Elämä on pelkkää samaa paskaa

"Ehkä mies? Antakaa mulle semmonen..."

Hahaha, mene ulos ja löydä sellainen. Jos odotat, että Prinssi Uljas tippuu taivaalta syliisi, niin saat kyllä odottaa melko pitkään ennen kuin kyseinen ihme tapahtuu.
Nopeammin sen miehen saat, jos näet itsekin sen eteen vähän vaivaa.

Elämä on sitä mitä sinä itse siitä teet. Jos haluat vapaa-aikaa ja leikkejä, niin olisit asunut kotona pidempään.

Pelkään ite tuollasta elämää. Minulla ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin tietokone, ja haluaisin epätoivoisesti tyttöystävän. Olen kohta 19v nuori mies. En todellakaan haluaisi alistua tuollaiseen elämään missä ei saa loikoilla paikallaan ja tehdä mitä huvittaa. Maailma on täynnä vääryyksiä jotka haluaisin korjata välittömästi... Haluaisin auttaa sinuakin rahallisesti, jos minulla olisi mistä jakaa. Tällä hetkellä minulla on vain 15000 euroa säästöjä ja kuntoutusrahaa tulee 500e kuussa. Elän äitini luona, ja hän on luvannut, että saan jäädä asumaan sitten tähän 90 neliön kolmioon kunhan tulen isommaksi. Aion myös jäädä tälle paikkakunnalle asumaan lopuniäkseni. Minun olisi myös mahdollista päästä eläkkeelle, mutta haluan tehdä vähän aikaa töitä jotta saan työeläkkeen kansaneläkkeen päälle. Noin 1000e kuussa riittää vallan hyvin tällaiseen elämään mitä elän. Ylikin jää... Mutta haluaisin asua jonkin ihanan naisen kanssa ja tehdä hänenkin elämänsä onnelliseksi... En ajattele vain itseäni. Jaksamisia sinulle, olet nuori ja elämä on edessä!

Aivan. Elämä on paskaa. Työ jota rakastaa auttaa asiaan. Mies auttaa varmaan myös (kai). Mutta onneksi on lomat keksitty. Jos asuisi korvessa jossa ei ketään muita ole niin ei olisi niin tylsää. Sillon tehdään työtä eloonjäämisen vuoksi jolloin työ ja elämä yhdistyvät ja niistä tulee sama asia. Se on oikeaa elämistä.

Elämässä on vaan tasan se järki mitä sä siihen ite saat aikaan, jos saat. Mie oon aina ollu ihan samaa mieltä. Nyt kun lähestyn kolmeakymmentä, voin sanoa että nuo miehen hommaamiset ja muut nyt ei käy ihan kädenkäänteessä :D Saat pussata tosi monta sammakkoo ja ehit luulla jo muutamaa prinssiks. Ehit pyörimään kouluissa ja töissä niin että sekoot. Mie oon aina halunnu kaiken niin täydellisenä että oon saanu monesti näpeilleni ja ehtiny miettimään onko ollu sen arvoista. Kaks rakasta ukkoo heitin pihalle alkoholin takia, parikymmentä työpaikkaa oon nähny ja vasta äsken valmistuin semmoseen mistä tykkään. Oon käyny armeijat ja elämänkoulut. Ja silti, sairastuin keväällä vakavasti enkä koskaan pysty täysipainoiseen työhön. Nauti siitä mitä saat, tai vaihda parempaan (jos pystyt)! Opettele ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ;)

Kokeile jotain uutta, löydä harrastus tai jotain muuta, joka täyttää elämässäsi olevan tyhjiön.

Sä oot oravanpyörässä. Oravanpyörästä pääsee onneksi irti. Lähet helvettiin suomesta muutamaksi kuukaudeksi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin. Lähe vaikka kiertelemään aasiaa.

Niinku Riku Rantala sano: "Myykää kaikki ja seuratkaa meitä"

Huomasin saman asian jo kauan kauan sitten ja päätin, että musta ei tule samanlaista robottia kuin muista, sillä ikuisella reissulla ollaan ja reissun nimenä elämä, päämääränä tuntematon.

Monet ns. tavalliset ihmiset pitää mua kylläkin kartettavana esimerkkinä, mutta mitäs se niiden elämä on... juuri tuota.

Itse jätin koulut kesken, enkä todellakaan mitään töitä tee, silloin tällöin on ollut mukavia lyhytaikaisia keikkahommia tai projekteja, joihin lähtenyt.

Itse en edes tiedä mitä teen kun herään, näkee pitkin päivää, elämä vie ja uudet tuttavuudet, aika paljon riippuu siitä saanko jonkun kuningasidean tai kaverit.

Elämä menee reissatessa, ryypätessä, juhliessa ja ylipäätään kokemuksien keräämisessä, uusiin ihmisiin tutustuessa jne.

Yhteiskunnnan ja "kunnon" ihmisten mielestä olen toki loinen, hulttio, juoppo ja vaikka mitä... Itse määrittelisin olevani vapaa ja onnellinen, teen mitä huvittaa milloin huvittaa missä huvittaa ja nautin.

Joku luulee, että tälläinen vapaus vaatisi huikeita rahoja, kyllähän sitä menee, mutta en minä mikään lottovoittaja ole, enemmänkin kädestä suuhun periaatteella, mutta nokkeluus auttaa tässäkin asiassa.

On kylläkin luottotiedot menny (vaikka varsinaisia lainoja en oo koskaan ottanu), sakkoja kauhee määrä perässä jne, mutta lasken elämä paaaaaljon paremmaksi kuin ns. tavallisten kunnon ihmisten.

Ei tämä tosiaan muuta vaadi kuin sen päätöksen jahka huomaa mitä se "normaali" elämä on. Jälkimmäisen oot jo tehny, seuraavaa askelta odottaessa..