Meditaatiosta

Aamuisin kotona, ystävien kanssa ryhmätapaamisissa säännöllisesti, joskus meditoin kotona tai missä olenkin, myös iltapäivisin ja iltaisin. Yöllä unissani, usein.

Ei mielellään vain silloin kuin siltä tuntuu, vaan myös silloin kun ajatus meditaatiosta tuntuu epämiellyttävältä.
Kuitenkin aina kun alkaa meditoimaan siitä voi oikealla tekniikalla tehdä miellyttävän kokemuksen. Miellyttävä meditaatio motivoi jatkossakin. Välillä se kuitenkin on rankkaa ja sekin on hyvä, sen ei kuitenkaan ole tarkoituksella oltava rankkaa, se menee sitten askeesin puolelle ja sitä kautta keskitien ulkopuolelle.

Meditoi sitten milloin tahansa niin tuo unelmointi josta mainitsit on yleinen ongelma, se täytyy vain ylittää päättäväisellä tarkkaavaisuudella. Jos unelmointi ei ota loppuakseen suosittelen tekemään välillä kävelymeditaatiota, sillä rauhattoman mielen huomio voi olla helpompi pitää liikkuvassa kehossa kuin liikkuvassa hengityksessä.
Ja aina kun väsymys painaa on myös hyvä tehdä kävelymeditaatiota sillä istuessa tahtoo nukahtaa.

Vielä rytmistä:
On hyvä meditoida niin että seuraavaan velvoitteeseen kuten töihin lähtö ym. on rutkasti aikaa jotta tuleva velvoite ei kummittele mielessä.
Itse töissä ollessani tapasin tehdä ennen töihin lähtöä jos aikaa ei ollut paljon vain pikaisen mielen rauhoittamisen. Sitten illalla ennen unta tunnin parin meditaatiot, ja jos mieli rauhoittui saattoi mennä aamuunkin asti, ei toki yhdeltä istumalta vaan yleensä kävely ja istuma meditaatiota vuorotellen. Sehän on vanha totuus että mielen syvä rauhoittuminen vie väsymyksen mennessään ja tuo energiaa tilalle.

Ainakin omakohtaisesti olen huomannut, että mieleni on laiska sopeutumaan muutoksiin. Siitä syystä on hyvä aluksi käyttää aikatauluja, jotka tuovat kurinalaista säännöllisyyttä. Myöhemmin, jos ko. toiminta on mielekästä, voi alkaa toimia enemmälti intuition varassa.

meditaatio loppuu nirvanassa,ei tarvitse enää ikinä meditoida.meditaatio on kuin seiväs jolla mennään ojan yli,ja jonka voi hylätä sen jälkeenkun oja on ylitetty.