Osasitko arvostaa häntä heti alusta alkaen vai tuliko se ajan kanssa ?
Vai arvostatko ollenkaan ?
Itellä se tuli viiveellä, liian pitkällä viiveellä.
Vai arvostatko ollenkaan ?
Itellä se tuli viiveellä, liian pitkällä viiveellä.
Tämmönen
question.
14163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä arvostin, mutta huomasin että hän ei arvostanut minua.
Häntä, heti alusta alkaen.
Mikä lie vaikuttanut sun tapauksessa? Saitko (tai otitko) hänestä eri kuvan alun perin? Et havainnut kaikkea mitä hänessä on? Vai onko sulla taipumus olla arvostamatta ihmisiä noin lähtökohtaisesti?
Arvostin alussa kun en tiennyt hänestä mitään ja uskoin hyvään.
Nykyisin ällöttää koko ihminen, hyi saatana
pidin häntä alkuun jotenkin ihmeellisenä, aitona ja välittävänä. yksi kaunis päivä heräsin todellisuuteen. kaikki ne piirteet joita hänessä ihailin ja saivat sydämeni hakkaamaan olivatkin jotain unta.
tapahtui, kun heräsit todellisuuteen?
Ei kannata odottaa ihmisistä liikoja. Jokaisessa meissä on hyvät puolemme, mutta myös huonot puolemme. Joskus myös ihmisellä on kausia jolloin hän ei ole parhaimmillaan. Ihmiset tekevät virheitä. Mutta pohjimmiltaan olemme varmasti kaikki suht hyväntahtoisia ja välittäviä, omalla tavallamme.
Jo vain, ehkä vähän liikaakin. En ikinä uskaltanut mennä juttelemaan niitä näitä, kun arvelin, etteivät mun hölmöt löpinäni kumminkaan kiinnosta niin fiksua ihmistä. Olisi vain nolo tilanne molemmille.
Arvostin isosti kunnes osoitti ettei hän ollutkaan ollut aito vaan oli esittänyt toisten vuoksi muuta. Nyt en enää tiedä kuinka suhtautua edes siihen muistoon joka oli niin ihana. Itse hän varmaan sanoisi että pelko sai hänet olemaan jotakin muuta kuin olisi halunnut olla.
Mielestäni ihminen on silloin kauneimmillaan kun on aito, kaikkine puolineen.
Esittäminen tekee ihmisestä epämiellyttävän kanssaihmisilleen.
Ehkä siitä on osa totta? Ovathan ihmiset työpaikoillaankin yms. eri rooleissa kuin vapaa-ajalla, silti sekin on totta.
On aina ikävää, jos joku ei voi olla oma itsensä. Silloin hän on aina paljon vähemmän.
menee joskus niin,että ajan kanssa se häviää tuhkana tuuleen.
Tai sitten se menee niin että se arvostus pysyy ja lisääntyy vaan :)
Viiveellä ja liian pitkällä sellaisella.
käydä niinkin että on elänyt kuin horroksessa
ja tunteet ovat heränneet vasta myöhemmin
Ainakin yritin korjata asia...
http://www.youtube.com/watch?v=rXRExocnpUw
Arvostan ja arvostin heti alusta saakka. Pidän ja pidin luotettavana heti ensi juttelusta lähtien.