Harmi, kun nähdään niin harvoin ja pikaisesti aina. Olisi mukava joskus päästä juttelemaan kanssasi ihan kunnolla, rauhassa, ajan kanssa. Jos jätetään laskuista kaikki tapaamisiimme kuuluva pikainen tilannepäivitys ja muu pikkujuttujen höpinä, niin ne asiat, joista olet ikään kuin ohimennen maininnut, ovat olleet oikeasti musiikkia korvilleni. On jotenkin harvinaista ainakin itselleni tavata mies (tai ylipäätään ihminen!) josta huomaa, että hän on selvästi pohtinut elämän suuria kysymyksiä ja osaa ajatella syvällisesti, viisaasti ja sydämellä.
En tiedä teetkö sen vahingossa, vai kuten epäilen, onko se tapasi tai suorastaan elämäntapasi, mutta niin vain niitä ajatuksia tai ajatuksen alkuja päästelet suustasi, joka kerta jotakin. Luulen, että teet niin muidenkin kanssa. Se varmaan on osa sinua. Minulle sanasi ovat kuin maukkaita makupaloja, joista tiedän, että jotain vielä parempaa pääruokaa voisi olla tarjolla, jos vain jotenkin ilmaantuisi mahdollisuus kunnon keskusteluun.
Jotenkin sinussa on myös jotakin todella tuttua. En tiedä johtuuko se vain siitä, että näen sinussa hetkittäin itseni. Se, että meissä näyttää olevan paljonkin samaa, ei välttämättä ole päinvastoin kovinkaan ilmeistä, koska tapaamme aina sinun ympäristössäsi, sinulle tutulla maaperällä.
Vaikka minulla on yleensä hyvä mielikuvitus ja olen ikuinen optimisti, niin nyt en kyllä keksi, miten tämänkin asian saisin ilmaistua sinulle itsellesi. Kai pelkään että kokisit sen liiallisena tuppautumisena. Joka toinen päivä uskon, että vielä se onnistuu, joka toinen päivä kallistun sille kannalle, ettei niin ole edes tarkoitettu.
En tiedä teetkö sen vahingossa, vai kuten epäilen, onko se tapasi tai suorastaan elämäntapasi, mutta niin vain niitä ajatuksia tai ajatuksen alkuja päästelet suustasi, joka kerta jotakin. Luulen, että teet niin muidenkin kanssa. Se varmaan on osa sinua. Minulle sanasi ovat kuin maukkaita makupaloja, joista tiedän, että jotain vielä parempaa pääruokaa voisi olla tarjolla, jos vain jotenkin ilmaantuisi mahdollisuus kunnon keskusteluun.
Jotenkin sinussa on myös jotakin todella tuttua. En tiedä johtuuko se vain siitä, että näen sinussa hetkittäin itseni. Se, että meissä näyttää olevan paljonkin samaa, ei välttämättä ole päinvastoin kovinkaan ilmeistä, koska tapaamme aina sinun ympäristössäsi, sinulle tutulla maaperällä.
Vaikka minulla on yleensä hyvä mielikuvitus ja olen ikuinen optimisti, niin nyt en kyllä keksi, miten tämänkin asian saisin ilmaistua sinulle itsellesi. Kai pelkään että kokisit sen liiallisena tuppautumisena. Joka toinen päivä uskon, että vielä se onnistuu, joka toinen päivä kallistun sille kannalle, ettei niin ole edes tarkoitettu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=xNvR95Jc0p4&feature=related
ei ne sanat vaan teot ;)
No mitkä on vaihtoehdot? Kannattaisko toimia eikä vatvoa? Mikä on kamalinta, mitä asian esille ottaminen voisi aiheuttaa? Jos on niin fiksusta ihmisestä kyse kuin näytät uskovan, niin eiköhän hän nyt osaa kauniisti ilmaista senkin, jos ei halua seuraasi :). Ja varmaan ymmärtäisi sinuakin siinä sivussa.
Hyvä pointti, kiitos perspektiivistä :). Itse taidan katsella tilannetta liian läheltä, enkä näe metsää puilta.
Täältä löytyy.
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/13535/Suklaamousse/
Muuten hyvä, mutta en taida enää koskea suklaaseen niiden lapsityövoimajuttujen jälkeen :(.