Kohta kaksi kuukautta

No, ihastumiselle ei kai voi mitään?

Musta vaan tuntuu että sen jälkeen mun on täytynyt tehdä kaikki mahdolliset virheet. Syytän itseäni, ja yritän keksiä, miten voisin peruuttaa pois tästä tilanteesta.

Enkä tajua miten olo voi mennä koko ajan huonommaksi, se vähän pelottaa. Miksi ikävän pitää sattua? Tai ehkä mä alan vaan väsyä tähän?

kylmää kalkkunaa kirjoitti:

No, ihastumiselle ei kai voi mitään?

Musta vaan tuntuu että sen jälkeen mun on täytynyt tehdä kaikki mahdolliset virheet. Syytän itseäni, ja yritän keksiä, miten voisin peruuttaa pois tästä tilanteesta.

Enkä tajua miten olo voi mennä koko ajan huonommaksi, se vähän pelottaa. Miksi ikävän pitää sattua? Tai ehkä mä alan vaan väsyä tähän?

Oon alkanut miettiä sitäkin, että pitäiskö vaan lopettaa tää turha pyristelu ja luovuttaa. Mutta mitä sekin sitten muka tarkoittaisi...?

ed. kirjoitti:

Oon alkanut miettiä sitäkin, että pitäiskö vaan lopettaa tää turha pyristelu ja luovuttaa. Mutta mitä sekin sitten muka tarkoittaisi...?

Ei sille ihastumiselle kai mitään voi, etenkään jos toinen vaikuttaa erittäin selkeästi ihastuvan takaisin. Mistä tuulen muutos? Tälle hommalle täytyy nyt kaivaa kuoppa ja heittää sinne, paljon multaa ja maatuvia lehtiä päälle. Ja toivoo että sattuma on armollinen eikä tuputa häntä mulle nurkan takaa.

2 months of what? kirjoitti:

Ei sille ihastumiselle kai mitään voi, etenkään jos toinen vaikuttaa erittäin selkeästi ihastuvan takaisin. Mistä tuulen muutos? Tälle hommalle täytyy nyt kaivaa kuoppa ja heittää sinne, paljon multaa ja maatuvia lehtiä päälle. Ja toivoo että sattuma on armollinen eikä tuputa häntä mulle nurkan takaa.

Tuulen muutos? Väsymystä varmaan. Ajattelin, että selviän kyllä mistä tahansa päivän vastuksista, jos vaan saan levätä välillä, mutta nyt olen alkanut nähdä uniakin ko. ihmisestä. Aamulla kun herää on jo valmiiksi krapulainen olo. Ei hyvä. Pitäis jaksaa ajatella selviytymistä vain päivä kerrallaan, mutta minkäs teet, kun yötkin alkaa ahdistaa... Jotain tarttis varmaan tehdä.

Sun tapauksessako ihastus oli molemminpuolista? No sehän on kiva. Mikäs siinä sitten mättää?

ed. kirjoitti:

Tuulen muutos? Väsymystä varmaan. Ajattelin, että selviän kyllä mistä tahansa päivän vastuksista, jos vaan saan levätä välillä, mutta nyt olen alkanut nähdä uniakin ko. ihmisestä. Aamulla kun herää on jo valmiiksi krapulainen olo. Ei hyvä. Pitäis jaksaa ajatella selviytymistä vain päivä kerrallaan, mutta minkäs teet, kun yötkin alkaa ahdistaa... Jotain tarttis varmaan tehdä.

Sun tapauksessako ihastus oli molemminpuolista? No sehän on kiva. Mikäs siinä sitten mättää?

Alkuun se oli molemminpuolista. Sitten seuraavassa hetkessä (no tää on hyvin lyhyt tiivistelmä...) tuntui, ettei se olekaan. Ihan kuin tuuli olis tosiaan kääntynyt, naps vain. En tietääkseni tehnyt tai sanonut mitään -oon muuten miettinyt tätä asiaa muutamaan kertaan- mikä olis voinut sen aiheuttaa. Mitä jää vaihtoehdoksi kuin avaruuden kokoinen hämmennys? Ja sen seurauksena tosiaan krapulainen olo.

Jännä juttu sinänsä, aloin kanssa näkemään hänestä unia vasta ihan hiljattain, oikeastaan juuri kun olin pääsemässä "voitolle" siitä ihastuksesta. Nykyisin lähinnä harmittaa koko tapaus, ja silti jääräpäisesti toivon jotain. Jotain edes.

2 months of what? kirjoitti:

Alkuun se oli molemminpuolista. Sitten seuraavassa hetkessä (no tää on hyvin lyhyt tiivistelmä...) tuntui, ettei se olekaan. Ihan kuin tuuli olis tosiaan kääntynyt, naps vain. En tietääkseni tehnyt tai sanonut mitään -oon muuten miettinyt tätä asiaa muutamaan kertaan- mikä olis voinut sen aiheuttaa. Mitä jää vaihtoehdoksi kuin avaruuden kokoinen hämmennys? Ja sen seurauksena tosiaan krapulainen olo.

Jännä juttu sinänsä, aloin kanssa näkemään hänestä unia vasta ihan hiljattain, oikeastaan juuri kun olin pääsemässä "voitolle" siitä ihastuksesta. Nykyisin lähinnä harmittaa koko tapaus, ja silti jääräpäisesti toivon jotain. Jotain edes.

Ahaa, just, sitä tarkoitit tuulen kääntymisellä. Ihmeellistä tosiaan, itsellekin on joskus käynyt noin, ehkä jotkut ihmiset on niin sata lasissa meneviä tai jotain, että se suunta vaihtuu ihan vauhdissa kun uusi ihastus löytyy. Itse oon aika varovainen, joten suurieleinen "tunteella meno" vähän ihmetyttää.

Ja kai se just toi pihalla olo aiheuttaa sen pahimman krapulan, sitä vaan arvailee että mitä on tekeillä, missä mennään, ja mihin mennään..? Olis aika lohdullista, jos toi unien näkeminen olis merkki siitä, että on jo "pääsemässä voitolle". Sitkeys on kai hyve, mutta pelottaa vähän että mitä jos tää päänsisäinen kuvitelma onkin kestävämpää laatua kuin minä...