Palasit takaisin ajatuksiini. Valtasit takaisin sijasi, joka ei koskaan kenenkään toisen ollutkaan. Tuuliko sinut toi luokseni? Varjosi, joka kannoillani kulkee, tunteena, joka minut ottaa valtaansa. Tunnen lämpöä, tunnen kipua, nopeina kohisevina aaltoina kuin vuoksi ja luode, tulla temmatuksi niiden mukaan.
Katso taivaalle, rakkaani, valitse tähdistä se lähin, se kirkkain. Sen valon alla kuljen minäkin, sen lämmön jaan minäkin. Sen kirkkaus ja vahvuus, sama spektri, auringossa olet aina luonani.
http://youtu.be/rWlXU2DeYkQ
Katso taivaalle, rakkaani, valitse tähdistä se lähin, se kirkkain. Sen valon alla kuljen minäkin, sen lämmön jaan minäkin. Sen kirkkaus ja vahvuus, sama spektri, auringossa olet aina luonani.
http://youtu.be/rWlXU2DeYkQ
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinä itse työnsit minut pois.
Ei minulta...kirjoitus tyyli ja sanojen käyttö on niin samanlaista että täytyy aivan vastata ettei ole minulta...
Otsikkokin on ollut joskus nimimerkkini... Teksti on kuin olisi kasattu omista kirjoituksista mitä olen tänne jättänyt, muttei ole osattu oikein sanoilla asioita tulkita...ei ainakaan minun sielun silmin katsottuna...joku voi erehtyä..
työnsit pois.
väliä ?
Sinulta, minulta, häneltä, tuolta, tältä, siltä... Mitä merkitystä kuka kirjoitti mitä ja millä sanoin joskus muinoin, kuka työnsi kenet pois, kuka ketäkin rakastaa?
Ensimmäinen viestin kirjoitti nainen, joka ajatteli miestä, joka asuu rannikolla, jolla on kaupunki, jossa nainen ennen asui.
sitten otat tuollaiset pultit jos ei ole väliä ?
Pikemminkin olen huvittunut siitä tavasta miten viestiini vastattiin: yksi syyttää pois työntämisestä ja toinen nimetön pelkää sekaantumista hänen aiempiin viesteihinsä. O tempora, o mores!
Eikös aina mee niin täällä, mitä välii kuka vastaa ja miten.
Laita tietoja enemmän viestiisi jos harmittaa.
Olisi pitänyt, mutta unohtui.
Silti ihmetyttää se tapa, millaisia viestejä täällä joskus laitetaan ja sinutellaan minkä keritään.
auringon alla ja samaa päivää eläen, jokainen omanlaistaan päivää.
Olen aina pitänyt auringosta, jo lapsena .
Muistan yhden syksyn silloin, kun oli kylmä ja kävelin yksin pitkin rantatietä hämärissä kotiin. Taisin olla alle kouluikäinen ja pelkäsin silloin ,että aurinko joskus vaan lakkaisi olemasta ja pyysin,ettei se koskaan katoaisi :D hymyilyttää vieläkin.
Upeaa musiikkia.
Hieno muisto. :)
Jokainen meistä on syntynyt muutaman supernovan kautta, ilman tähtiä ei olisi elämää, ilman aurinkoa ei olisi meitä.
Hauskoja muistoja, eräs niistä tuo edellinen.
Vanhimmat muistikuvat on niiltä ajoilta, kun istuin vielä vaunuissa ja käytiin mummon kanssa retkillä :))
Muistan joitakin hänen juttujaan ja nitä riitti. Taisin olla sinä kolmen kieppeillä tuolloin.
Jooh, kaikkea sitä mieleen punkee.
Sä taidat tuntea enemmänkin noita taivaankappaleita.
Harrastus. ;)
Ollut aina 12-vuotiaasta asti.
Yhdessä vaiheessa en voinut sietää auringonvaloa. Olin niin rikki koko ihminen, että tunsin sen vain paljastavan kaikki huonot puoleni ja viihdyin paremmin hämärässä. Nykyään aurinko on liittolaiseni, josta saan voimaa.