Ihan vaan vierestä kommentoin, kuten joku tuossa H-ketjussa, että jos hänellä olisi hyvä olla, kai hän olisi siitä hehkuttanut, ainakin täällä.
0Äänestä
nyt iloa elämään
kyllä,voin viimeinkin hengittää vapaasti.pakko toimii siten ku et muuten uskonut..älä enää must haikaile..katseet tulevaisuuteen mut ei yhteiseen,sori
0Äänestä
eräs naisista
Ai, miten?
0Äänestä
Tarkennusta ..
Aloitus ei viitannut uuden parisuhteen luomiseen vaan ihan muuhun.
0Äänestä
OiVoi !
Aikuisia pitäisi olla täällä ihmisten mutta miten pieni - sieluisia ja ilkeitä ... ! Aina pitää koettaa miten eniten saisi loukattua jotakuta !
0Äänestä
ihmetellä pitää
En haikaile..ehkäpä osaan olla törmäämättä enää kaltaisiisi öykkäreihin.
0Äänestä
Miten muuten yritit?
Sanos nyt rehellisesti mitä muuta teit, kuin soitit suutasi?
0Äänestä
Useisiin kuukausiin
Ethän edes nähnyt mua missään. Enhän edes puhunut sulle koskaan mitään.
Kuitenkin halusit rikkoa mut uudestaan ja uudestaan?
?????
0Äänestä
hauskia :)
vaikka nainen olenkin vastaan silti, on nää uroot hauskoja tapauksia ! ne ihan tietää että juuri heiltä kysyttiin !:) tai tää alempi ainaki :)
0Äänestä
Ei.
Ei oo hyvä olla.
0Äänestä
Mies.
Ei ole syytä tyytyväisyyteen omien toimien suhteen, kun kaikki lähti käsistä, vyöryä ei saanut enää pysähtymään. Mutta - asiat on tarkoitus kyllä selvittää.
0Äänestä
hassuttelija-
nooo,hauskempia on nuo naaraat ku tääl tommosii kyselee,siis tuo ap...tai itse asias aika surkeita tapauksia..mä vaa läppää heitän niitten kustannuksel,heh
0Äänestä
tältä se tuntuu
Mä en osaa sanoin kuvailla, miltä musta tuntuu. Sä olit ainoa ihminen tässä maailmassa, jolle mä pystyn puhumaan kaikista asioista. Siksi kai mä olen täällä ja siksi kai mä tulin aina takaisin, vaikka en nyt viimeksi enää mitään muuta hakenutkaan.
Ja nyt sä olet pistänyt mut kaiken tän läpi, vaikka mä en koskaan tehnyt sulle yhtään mitään. Vaikka enhän mä oikeesti tiedä, koska ei mulla ole mitään todisteita ja koska kukaan ei kerro mitään. Mutta kyllä mä kuitenkin tiedän tavallaan. Ja sen lisäksi on ehkä vaikeinta hyväksyä se, että kaikki katsoi vain sivusta. Kukaan, ei edes oma perhe, ei kertonut tai antanut mulle mahdollisuuksia tehdä asioille mitään. Sitä on todella vaikea käsittää ja vaikka olisin missä ihmisjoukossa juttelemassa kenen tahansa kanssa, niin tuntuu kuin olisi vuori välissä. Nyt mulla ei oikeesti ole yhtään ketään.
Ja sun suhteen mä toivon, että pysyt poissa. Mä en pysty enää koskaan päästämään sua lähelle. Enkä mä kestäisi kuulla sitä, että tiesit koko ajan etten mä ollut tehnyt mitään. Pitäisikö huutaa ja kirkua, että toinen lopettaisi? Jos toinen on hiljaa, niin se kertoo vain sen, että on jo niin monta kertaa satutettu ja niin paljon, ettei enää jaksa sanoa mitään. Mutta kyllä tää silti tietysti vie kirkkaasti voiton siitä kaikesta, mitä mulle on jo tapahtunut. En olisi uskonut sitä susta.
