Se että olen ujo, aiheuttaa sen että jään ulkopuolelle ja ihmiset suhtautuvat minuun oudosti. Se että ihmiset suhtautuvat minuun oudosti tekee minusta ylpeän, sillä minun ei tarvitse olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät osaa käyttäytyä korrektisti. Minun ei tarvitse vähääkään välittää siitä miten muut pilkaavat minua tai nauravat minulle, tai kuvittelevat tekevänsä niin, tosiasiassa ne vain todistelevat mauttomalla käytöksellään omaa typeryyttään.
Ujo ja ylpeä
noaigjpoasdf
7313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Minun ei tarvitse vähääkään välittää siitä miten muut pilkaavat minua tai nauravat minulle"
Onko muka mahdollista olla samaan aikaan ujo ja tuolla tavalla välinpitämätön? Ainakin minulle ujous on juuri sitä, että välitän liikaa muiden pilkasta ja naurusta.
Introvertti ja ujo ei ole aina sama.
Ei tartte välittää, mutta ei kyllä sen suhteen ujouttakaan.
Ehkä eristäytyvää välinpitämättömyyttä.
Ujoudesta voi kyllä olla ylpeä. On siinä etujakin, mutta tietty herkkyys on aika oleellinen piirre.
"Ei tartte välittää, mutta ei kyllä sen suhteen ujouttakaan." -Täh?
"Ujoudesta voi kyllä olla ylpeä. On siinä etujakin, mutta tietty herkkyys on aika oleellinen piirre. " - Taas täh? Että ujoudessa on etuja mutta herkkyys ei ole etu, vaikka on jotenkin "oleellinen piirre"?
Olen välinpitämätön ja ylimielinen koska minulla ei ole varaa antaa itsekunnioitukseni riippua siitä mitä ihmiset minusta ajattelevat.
Introverttiys ei ole ujoutta, se toki esiintyy usein yhdessä.
Katso eristäytyvän ja estyneen persoonallisuuden erot. Noissa se ero siis ylikorostuneena.
Herkkyys tiettyyn asiaan on etu ja ja päinvastoin. Se suojelee, mutta voi viedä mahdollisuuksia.
Ujous johtaa sisäänpäinkääntyneisyyteen joissain tapauksissa, kait. Ja onhan se toki välinpitämätöntä olla antamatta muiden ihmisten pilkan heikentää omaa itsekunnioitusta.
Eh mitä se sitten on, jos on samaan aikaan ujo, mutta kuitenkin inhoaa kaikkea "ylimääräistä" mikä liikkuu ympärillä ihmis hahmossa, kunnes pystyy tutustumaan tähän tyyppiin paremmin?
Minun on pakko myöntää, että kun olen jäänyt jonkun porukan ulkopuolelle ja myöhemmin huomannut kuinka itsekkäitä kyseiset ihmiset ovat, ei ole yhtään harmittanut sen jälkeen että jäin porukasta pois.
Voi myös olla niin, että nimenomaan siksi, että on niin herkkä muiden reaktioille, voi kuvitella omassa päässään kaikkea sellaista mikä ei ole totta tai ottaa henkilökohtaisesti jotain, mikä on tarkoitettu vain huumoriksi. Ulkopuolelta katsottuna moni asia saattaa näyttää uhkaavalta itseään kohtaan, vaikka johtuukin vain omasta epävarmuudesta ja sen tuottamasta mielikuvituksesta. Ylpeys voi olla pelkkä suojamuuri, joka on välttämätön kätkemään herkän ja haavoittuvan sisimmän. Suojamuuri voi joissain tapauksissa olla ihan fiksua kun maailma voi olla niin kova herkälle yksilölle. Mutta ei kannata antaa suojamuurin kasvaa liian läpäisemättömäksi ellei halua olla aina yksin.