minkälainen toimenpide

Osanotot vauvan menetyksen johdosta :( Lääkkeellisestä tyhjennyksestä minulla ei ole kertoa kokemusta, mutta keskenmenon tuskan olen joutunut kokemaan. Keskenmeno tapahtui kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa viikolla 7 ja kohtu tyhjentyi itsestään. Voimia suruun :(

minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys 2viikkoa sitten, kun Enkeli-lapsemme oli kuollut 15 viikon iässä. Itse tapahtuma meni kuten synnytys ilman sitä ihanaa palkintoa.
Tsemppiä sinulle!
Toivottavasti näet lapsesi! Vaikka se ajatus oli minusta aivan puistattava, mutta näin jälkikäteen olen onnellinen siitä pienestä hetkestä jolloin pystyin hänelle kertomaan, kuinka äiti olisi häntä rakstanut ja toivotin hänelle turvallista matkaa!
Suru ei ainakaan vielä ole minulla helpottanut lainkaan. Luulimme olevamme viikolla 22.

Kiitos tsempistä.Toimenpide tehtiin eilen ja se oli jotain aivan karmivaa.Vaikka olen jo synnyttänyt aiemmin,en olisi voinut koskaan kuvitella sitä tuskaa mitä osastolla koin.Niin henkisesti kuin fyysisestikkin.En nähnyt pienokaista,mutta sain tietää hänen olleen poika.En tiedä helpottiko tieto tuskaani,mutta ainakin on nyt jotain konkreettisempaa,mitä surra.Nyt on tyhjä,turta olo.Itse synnytys meni nopeasti,mutta istukka jäi kohtuun.Lääkäri sai kuitenkin autettua sen ulos,ja kaavinnalta vältyttiin.Nyt alkaa henkinen eheytyminen ja sehän tässä kaikessa vaikeinta loppuen lopuksi onkin :( Elämä kuitenkin voittaa ja ehkä astelen samaisen sairaaan ovista vielä joskus onnellisemmissa tunnelmissa..
Voimia kaikille jotka joudutte tämän läpi käymään!

Minulla kanssa tuore lääkkeellinen kohdun tyhjennys, tehtiin perjantaina ja olin yön sairaalassa. Sain sisäisesti 3 lääkesatsia ennenkuin mitään tapahtui. Puolen tunnin päästä olisi lähdetty kaavintaan mutta sikiö tuli kuitenkin ilman kaavintaa ulos. Istukkaa piti odotella jonkun aikaa, tuli sitten myöhemmin kahteen osaan hajonneena. Nyt odotellaan km vuodon loppumista ja ekoja menkkoja että pääsen yrittämään uudelleen.

Ei tämä helppoa ole, itku vieraana monta kertaa päivässä mutta onneksi mies tukee hienosti, tietenkin tuemme myös toinen toisiamme sekä läheiset meitä. Ottaa todella koville kun veljen vaimo sai tytön 2kk sitten, km:n jälkeen en ole kyennyt heillä vielä käymään.

Kolme viikkoa sitten vauvamme kuoli kohtuun vkolla 17. Neuvolassa ei löytynytkään sydänääniä ja siitä seurasi lääkkeellinen tyhjennys ja vielä kaavinta päälle, kun istukka ei tullut ulos. Pieni poika, jonka näimme ja jolle saimme pitää pienen siunaustilaisuudenkin, sekä tuhkat ripotella.
Suru on jotakin niin valtavan syvää, että hetkittäin siihen hukkuu, eikä mikään tunnu auttavan. Koko naisen elämäni ajan toivottu lapsi ja äityis annettiin hetkeksi ja otettiin pois ja nyt on vaan tyhjää ja pelottaa, aivan kamalasti.