ahdistus. Ja tietenkin lääkkeitä ja elämänohjeita.

Puskin töitä lääkkeiden voimalla ja yritin korjata asioita siinä samalla. Nukkumisen sain jotenkuten kuosiin, samoin ruokavaliota kohensin. Mutta siitä huolimatta, ja lääkkeistä huolimatta, paniikkikohtauksia tuli yhä useammin. Vähitellen aloin pelätä itse kohtausta. Lopulta pelkästään tieto kokemastani kauhuntunteesta laukaisi paniikkikohtauksen. Yhtäkkiä tajusin, että näkemys ja kokemus elämästä on muuttunut täysin. Se normaalius ja perusturvallisuus oli vaihtunut epänormaaliuteen, epävarmuuteen, kuolemanpelkoon, kauhuun ja lopulta ahdistuksen pahetessa ongelmatkin alkoi paheta. Perhe-elämä kärsi, sosiaalinen elämä kärsi, minä kärsin. En kyennyt enää olemaan hyvä isä ja aviomies, enkä yrittäjäkään. Luulin, että elämäni on ohi ja aloin valmistautua siihen pahimpaan.

Aikani rämpiessä psyykkisten ongelmien suossa, aloin miettimään, että miksi olen tässä, mitä ...ttua on tapahtunut. Sitten syntyi halu päästä takaisin terveiden kirjoihin. Kaivoin netistä tietoa, että ei tarvitse elää enää lääkärin kertoman varassa, eikä epätietoisuudessa. Tämä elämän invalidisoija alkoi avautua ja aloin ymmärtämään itseäni ja tilannettani paremmin. Ja sitkeä työ alkoi vähitellen tuottamaan tulosta. Keskityin täysillä ongelmien aiheuttajiin... nukkumiseen, ruokavalioon, liikuntaan, talousasioihin, siisteyteen, hygieniaan jne. Lopetin lääkärin kehoittelusta huolimatta lääkkeiden syönnin. Tokkuraisuus, aivosumu ja monet muut sivuoireet alkoi hävitä ja ajatukset kirkastua, ja sekin auttoi minua eteen päin, kohti tavoitettani. Kun koin sen ensimmäisen lämmittävän turvallisen hyvänolon tunteen, silmät kyyneleistä punottaen ymmärsin, että nyt on jotain hyvää tapahtumassa. Tiesin, että tästä voi parantua.

Nyt on kulunut rapiat päälle 8 kuukautta edellisestä kohtauksesta. Vuosien piina on ohi ja koen olevani taas terve ja tasapainoinen ihminen. Kokemuksesta voin sanoa, että oli syy omalle oireilullesi mikä tahansa, sinä itse olet se paras lääke ja toimiva sellainen. Lääkärin määräämät lääkkeet ei välttämättä ole parannuskeino. Jos ei, niin sun on itse tehtävä tärkeä päätös. Päätös siitä, että haluatko olla oireileva potilas vai parantunut ihminen.