Minut on luokiteltu mielenterveyspotilaaksi.
Lääkärini neuvoi minua näin: laita silmät kiinni. Yritä saada oikean ja vasemman käden etusormet yhteen, ja sano samalla"annan anteeksi äidilleni ja isälleni." Tee se kolme kertaa peräkkäin. Niin sinä parannut.
Minulla on paljon ystäviä, ja he kaikki tietävät että joudun käymään mielenterveystoimistossa. Mutta se lääkäri joka minua neuvoi oli ihan tavallinen yksityislääkäri, ja minulla oli tuolloin fyysistä ongelmaa, jonka vuoksi hänen vastaanotolla kävin.
Mutta sen käynnin aikana puhe lipsahti näihin psyyken puolen aiheisiin.. josta syystä lääkäri neuvon minulle antoi.
Kerroin saamastani ohjeesta aviomiehelleni, joka kertoi jotta hänelle myös oli joku lääkäri antanut saman ohjeen. Hän tosin ajattelee sen liittyvän hänen silloisiin fyysisiin ongelmiin, joillaisia hänellä on nyttenkin, ja jotka eivät kuitenkaan arkielämää suuremmin haittaa
Kerroin sen miehelleni siksi ettei hän ihmettelisi jos joskus kuulisi minun puhuvan yksin ääneen...
Mietin vain... sitten kun onnistun noudattamaan ohjetta täydellisesti, olenko minä sitten ihan oikeasti terve, ja kuka sen voisi todistaa? Yksityislääkäri on muuttanut toimipisteensä kokonaan pois tältä paikkakunnalta, ja minua on hoitanut monta vuotta mielenterveyteen erikoistunut lääkäri.
Mitäs jos esittäisin temppuni hänelle.., saisinko terveen paperit ?
Tai jos esittäisin sen sielunhoitajan koulutuksen saaneelle pitkäaikaiselle ystävälleni, hän kun on kovin huolissaan aina minun tilanteesta.. Näyttäisin hänelle että kyllä minä nyt sen osaan jo.
Lääkärin ohje, ja hän lupasi että sitten kun osaan sen, olen parantunut.
Nyt osaan sen. Minulla ei siis enään ole päässä mitään vikaa, eikä tarvitse enää sellaista keneltäkään kuullta? Ei se ole mukavaa kuulkaas kulkea hullun leima otsassa, ja kärsiä menneisyyden virheistä kun muidenkaan ei tarvitse. Antaisitte yrittää.... antakaa olla, uskokaa vain olen terve sillä
...se onnistuu nykyisin minulta jo kolmesti peräkkäin, mutta en ole sitä kolmesti ääneen sanonut, kuiskasin vain.
Onko tällä palstalla ketään ammattllaista, joka voisi lääkärin ohjetta selventää minulle, miksi se pitää sanoa ääneen?
T: uskonnon uhri, entinen hellari.
Menetelmä
10
146
Vastaukset
- huh sanon mä
No nuo eivät ole kyllä lääkärin neuvoja, sen voin varmasti sanoa.
- -ab-
Ovat kyllä.
Lääkärin ohjeita minulle kun kärsin terveyteeni liittyvistä peloista, ja mieheni ja ystäväni samaan vaivaan"sairauden pelkoon"saman "reseptin."
Sairauden pelko, se voi viitata paniikkihäiriöön, psykoottisuuteen jopa.
- Tsemppiä sulle
Pelkkää valetta ja soopaa. Tiedän ettei edes yleislääkäri tuommoista tee.
Kumpi sinulle on tärkeämpää; parantua näennäisesti ja pian, vaiko nähdä vaivaa ja parantua oikeasti?
Mielen sairauksissa ei pitäisi olla mitään hävettävää. Viis siitä, mitä läheisesi siitä sanovat tai sinua arvostelevat. Sinun on opittava välittämään itsestäsi ja pysyttävä avun piirissä niin kauan kuin on tarvis. Jos löytäisit jonkun hyvän vertaistuki ryhmän niin siitä saattaisi olla hyvä apu. Kaikki hoitokaan ei ole hyvää
eikä parantavaa. Toivottavasti sinulla on voimia hakea ja vaatia hyvää hoitoa.
