Nyppii aika rajusti, kun akka ei tee kotona mitään muuta kuin sen välttämättömimmän. Mitään se ei tee muuta ja siksi omaksi asenne on "diipa daapa, joopa joo", kun ei jaksa itsekään mitään kun toista ei kiinnosta.
Ennen olin aika tarkka kaikesta ja tein velvollisuuteni miehenä, mutta nykyisin ei kiinnosta, kun kaikki on sinne päin ja hällä väliä -meininkiä, niin ei kiinnosta.
Onko muilla samaa?
Ennen olin aika tarkka kaikesta ja tein velvollisuuteni miehenä, mutta nykyisin ei kiinnosta, kun kaikki on sinne päin ja hällä väliä -meininkiä, niin ei kiinnosta.
Onko muilla samaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niinpä, omakohtaisesti sanon, että miehellä jos on monen asenne niin kyllä se naisen asenteeseen ja tekemisiinkin vaikuttaa. Että hieman saman tapainen tilanne (toisete päin)
Harmillista!
Ennemmin ottaisin täydellisyyteen pyrjivän naisen kuin sellaisen jota ei leivänmurut haittaa pöydillä ja lattuioilla. Kyllä tässä väkisinkin tulee sellainen asenne, että "antaapa olla".
Molempien tulis hoitaa asiat mahdollismman hyvin, eikä sinne päin -asenteella.
Kakarat paskasissa porkupuvuissa jne. voi hyvä jumala mitä maalaistouhua.
Miten ihmeessä teillä on leivänmuruja lattialla? Meillä tehdään niin, että jos sattuu ruokaa lattialle tipahtamaan, se kyllä siivotaan saman tien pois. Jos tekisit itsekin näin, teillä olisi siistimpää!
Oon maalainen, oikea turveniska ja välillä niin paskassa ja töryssä, että oksat pois vaan mukulat on kyllä aina ollu puhtaissa potkareissa ja paikat ojennuksessa. Ei pidä yleistää miksikään maalaistouhuksi. Kotihommat tekee ken ehtii ja jaksaa, jos hommat jaetaan ahtaasti menee mielekkyys koko hommasta.
En pyri täydellisyyteen, mutta kyllä meillä yleensä on niin siistiä, ettei haittaa vaikka tulisi yllätysvieraita. Kaikki kulkee puhtaissa vaatteissa - mieskin, jos vain viitsii ottaa sellaiset kaapista vanhojen tilalle. Syödään kotiruokaa, lämmin ateria kahdesti päivässä. Leivonnaiset on useimmiten itsetehtyjä. Pihaa pidän kunnossa parhaani mukaan. Lapsi on hyvin hoidettu, iloinen ja tyytyväinen. Ruuasta saan joskus kehuja ja kiitosta, mutta muita asioita ei noteerata mitenkään. En minä mitalia ja kunniakirjaa odota, mutta joskus voisi mieskin tajuta, kuinka paljon asioita tulee valmiina eteen, ettei hänen tarvitse huolehtia pahemmin muusta kuin palkkatyönsä tekemisestä. Asiasta on puhuttu moneen otteeseen, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Siksipä oma asenne miestä kohtaan alkaa olla jo aika lailla "diipa daapa, joopa joo".
Miehelläs varmaan hyvä Kyrpä, kun jaksat tuota? palkitseeko se sinut suurella munallaan ja kielihoidoilla iltaisin? Kuinka usein saat?
surkiaa kun nainen on laiska ja vielä paskanen
"surkiaa"
Ootko lesta? Lestanaisethan uivat paskassa ja ne äijjät vasta uikin.
Aika surkiaa, että ajattelet noin.
en tosiaankaan ole enkä ui paskassa, taijat olla itse oikee ison talon paskanen emäntä, minä en mitää paskatoukkaa talooni ees huolis
No mimmonen se oli seurusteluaikana. Ihan lutunen vai kuinka, silloin ei muruset haitanneet edes lakanoilla. Arki tuli sinunkin suhteeseesi.
Eihän seurusteluaikana sellasia asioita ajattele, ne tulee ilmi vasta yhteisessä kodissa ja lasten jälkeen. Moni akka alkaa varsinaiseksi perkeleeksi kun saa lapsia ja niiden kautta valtaa mieheensä.
Mulla sama homma, tosin toisinpäin. Olen nainen ja pyrin siihen että kotona kaikki on puhdasta ja kunnossa. 10 jaksoin vaahdota asioista ja kun ei mitään tapahtunut, otin ja lähdin lasten kanssa. Pää ei jaksanut. Joojoo, turha tulla selittämään mitään mielenterveydestä. Se on on jo tarkistettu!!! Jos toinen ei välitä perheestä ja kodista ja muiden hyvinvoinnista, niin so be it! Miksi sitä enää katsomaan tämän pidempään?
