Erikoista käytöstä koirallani

Tarkkaile varsin omaa käytöstäsi, ilmeitäsi, eleitäsi ja jopa mielentilaasi näissä tilanteissa, kun koira menee paniikkiin... Veikkaan, että sinun käytöksessäsi on jotain kummallista, sillä nuo ovat toisistaan niin poikkeavia tilanteita, joissa koira panikoi -esim. miten koira huomaa mitään eroa jäätelön syönnin, tai vaikka täytekakun syönnin välillä? Molemmat jotain mitä kauhotaan lusikalla naamaan, ja tuoksuvat maidolta/kermalta, sokerilta ehkä marjoilta jne... Sinä teet jotain koiran mielestä kummallista näissä tilanteissa... Tai kysy vaikka joltain läheiseltä ihmiseltäsi, joka sinut hyvin tuntee, että käyttäydytkö jotenkin eri tavalla kuin yleensä, ja millaista käytöksesi on.

Olet varmaankin suuttunut sille jokin kerta vastaavissa tilanteissa. Nyt koira pelkää saman toistuvan joka kerta samanlaisessa tilanteessa. Oletko ollut noissa tilanteissa humalassa? Silloin olet koiran mielestä outo ja arvaamaton ja se pelkää.
Niin tai näin, koirasi pelkää sinua noissa tilanteissa, mutta syy on sinun selvitettävä itse. Hankala näin netitse sellaista tietää.

Hankala se tosiaan on sanoa näkemättä. Perin oudolta kyllä kuulostaa. Tulee mieleen, että koiraa on tilanteissa säikäytetty ja se yhdistää nyt nuo tilanteet säikähdykseen ja pelkää niitä. Eli oletko palannut asuntoon ja komentanut koiraa olemaan vaikkapa hiljaa? Käskenyt koiraa poistumaan, kun olet syönyt jäätelöä? Kieltänyt koiraa ottamasta makkaraa, kun grillaatte ulkona? Komennukset ovat olleet liian voimakkaita. Siinä paras arvaus..

Pehmeä koira on tuossa mielessä tosi haastava kumppani, kun sille pitää mitoittaa komennuksen kovuus tosi tarkkaan tai koira menee lukkoon/saa traumoja/kieltäytyy vastedes toimimasta. Yhtä haastavaa on kovan koiran komennus, kun mikään ei riitä/tehoa/vaikuta ja nousujohteisesti nostetaan komennuksen raakuutta sinne pahoinpitelyyn saakka.

Kaiken kaikkiaan sun pitäisi vahvistaa koiran itseluottamusta kaikilla saroilla. Tehdä paljon asioita, joissa koira onnistuu ja aina vaan kannustusta ja kehuja. Välttää moitteita ja kieltämistä. Ennemmin huonosti tehdyt toiminnot jätetään huomiotta ja palkataan hyvistä.

"Pikkuhiljaa on koiralle kertynyt erikoinen tapa mennä paniikkiin tietyissä tilanteissa. "...Onko tullut mieleen, viedä koiraa ell.tutkimuksiin? Minusta tuo käytös (voimistunut) voi viitata koviin kipuihin.

Tuossa on niin monta viitettä siihen, että kannattaa ottaa ainakin labrat ja yleistutkinta. Voi viitata vatsanalueen oireisiin.

Mieti ennen ell.menoa, että mitä muita muutoksia on mahdollisesti tapahtunut. Ruoka, kuinka pitkiä "kohtauksen" on jne..

Veikkaisin koiralla (tai isännälläkin) olevan mielenterveysongelmia. Varsinkin kun koiralla tilanteesta toipuminen kestää aina kauemmin eli oireet lsääntyvät.

Varhainen dementia taikka ehkä myös kuulovaikeus. Hajuaistikin voi olla vialla. Tavalliset kivut kyllä ilmenisivät ulinalla ja muuten rauhattomalla käytöksellä.

Aika erikoinen tapaus kylläkin.

Joo, kyllähän koira menee sekaisin jos syö humalassa jäätelöä :) Miettisitte ihmiset vähän mitä teette. Onneksi et syönyt nakuna humalassa jäätelöä. Silloin koirasi pelkäisi saunojien lisäksi avantouimareita.

Kiitoksia vastauksistanne! Vastaukset olivat asiallisia eikä liuta niitä klassisia suomisivuston mene hoitoon -toivotuksia. Vaikka ette ole tapausta nähneetkään niin annoitte suurin osa vahvistusta omalle epäilylleni siitä, että koira on säikähtänyt jossain vaiheessa tulilla ollessamme, jäätelöä syödessäni (jota aiemmin sille annoin ja josta se piti) tai autoillessani minun käytöstäni. Erityisesti autoillessa tulee pistettyä joskus ihan huomaamatta kiroiluksi ja se saattaa tosiaan riittää herkälle koiralle. En muista olisinko noitunut jäätelö/ makkara suussa, mutta kiroiluherkkänä ihmisenä sekin on voinut tapahtua. Ne harvat kerrat, kun olen lievästi humalassa olen huomattavasti leppoisampi kuin selvänä eli se tuskin on syynä oireisiin.

Kyse ei ehkä ole mistään muusta kuin siitä, että temperamenttiselle äksyilijälle on sattunut harvinaisen herkkä ja hyvämuistinen koira. Koiranlukutaitonikin lienee sen verran huono, että olen uskonut liikaa aiemmin hyviksi kokemiini metodeihin enkä ole huomannut riittävässä mitassa sitäkään, että tämän nykyisen kanssa pitää elää vielä enemmän nk. sukkasillaan kuin mitä olen tehnyt. Hieman kysymysmerkiksi jää edelleen se, että miten tarkkaan se panikointi nivoutuu yhteen juuri tiettyjen tapahtumien kanssa.

Ei tämä ongelmamme ole kuitenkaan niin paha, että se kohtuuttomasti vaikeuttaisi elämää. Noiden panikointitilanteiden ulkopuolella on koira normaali touhukas ja iloinen itsensä. On monissa tilanteissa rohkeakin eikä pelkkää pauketta eikä liikettä. Ja onneksi nuo panikointitilanteet ovat enimmältä osin sellaisia, jotka ovat vältettävissä. Panikointi kerran kuukaudessa tahtiin tuskin tekee koiran eikä isännänkään elämästä kärsimystä, kunhan eivät siitä vaan paljoa lisääntyisi, mutta se asiapa se taitaa olla puhtaasti riippuvainen omasta käytöksestäni.