Pääasia ettet luovuta. - -ab-
Jep. Haluaisin/tarvitsen sellaisen vertaistukiryhmän, jossa käydään läpi sitä miltä tuntuu kun kaikki pitävät mielenvikaisena. Nyt muistui mieleen että sellainen on: psykonomiopisto Turussa.
Täältä on Turkuun liian pitkä matka.
Lääkäri sanoi että olen masentunut ja ahdistunut, ja siitä voitte päätellä millaista pilleriä mulle on laitettu...
Olen masentunut. Olisi pitänyt olisi pitänyt käydä se lukio, opiskella ammatti, olla yksin, hoitaa itseä...
Olen koulukiusattu ollut, hiljainen, sellainen mikä on aina nurkassa yksin, ja jota saa lyödäkin kun kaikki muutkin lyö.
En ole osannut pitää puoliani, altavastaaja...
Ihmiset on hyväksikäyttäneet "kiltteyttäni", en ole halunnut loukata ketään, nyt sitten asianajajan kanssa selvitellään asioitani kohta oikeudessa, vaadin korvauksia..
Puhelin täys törkyviestejä.. aivan kuin kouluaikana jo.. kylä se masentaa, eikö ihmisten ilkeydellä oo mitään rajaa ..- -ab-
Ps. äitini, jolle haluan anteeksi antaa, on sanonut että suurin ongelmani on se että en ymmärrä omaa arvoani.
Itsetunto ihan nollissa.. haluan nähdä vaivaa ja tulla kuntoon, kiitos sinä kuka vastasit..
Isä sanoi jotta olen "hurmaava", aina ajattelen kaikista hyvää, aina näen kaikesta ja kaikista ne hyvät puolet... Se on ollut kiroukseksi, ei ehkä niinkään siunaukseksi.. minulle sopisi ns."ratkaisukeskeinen terapia"?
Ei sellainen jossa koko aika mietittäisiin vain synkkiä asioita, ja ongelmia.. Minulla on taipumus vähätellä niitä ehkä, ja etsiä ratkaisuja... Kokemuksen mukaan sielunhoitajat estävät sen.. haluavat miettiä niiden ongelmien "syvintä olemusta, alkuperää, mistä ongelmat johtuu, mitä olen tehnyt väärin, jen.että ongelmat ovat tulleet elämääni.
Terapiasuhteissa olen"objekti", toimenpiteiden kohde, en tasa-arvoinen ihminen .. Jotenkin aina terapeuttiani huonompi. Joskus jos on kysytty"mä mietin, miten voin auttaa sinua?"
Tilanne oli se että silloin tunsin että kaikki on hyvin. Vasta kysymyksen kuullessani aloin pohtia"miksi hän ajattelee että minulla on asiat huonosti.."
"teinkö jotain väärin", "näytänkö avun tarpeessa olevalta""mikä minussa on vikana".. en osannut vastata mitään, enkä vieläkään tiedä miksi lääkäri teki niin. Haluaisin tietää, ymmärtää, jos nyt koskaan potilas voi lääkäriä ymmärtää...
.. psykonomiopiston periaatteita.. kaksi kovaa koota: kuuntelemattomuus, , kovat arvot.
"Toivottavasti sinulla on voimia hakea ja vaatia hyvää hoitoa."
Hoito on ollut suurimmaksi osaksi hyvästä. Ruusuja, ei risuja.. hoitosuhde on nykyisin ihan toimiva.. Mutta kun en parane, vaika teen kaikkeni että pääsisin tästä epämielyttävästä "statuksesta" - Tsemppiä sulle
-ab- kirjoitti:
Ps. äitini, jolle haluan anteeksi antaa, on sanonut että suurin ongelmani on se että en ymmärrä omaa arvoani.
