Saint Helenan yksinäisyys. 2000 vaiteliasta vartijaa, kaksi saarta alati kiertävää laivaa. Niin tahdottiin Napoleonin pysyvän vankeudessaan. Minun vankilakseni riittää 2000 saapumatonta sanaa, kaksi vaikenevaa ja nolla saarta.
Tämän kirjoitti nainen miehelle.
Tämän kirjoitti nainen miehelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elän sanojen maailmassa, kirjoitettujen merkkien, ja janoan huutaa, kuiskata, sekä nauraa. Mutta en voi. Et halua kuulla.
Ja kirjoitan. Ehkä joskus haluat lukea. Kulkea tiskille, pyytää holveista pienen mustan teoksen, ensimmäisen, ja muistaa noita auringonhehkuisia päiviä, jotka hukkasimme, joiden armotta annoimme valua hukkaan. Sinusta minä kirjoitin silloin ja sinusta minä kirjoitan yhä. Sielusi ja läheisyytesi janossa sekä nälässä. Niin harva tietää, niin harva ymmärtää, miten raskas onkaan musteen paino ja sanat, jotka hiertävät sisimpää.
Ehkä jumalat halusivat rangaista minua, joka kerran rakkaudelle nauroi sanoen vaihtavansa koko maailman tietoon. Nuori, hölmö minä, joka ei uskonut olevansa kenenkään rakkauden arvoinen, vain pelkkä patsas, jonka ainoa olemassaolo oli ajatella. Ja niin Afrodite rankaisee heitä, jotka hänen mahtiaan pilkkaavat. Antavat palan paratiisia, aavistuksen nektaria, aamun myötä haihtuvan lupauksen, rakastaa koko ikänsä, saavuttamatonta, kuin yö päivää.
Raskas sade saa vanhan talon rännit tulvimaan yli, sen myötä ymmärrän. Sinun tapasi on vaieta, kuten kerran minunkin. Emme koskaan osanneet puhua oikein sanoin kun oli aika. Sade pesee, haalistaa, muutumme kumpikin. Vesi uurtaa polkujaan pehmeään maahan. Unelmasi - ehkä nekin ovat muuttuneet. Seikkailija sinussa, johon rakastuin, haaveisiin, jotka olivat kuin omiani - ehkä olet ne vaihtanut aallot Atlantin lujaan kallioon, ja minä yhä pysyn samana, rannalla, valmiina rientämään, valmiina tutkimaan, valmiina valloittamaan. Aina taivaan pilvien rajalla, rakkaani, levoton sydämeni, joka sinuun juurtui ja toivoi joskus vielä seuraavan.