0Äänestä
Tummat silmät..
Tämä kirjoitus on sana sanalta kuin olisin omasta tilanteestani kirjoittanut, aivan yhtä samanlainen tilanne on minulla, perheestä lähtien...tapahtumiin...
Voimia sullekin, itse vielä etsin sitä viimeistä jonka hukkasin, toivoa...
Usko, Toivo ja Rakkaus...Rakkaus oli juuri kuten sinäkin kirjoitit...se taas vei sen toivon jota ylläpidin ennen kuin sain viimein sen totuuden jonka olin pyytänyt saada kuulla kauan kauan aikaa...ja se oli kuin olikin juuri niin kuin itse olin päätellyt vuosia vuosien aikana tapahtuneen, ja sen kerroin helpottaakseni hänen avautumistaan, mutta eiii reiluun 12 vuoteen tunnustanut vaikka tiesin kaiken...ja se kaikki on edelleen kirjoitettuna...liekö ennustajan vikaa minussa...mene ja tiedä...mutta rakkaus tekee näinkin vahinkoa joka on toiselle lopullinen piste kaikelle epätietoisuudelle..ei jaksa enää...
Mutta niin meni sitten se toivokin kun luottamuksen varaan on rakentanut koko elämänsä...ja jokainen läheinen sen luottamuksen on pettänyt....jokainen...en voi ymmärtää sitä...mikä minä olen ollut perheelleni...
Kumppanille olen ollut aito rakkaus ja olen edelleen...ymmärrän häntä kaikessa...mutta en tunne enää itseäni...en ole koskaan tuntenutkaan...nyt se minuus täytyisi löytää uudelleen..se mitä on jäljellä vielä tämän elämän korpitien kuljettuani loppuun, edessä ei näy mitään...tulevaisuus..se on edessäni ja sille tielle taidan astua yksin ihan siksi että löydän itseni uudelleen...halua että tuo tie on puhdas kun sitä kuljen...
Nyt on rauhallista sielussa...ei myrskyä enää...siirryin itse sivuun katsomaan vain mitä sielussa tapahtuu...vielä en sinne palaa..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihan vaan vierestä kommentoin, kuten joku tuossa H-ketjussa, että jos hänellä olisi hyvä olla, kai hän olisi siitä hehkuttanut, ainakin täällä.
kyllä,voin viimeinkin hengittää vapaasti.pakko toimii siten ku et muuten uskonut..älä enää must haikaile..katseet tulevaisuuteen mut ei yhteiseen,sori
Ai, miten?
Aloitus ei viitannut uuden parisuhteen luomiseen vaan ihan muuhun.
Aikuisia pitäisi olla täällä ihmisten mutta miten pieni - sieluisia ja ilkeitä ... !
Aina pitää koettaa miten eniten saisi loukattua jotakuta !
En haikaile..ehkäpä osaan olla törmäämättä enää kaltaisiisi öykkäreihin.
Sanos nyt rehellisesti mitä muuta teit, kuin soitit suutasi?
Ethän edes nähnyt mua missään. Enhän edes puhunut sulle koskaan mitään.
Kuitenkin halusit rikkoa mut uudestaan ja uudestaan?
?????
vaikka nainen olenkin vastaan silti, on nää uroot hauskoja tapauksia !
ne ihan tietää että juuri heiltä kysyttiin !:)
tai tää alempi ainaki :)
Ei oo hyvä olla.
Ei ole syytä tyytyväisyyteen omien toimien suhteen, kun kaikki lähti käsistä,
vyöryä ei saanut enää pysähtymään.
Mutta - asiat on tarkoitus kyllä selvittää.
nooo,hauskempia on nuo naaraat ku tääl tommosii kyselee,siis tuo ap...tai itse asias aika surkeita tapauksia..mä vaa läppää heitän niitten kustannuksel,heh
Mä en osaa sanoin kuvailla, miltä musta tuntuu.