Itsetunto ihan nollissa.. haluan nähdä vaivaa ja tulla kuntoon, kiitos sinä kuka vastasit..
Isä sanoi jotta olen "hurmaava", aina ajattelen kaikista hyvää, aina näen kaikesta ja kaikista ne hyvät puolet... Se on ollut kiroukseksi, ei ehkä niinkään siunaukseksi.. minulle sopisi ns."ratkaisukeskeinen terapia"?
Ei sellainen jossa koko aika mietittäisiin vain synkkiä asioita, ja ongelmia.. Minulla on taipumus vähätellä niitä ehkä, ja etsiä ratkaisuja... Kokemuksen mukaan sielunhoitajat estävät sen.. haluavat miettiä niiden ongelmien "syvintä olemusta, alkuperää, mistä ongelmat johtuu, mitä olen tehnyt väärin, jen.että ongelmat ovat tulleet elämääni.
Terapiasuhteissa olen"objekti", toimenpiteiden kohde, en tasa-arvoinen ihminen .. Jotenkin aina terapeuttiani huonompi. Joskus jos on kysytty"mä mietin, miten voin auttaa sinua?"
Tilanne oli se että silloin tunsin että kaikki on hyvin. Vasta kysymyksen kuullessani aloin pohtia"miksi hän ajattelee että minulla on asiat huonosti.."
"teinkö jotain väärin", "näytänkö avun tarpeessa olevalta""mikä minussa on vikana".. en osannut vastata mitään, enkä vieläkään tiedä miksi lääkäri teki niin. Haluaisin tietää, ymmärtää, jos nyt koskaan potilas voi lääkäriä ymmärtää...
.. psykonomiopiston periaatteita.. kaksi kovaa koota: kuuntelemattomuus, , kovat arvot.
"Toivottavasti sinulla on voimia hakea ja vaatia hyvää hoitoa."
Hoito on ollut suurimmaksi osaksi hyvästä. Ruusuja, ei risuja.. hoitosuhde on nykyisin ihan toimiva.. Mutta kun en parane, vaika teen kaikkeni että pääsisin tästä epämielyttävästä "statuksesta"Anna itsellesi aikaa vaikka se veisikin vielä vuosikausia. Ole lempeä myös itsellesi ja ennenkaikkea juuri itsellesi, sillä huomaan että kärsit myös "kiltin tytön syndroomasta" (ilmenee myös miehillä).
Vaikuttaa siltä että vaikka pidätkin hoitoasi hyvänä ja olet siihen tyytyväinen, niin siitä puuttuu jotakin. Se voi olla joku terapia muoto jossa on muitakin samassa ongelmassa olevia. Auttaa paljon kun tietää ettei ole yksin ja voi jutella toisten kanssa. Samassa tilanteessa oleva ymmärtää asian paremmin.
Jotkut ovat kokeneet muutoksen kun lääke on vaihdettu. Joskushan se teetättää paljon työtä ja useita lääkekokeiluja. Siskollani oli ollut vuosikausia sama lääke eikä mitään edistystä missään. Porukkaterapiaa hän ei halunnut. Kunnes kerran päätettiin kokeilla uutta lääkettä, nimeä en muista mutta se oli kallis lääke. Vaan se lääke muuttikin kaiken ja muutamassa kuukaudessa.
Masennus väistyi, ensimmäistä kertaa elämässään hän halusi hakeutua työhön, alkoi matkustella ym. Se lääke haukkui kyllä hintansa moninkertaisesti.
Mieti sinäkin hoitajasi kanssa kaikkia vaihtoehtoja. Siskollani oli välinpitämätön hoitaja. Muutos tapahtui vasta sitten kun menin mukaan näihin tapaamisiin.
- -ab-
Ihanko totta? Kiva että kerroit tuon minulle. Olen iloinen siskosi puolesta, ja minusta sinä(puhelin soi.., nyt tuli muita hommia..)sanon kuitenkin tämän Sinulle, että teit oikein kun olit siskosi tukena terapiassa. Se on kaiketi ainoa oikea tapa toimia..
