Emme haluais enää olla vl

Tuttua.... Meitä auttoi se että muutettiin työn ja opiskelujen perässä kauas suvusta. Silloin oli helpompaa ikään kuin "aloittaa puhtaalta pöydältä".

Ehkä teistäkin tuntuu että "kaikki muut" on yhä samaa mieltä kuin ennenkin... minä uskon, että hyvin moni vl ajattelee monista asioista erilailla, Tai ei ainakaan niin tiukasti mitä seuroissa puhutaan. Näistä asioista ei kuitenkaan uskalleta eikä voida puhua julkisesti. Tekopyhyys kukoistaa.

Minäkin olen alkanut miettimään että jos lopettaisi. Välillä ajattelen
haluan lähtee ja välillä että en halua lähtee. Joku siinä pidättelee, eikä se ole sitä lapsuudesta asti totuttua, olen nimittäin saanut parannuksen armon vasta aikuisena. Enkä ole vl perheestä.
Mies ei ole vl.

Haluan edelleen olla uskovainen, ja harkitsen että voisin ruveta jossain vapaammassa suunnassa käymään. En tiedä...

Eräs täällä kirjoittaa:

"Ehkä teistäkin tuntuu että "kaikki muut" on yhä samaa mieltä kuin ennenkin... minä uskon, että hyvin moni vl ajattelee monista asioista erilailla, Tai ei ainakaan niin tiukasti mitä seuroissa puhutaan. Näistä asioista ei kuitenkaan uskalleta eikä voida puhua julkisesti. Tekopyhyys kukoistaa."

Minulla on aivan samanlaiset käsitykset kuin sinulla. Itse olen paljon YKSITYISESTI keskustellut seurojen jälkeen uskovaisten kanssa ja kyllä olen aluksi hämmästellyt, mutta sitten vakuuttunut, että näinhän se kyllä on ja ei missään nimessä kaikki ole pahasta, vaan on myös tullut tuoretta raamatullisempaa käsitystä eri asioihin eikä yksinomaan sanelupolitiikan tuotosta.

Jokainen uskoo oman ihtensä takia, ei vanhempiensa. Kyse on omasta sielun autuudesta. Kaikki vapaaehtoisesti.

Liikkeemme olisi paljon parempi, jos palaisimme takaisin 100 vuotta sitten olleisiin uskonkäsityksiin ja oppeihin, jolloin uskoimme Jumalan antamaan herätykseen ja pelastukseen yksin Jeesuksessa Kristuksessa ja emme vielä muovanneet oppia meille sopivaksi ja ekslusiiviseksi ja toiset pois sulkeviksi ja uskoimme aitoluterilaisittain, että ihminen tulee autuaaksi yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.

Minäkin olen miettinyt suhdettani vanhoillislestadiolaisuuteen. Olen ollut huomaavinani että puhujilla on hyvin erityylisiä saarnoja. Välillä olen aistivinani saarnoissa lakihenkeä, mutta vielä on puhujia, joiden saarnassa on armon ja rakkauden ääni. Seuroissa käyminen sosiaalisena tapahtumana on minulle ahdistavaa. En tunne kuuluvani VL-muottiin, minulla ei ole muotivaatteita, olen vähän pyöreä jne. Haluni on kuitenkin uskoa se minkä oikeaksi Raamatusta tiedän ja tunnen, mutta uskoni poikkeaa ainakin joidenkin VL:lien uskosta. Mielestäni elävään uskoon ei kuulu instituutioiden pyörittäminen. Toivoisin että meillä ei olisi hienoja rauhanyhdistyksiä, kaikki toimitalon ylläpitämiseen liittyvät toiminnot olisivat aivan vapaaehtoisia ja että emme sekoittaisi uskomista ja toimitalon ylläpitämistä keskenään. Voisimme aivan hyvin pitää koti- tai kirkkoseuroja, maksammehan kuitenkin kirkollisveroa ja siksikin olisi järjevää käyttää jo olemassa olevia seurakunnan rakennuksia seuratoimintaan. Tuntuu, että pitämällä rauhanyhdistys- ja SRK-instituutioita yllä, joudumme kokoajan kauemmaksi omakohtaisesta pelastavasta uskosta. Tämä on vain yksi asia, mistä ajattelen hyvin erillä tavalla kuinta valtaosa VL:liä. Teenkö jopa väärin uskoani kohtaan kuulumalla nimellisesti VL:liin, koska samalla annan hiljaisen hyväksynnän mielestäni vääriin toimintoihin ja uskonkäsityksiin?

"Teenkö jopa väärin uskoani kohtaan kuulumalla nimellisesti VL:liin, koska samalla annan hiljaisen hyväksynnän mielestäni vääriin toimintoihin ja uskonkäsityksiin? "

Voit olla varma, että et ole yksin tällaisten ajatusten kanssa. Naapurini, joka on vl-pappi, aina silloin tällöin tunnustaa jotenkin näin, että hänen mielestään Jumalan armo Kristuksessa on armoa vaikka olisikin toisenlaisessa muodossa.
En ole tarkalleen saanut selvää, että tarkoittaako hän sitä, että myös muualla saatu armo on pelastavaa armoa.

Jani-S kirjoittaa vl-foorumilla:

"Jokaisen heikon matkalaisen, joka on tehnyt uskomisen lupauksia ja lähtenyt tielle pois maailman katoavasta turhuudesta, on lupa uskoa joka päivä uudestaan synnit, nuo taivasmatkaa hidastavat maailman tartunnaiset anteeksi. Hän saa uskoa niitä armosta anteeksi joka hetki,"

Näin uskomme ne Jeesuksen Kristuksen sovintotyön tähden anteeksi joka päivä ilman kenenkään toisen uskovaisen julistamana, vaan tukeutuen yksinkertaisesti Jumalan sanan antamaan lupaukseen ja armolahjaan Jeesukseen Kristukseen.