Niin, kuten otsikkokin sen kertoo ihmisen osa elämässä on työ. Se on numero yksi sanokoon kuka mitä tahtoo.
Elämä = Työ
Sisältö
7386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näihän se on. Työssä vietetään poskettoman paljon aikaa. Yksinäiselle mukava työ on kuitenkin aika olennainen juttu, koska se tarjoaa edes pienen sosiaalisen kontaktin.
Mutta sitä tämä elämä tosiaan on. Työtä. Etenkin palkkatyö tuntuu hullulta. Istut 35 tuntia viikossa tekemässä työtä jonkun muun hyödyksi. Et pysty määrittämään työsuhteesi ehtoja. Ura todennäköisesti polkee paikallaan, ellet ole taitava politikoimaan ja verkoistoitumaan. Ymmärrän hyvin sen nykypäivän trendin, että pidetään taukoa työelämästä tai tehdää tarkoituksella vähemmän töitä.
juu mutta voi sitä olla yksinäinen vaikka töitä tekisi ton normi viikonkin...
Otin joskus aikanaan lopputilin, kun alkoi tuntua turhalta tehdä töitä ilman mitään muuta elämää..
Töissä odotti hetkeä jolloin työt loppuis, vaan todetakseen kotona, ettei elämässä ole mitään odottamisen arvoista paitsi seuraava työpäivä. Maanantaina toivoi, että viikonloppu tulis pian ja viimesitään lauantaina kiros että kunpa olis jo maanantai. Siinä vaiheessa kun työtkin alko stressaamaan, ei enää tiennyt oliko enemmän stressaantunut työn vai vapaa-ajan takia eikä työt enää toiminut raskaan vapaa-ajan tasapainottajana. Normaalistihan se vapaa-aika kuitenkin on se elämän "piristävämpi" osapuoli.
NIinpä, johan toi sana "työ" kuulostaa niin ikävältä.
Entäpä sitten jos ja kun oot yksin asuva, ja muutenkin yksinäinen, ja vaikka työtä olisikin, niin sekin voi olla hyvin yksinäistä puuhaa ilman ihmiskontakteja.
En usko, että työ on ainut autaaksi tekevä juttu ihmiselle.
Juu ei se ainakaan mulle toiminu. Jonkun aikaa se tasapainotti ihan kivasti vapaa-ajan puutteita, mutta alkuinnostuksen jälkeen sit alkokin kunnon syöksykierre. Ja tosissaan tein töitä, joissa en liiemmin ollut muiden ihmisten kanssa tekemisessä, joten eipä siinä sit ollut mitään sosiaalista kanssakäymistä edes työn puolesta. Ja vapaa-ajalla seurana vaan kämpän neljä seinää.
Edelleen haen paikkaani maailmassa. Toivottavasti vielä joku päivä aurinko paistaa risukasaankin..
Mutta noin omien kokemusten perusteella en kyllä suosittele kenellekkään elämää, jossa koittaa tehä niin pirusti duunia, että muut ongelmat unohtuis.
työn vastapainoksi täytyy hommata harrastus.mieluummin sellainen joka pakottaa tulemaan kotiin. se voi toisille ola ihmissuhde,lemmikki tai muu vastaava,kunhan se vie synämen.....
Jaa on vai ?
Ja mikä työ?
Elämä on.