Oma hyvä paras hyvä, eikös vaan miehet?
Nyt pitäisi sitten meidänkin isällä olla asiat hyvin. Saa elää kuin pellossa =) eikä ole kukaan natisemassa,
Mitä sen akan Pitäisi tehä sun mielestä? Millasia kotitöitä sä itse teet ja missä haluaisit apua?
Siivoan ja kokkaan,on puhtaat vaatteet kaapissa. Kivahan se varmaan miehestä on sotkea ja missään nimessä ei kannata niitä omia jälkiään siivota.
Nainen aikansa siitä sanoo,että voisitko edes omat jälkesi korjata,minä kyllä teen muut siivoukset. Jossakin vaiheessa se toinenkin taantuu,alkaa tulemaan sen toisen asenne eli hälläkö väliä. Jos toinen ei välitä,niin miksi minun tarvitsee välittää...
Miehen ei todellakaan tarvitse ehdä kotona mitään työpäivän jälkeen tietenkään,mutta se,ettei omia jälkiä viitsitä korjata,kielii siitä,että toista pidetään piikana.
Opeta nyt lapsille,että leivän murusia ei jätetä pöydille. Jos kaatuu jotain,tippuu tms.,niin ne siivotaan. Roskat roskikseen,niitä ei jätetä pöydille.
Ruoka on syöty,ei edes sellaista sanaa tule kuin kiitos,joka olisi pitänyt jo lapsena opettaa. Kiitos tulee silloin,kun on skarpattava,ettei akka lähde...
Kaikki hommat kaatuu minun niskaan,valiteaan vain. Usko loppuu kohta,siinähän mies etsii uuden piian taloon.
Eli,kaikki ei ole aina niin musta-valkoista,niinkuin miehet tuppaavat asiat ajattelemaan. Se on juuri sitä putkiaivoisuutta eli ei kyetä ajattelemaan voiko itse tilanteeseen vaikuttaa muulla tavoin,kun haukkumalla/arvostelemalla...
Jos ei mies huomaa naisen panosta eikä koskaan sano kaunista,niin eipä se nainen kohta välitä miehenkään hyvinvoinnista...
Hei aloittaja,
sain käsityksen, että vaimosi on kotona ja sinä käyt kodin ulkopuolella työssä. Meillä ajatellaan ja toimitaan niin, että kaikille perheenjäsenille on ajankäyttöön, ikään ja kykyihin nähden mahdollisimman sopivasti kotitöitä ja vapaa-aikaa.
Aikanaan kun lapset olivat pieniä, olin kotona pari vuotta. Silloin hoidin kaikki kotityöt miehen ollessa työssä päivät. Lasten kasvaessa myös heidän velvollisuutensa osallistua yhteisen kodin yhteisiin töihin on pikkuhiljaa kasvanut. Alkoi lelujen keräämisellä ja nyt kun ovat jo lähes aikuisia, osallistuvat siinä kuin me vanhemmatkin. Meillä ei makseta kotitöistä perheenjäsenille, vaikka teini-ikäiset sitä joskus ehdottavatkin. Olemme mieheni kanssa yhtä mieltä siitä, että kotihommat yhteisessä kodissa kuuluvat ilman palkkiota kaikille, jotka siellä asuvat.
Nykyään tilanne kotitöiden jakamisessa on sikäli muuttunut, että koska minun työviikkoni on keskimäärin 20 tuntia pidempi kuin mieheni, kantaa mies päävastuun kotitöistä. Käy esim kaupassa ja laittaa arkisin ruuan, kun minä olen vielä töissä. Jälkikasvu osallistuu myös. Rakastan kokkaamista ja teen yleensä ruuat vapaapäivinäni, usein kokkaillaan ja leivotaan porukalla. Mies ja lapset huolehtivat kodin siisteydestä, minä pääosin hoidan pyykit. Pihatöitä ei ole ja autot huoltaa autohuoltamo.
Mitään kinaa kotitöistä ei ole, kaikille jää aikaa omille harrasteilleen ja perheellä on aikaa myös yhteisiin menoihin. Toimii näin meillä ja tilanteiden muuttuessa sovitellaan puolin ja toisin.
Kyllä olen sitä mieltä,et nainen hoitaa ne peikot ja talon ja mies taas hommaan sen leivän suuhun.ei paskatoukkia ole pakko katsoa.
Että sitten vain ruokitte toistenne hälläväliä-asenteita. Hieno homma, fiksun ratkaisun olet asiaan keksinyt. Sitten vielä viitsit vollottaa asiasta jossain nettipalstalla.
Ottakaahan emännän kanssa nyt kunnon juttutuokio ja sopikaa MOLEMMAT ottavanne itseänne nyt vähän niskasta kiinni.