Nyt täytyy lopettaa, konetta tarvitaan tärkeämpään. - Jymyhunis
Mikä ihme tuo on jos on mielenterveysongelmia, niitä on kaikilla. Elä elämääsi ihan normaalisti ei siitä tarvitse numeroa tehdä. Kukaan ei sinua leimaa mene ja nauti elämästäsi se on sinun oikeutesi!
"Kukaan ei sinua leimaa mene ja nauti elämästäsi se on sinun oikeutesi!"
Minä haluan itse päättää milloin menen ja minne.... En hypätä kenenkää "jymyhuniksen"käskystä.
Mä lähden nyt. Ja mitä tulee mielenterveysongelmiini, niitä on kaikilla. En ole mikään poikkeus siinä enkä myöskään tahdo että minun kautta te niitä omia ongelmianne käsittelette.
Ehkä olen ollut kohde johon on helppo olla samaistua, mutta liian sairas kantamaan sellaistakaan manttelia.
Se että sairastaa ei saisi olla kuitenkaan syy tai veruke teoille jotka loukkaa muita. Siksi haluan menna pois, ihan itse, ja nauttia elämästäni, ja kiitos.- Mikko.
auroraboreallis kirjoitti:
"Kukaan ei sinua leimaa mene ja nauti elämästäsi se on sinun oikeutesi!"
Minä haluan itse päättää milloin menen ja minne.... En hypätä kenenkää "jymyhuniksen"käskystä.
Mä lähden nyt. Ja mitä tulee mielenterveysongelmiini, niitä on kaikilla. En ole mikään poikkeus siinä enkä myöskään tahdo että minun kautta te niitä omia ongelmianne käsittelette.
Ehkä olen ollut kohde johon on helppo olla samaistua, mutta liian sairas kantamaan sellaistakaan manttelia.
Se että sairastaa ei saisi olla kuitenkaan syy tai veruke teoille jotka loukkaa muita. Siksi haluan menna pois, ihan itse, ja nauttia elämästäni, ja kiitos.Kunnioitan rehellisyyttäsi, uskallat, niin minäkin lauon rehellisesti. Yleensä monikin "kaunistelee" itseään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuja ei aluevaltuustoissa näy
Ei tunnu persuja paljon paikalliset asiat kiinnostavan, vaan ainoastaan ulkomaalaiset, joku Israel ja Trumpin fanitus.813908Päivän Riikka: Uudenkaupungin autotehdas hiljeni
Näin ne 100 000 uutta pysyvää ei-tempputyötä yksityiselle sektorille tämän hallituksen ansiosta syntyy. Työntekijöille j973287Riikka vie Suomen kohta ykköseksi työttömyyskisassa
Espanja: 10,5 % Suomi: 10,3 % Ruotsi: 9,3 % Kisa on tiukkaa, mutta Riikalla hyvä draivi päällä. Vasemmistolaisen päämin1172574Miten juhlitte ensi lauantaina?
Se on kalenteriin merkitty juhlapäiväksi, niin sitä kai kuuluu juhlia.1681764Mikä ihme teitä savolaisia tuossa
p*rs*reiässä niin kiinnostelee? Että siitä pitää päntönnään huutaa.201754Laita tunniste josta kaivattusi tietää sun kirjoittavan täällä
Joku yksilöity yhteinen juttu joka on sun ja kaivattusi välillä. Tuntomerkkinä esim. punainen pipopää, tonttu-ukko tai m761580Varusmiehen kuolema
Ei ollut vahinko, ei aiheuttanut vaaraa muille, eikä ollut rikos, mitä jää jäljelle? Oliko kyseessä oman käden kautta lä901553- 1071474
Kumpaan rahat, mummojen vaippoihin vai Nalle WahIroosille?
JOS siis sinä saisit päättää?11281- 551123