Sä olit ainoa ihminen tässä maailmassa, jolle mä
pystyn puhumaan kaikista asioista. Siksi kai mä olen
täällä ja siksi kai mä tulin aina takaisin, vaikka en nyt
viimeksi enää mitään muuta hakenutkaan.
Ja nyt sä olet pistänyt mut kaiken tän läpi, vaikka
mä en koskaan tehnyt sulle yhtään mitään. Vaikka
enhän mä oikeesti tiedä, koska ei mulla ole mitään
todisteita ja koska kukaan ei kerro mitään. Mutta kyllä
mä kuitenkin tiedän tavallaan. Ja sen lisäksi on ehkä
vaikeinta hyväksyä se, että kaikki katsoi vain sivusta.
Kukaan, ei edes oma perhe, ei kertonut tai antanut mulle
mahdollisuuksia tehdä asioille mitään. Sitä on todella vaikea
käsittää ja vaikka olisin missä ihmisjoukossa juttelemassa
kenen tahansa kanssa, niin tuntuu kuin olisi vuori välissä.
Nyt mulla ei oikeesti ole yhtään ketään.
Ja sun suhteen mä toivon, että pysyt poissa. Mä en pysty enää
koskaan päästämään sua lähelle. Enkä mä kestäisi kuulla sitä,
että tiesit koko ajan etten mä ollut tehnyt mitään. Pitäisikö huutaa
ja kirkua, että toinen lopettaisi? Jos toinen on hiljaa, niin se kertoo vain
sen, että on jo niin monta kertaa satutettu ja niin paljon, ettei enää jaksa
sanoa mitään. Mutta kyllä tää silti tietysti vie kirkkaasti voiton siitä kaikesta,
mitä mulle on jo tapahtunut. En olisi uskonut sitä susta.
Tämä kirjoitus on sana sanalta kuin olisin omasta tilanteestani kirjoittanut, aivan yhtä samanlainen tilanne on minulla, perheestä lähtien...tapahtumiin...
Voimia sullekin, itse vielä etsin sitä viimeistä jonka hukkasin, toivoa...
Usko, Toivo ja Rakkaus...Rakkaus oli juuri kuten sinäkin kirjoitit...se taas vei sen toivon jota ylläpidin ennen kuin sain viimein sen totuuden jonka olin pyytänyt saada kuulla kauan kauan aikaa...ja se oli kuin olikin juuri niin kuin itse olin päätellyt vuosia vuosien aikana tapahtuneen, ja sen kerroin helpottaakseni hänen avautumistaan, mutta eiii reiluun 12 vuoteen tunnustanut vaikka tiesin kaiken...ja se kaikki on edelleen kirjoitettuna...liekö ennustajan vikaa minussa...mene ja tiedä...mutta rakkaus tekee näinkin vahinkoa joka on toiselle lopullinen piste kaikelle epätietoisuudelle..ei jaksa enää...
Mutta niin meni sitten se toivokin kun luottamuksen varaan on rakentanut koko elämänsä...ja jokainen läheinen sen luottamuksen on pettänyt....jokainen...en voi ymmärtää sitä...mikä minä olen ollut perheelleni...
Kumppanille olen ollut aito rakkaus ja olen edelleen...ymmärrän häntä kaikessa...mutta en tunne enää itseäni...en ole koskaan tuntenutkaan...nyt se minuus täytyisi löytää uudelleen..se mitä on jäljellä vielä tämän elämän korpitien kuljettuani loppuun, edessä ei näy mitään...tulevaisuus..se on edessäni ja sille tielle taidan astua yksin ihan siksi että löydän itseni uudelleen...halua että tuo tie on puhdas kun sitä kuljen...
Nyt on rauhallista sielussa...ei myrskyä enää...siirryin itse sivuun katsomaan vain mitä sielussa tapahtuu...vielä en sinne palaa..
Olen nainen...